kuinka usein tulee mieleen, että vois kuvata sitä ja tätä ja tuota.. maisemia, näkymiä. paikkoja, patsaita ja muita juttuja. äitiä, isää, mummoa, vaaria, naapurintyttöä. oravia, kissankelloja. jotain muuta? kirjaatteko ideoita ylös, vai jäävätkö ne hautumaan vain pääkoppaan? kuinka usein ideat tulee toteutettua?
Itsekkin tuota olen miettinyt. Kuluneena vuotena aluksihan aika meni tutustuessa kameraan ja räpsittyä mikä vain silmään osuikaan. Sitten tuli harkinta ja lopuksi pikku hiljaa viimeiset puolivuotta harkittua kuvaamista. Ja myös ihan suunniteltujen asioiden kuvaamisia. Tosin välillä kannan kameraa mukana jos sattuu jotain ihmeellistä. Tosin hiljainen kylä joten satunnainen kuvattava on tiukassa Haasteiden myötä otin myös muistikirja (hyvin pieni) tapaisen luonnostelu vihkosen johon piirtelen ideoita. Ja myös keskityn enemmän jatko editointiin enemmän. Eli kuvaaminen on osa kuvaamista. Vastapainona on se että kuvaamista tulee harrastettua vähemmän.
Mä olen ruvennut kirjaamaan. Saatan jopa piirtää ajatukseni paperille, etten unohda niitä. Mietin siis sommittelutkin etukäteen. Tosin liian harvoin toteutan näitä ajatuksiani ;(.
Välillä tulee yölläkin ideoita, jotka sittne pitää kirjoitella ylös. Mutta suurin osa on kyllä aika monimutkaisia ja paljon järjestelyjä vaativia. NAapurintyttöä en oo uskaltanut pyytää kuvattavaks..
Tänään yöllä jakaessani sanomalehtiä mietin Wolfien mainintaa siitä, että Talvi oli kovin vaikea haasteaihe näin kesällä. Napsahti siinä samassa mieleen, että pukisi miehen anorakkiin ja toppahousuihin, isoon tupsuiseen villapipoon, rukkasiin, monoihin ja suksiin ja antaisi sille sauvat käteen. Sitten lähtisi uimarannalle valokuvaamaan. Kuvasta tulisi sellainen, että hiihtäjä oudoissa tamineissaan keskellä hellepäivää olisi muiden rantalomailijoiden takana ikäänkuin "bongattavana" elementtinä kuvassa. Ei kuitenkaan liian piilossa. Tämä siis ihan ideana "miten vastaisin haasteaiheeseen 'talvi'". Eri asia on, miten suostuttelisin jonkun lähtemään malliksi kuvauksiin. Ei, en kirjoittele ideoita ylös mihinkään. Eihän mulla mitään kummempia ideoita olekaan. EDIT: Vastaisuudessa vois kyllä vaan tyytyä kirjoittelemaan niitä ideoita. Laitan tänne sivuille aina sitten placeholderin jossa lukee "Tässä on sellainen kuva, jossa uimarannalla on normaali hellepäivä, mutta tuolla takana - olit juuri skippaamassa kuvan kun huomaat sen - on hassun näköinen talvipukeissa oleva mies hiihtämässä. Hauskaa!" Ajatelkaa, siihenhän pätee sama filosofia kuin äitini ylistyslauluun romaaneille (kun vertaillaan elokuvia vastaan): "Kirjat on siitä kivoja että kun niissä on jotain niin sä saat itse kuvitella minkälainen se on, päästää mielikuvitukses valloilleen, eikä tarvi tyytyä siihen, mitä elokuvassa näkyy!" EDIT2: Ärsyttää kun menee puhumiseksi tää homma eikä kuvaamiseksi (siis minulta). Vois melkeen lähtee kuvaamaan, ainoo ongelma on se että tällä hetkellä soi Popa Chubbyä ja se on liian hyvää, ei voi poistua tästä. Blues!
Tosta tuli mieleen Iron Maidenin Bruce Dickinson vai oliko Steve Harris, joka kertoi, että he yrittävät kappaleillaan ikäänkuin maalata semmoisen elokuvallisen kokonaisuuden kuulijan mielikuvitukseen.. Monella kappaleella kyllä onnistuvat hienosti...
Ouvinen: Iron maidenista tulikin mieleen se että pari laulua on ihan kirjoista otettu. To tame a land, on Frank Herbert - Dyyni kirjasta tarina. Scifikirja. Erittäin hyvä kirja. Rime of the Mariner - on myös kirja. En tiedä kirjoittajaa, pitäisi löytää tämä kirja joku kerta. Tarina on mielenkiintoinen eli lyhyesti. Merimies tarppaa albatrossin*. Tämä tappaminen on väärä teko ja muut merimiehet tietysti tuomitsevat asian. Mutta tälle merimiehelle ei sitten tapahdukkaan mitään ja muut merimiehet sitten antavat asian olla. Kuitenkin merityyntyy ja laiva ei liiku. Tämän jälkeen yksi kerrallaan merimiehistä kuolee kunnes tämä linnunmurhaaja on ainut hengissä oleva. Jonka jälkeen taas tuuli palautuu ja tämä merimies pelastautuu ainoana sekä jää kertomaan tarinan. *(Muistikuva: Uskomus on että ne on merimiehen henki jatkaa albatrossissa tai vastaavaa..) Tietysti iron maiden käsittelee legendoja ja muutenkin kappaleissa on mielenkiintoisia ideoita eri asioista. Hiukan aihe karkasi.
Muistaakseni se on Samuel Colburnin tms. runoon pohjautuva.. *googl* http://www.maidenfans.com/imc/?url=...tary05_powerslave&lang=eng&link=albums#track8 Eli olikin Samuel Taylor Coleridge.. Whatever.. Tuolla on muuten aika uskomattomat analyysit kaikista levyistä ja biisien taustat. =)
Nykysellään (ja aina ollu, varmaankin) pää niin tyhjä että onneaan saa kiittää jos kennolle jää jotain mitä kehtaa näyttää muillekin. Ei, kyllä kaikki kuvat tulee ensin nähtyäni jotain potentiaalisesta, sit väännellään ja käännellään kameraa kunnes huomataan että pitäisi kameralla heittää vesilintua ja alkaa harrastaa vaikka postimerkkikeräilyä.
Olen itseasiassa piirtänyt luonnoksia miten haluaisin kuvata tuttuja pariskuntia. Tänään hain Canon 50mm 1.8:n joten eikun toteuttamaan. Sitten on paikka tiedossa missä aion kokeilla elämäni ensimmäistä panoraamaa.. jee Yleensä visiot jäävät vain lahoon päähäni ja näin ollen myös toteuttamatta. 100 viestiä täynnä, uusi objektiivi kotiutettu, idea haasteeseen, pari kivaa räpsyä hesacupista, kesäloma jatkuu. Ihonikin väristä päätellen olen tulessa
Ideat säilyvät useimmiten päässä. Tuntuu toimivan valokuvauksen kanssa, ehkä johtuen kuvaustyylistäni. Sensijaan kirjaan tarkoin piirustus/maalaus-ideat sommitteluineen kaikkineen, luultavasti johtuu siitä että jostain syystä pensseleiden sun muiden esiinkaivaminen on ollut viimeaikoina liian vaikea kynnys.. Valokuvissa sensijaan. Aivoissani on varmasti oma lokerikko kuva-ideoille ja siellä ne säilyvät =)
Olisihan noita ideoita kotikaupungissakin pari, pitäisi vaan raahautua paikoille. Mut enemmän tulee ideoita "uusissa" paikoissa, jotenkin vaan turtuu näihin paikkoihin joita päivittäin näkee.
Olisihan noita ideoita kotikaupungissakin pari, pitäisi vaan raahautua paikoille. Mut enemmän tulee ideoita "uusissa" paikoissa, jotenkin vaan turtuu näihin paikkoihin joita päivittäin näkee. (Tietysti kun olisi uudessa paikassa idea niin kamera ei ole mukana.)
Säilyväthän ne, mutta kun niitä alkaa olla satoja niin sen oikean kaivaminen tietyssä kohtaa tekee tiukkaa ;-D
Minä en juurikaan suunnittele. Jotain ideoita on kohteista, joita voisi kuvata kun kohdalle osuu, ja niitä toivottavasti pulpahtelee muistilokeroista sitten kun tilanne on otollinen. Mutta en minä halua kuvausharrastuksesta tehdä liian suunnitelmallista, koska silloin siitä katoaa hauskuus (minulla). Mulle kuvaaminen on tärkeämpää kuin kuvat.
" vai jääkö ne hautuuntumaan pääkoppaan" vastaus on LIIAN usein kyllä, ilmeisesti sen vuoksi, että minkä voi siirtää huomiseksi älä tee sitä tänään! Jotenkin se noin meni, se kertoo ettei sitä nyt tarvii tehdä sen voi sitten unohtaa, näinhän se menee. Kaikkea voi siirtää tai se tilanne meni jo menojaan....... Tuntuu minusta liian tutulta!
Mä mitään kirjaa... toteutan juttuja sitä mukaa, kun aikaa ja inspiraatiota on. Olisi ehkä syytä merkkailla mahdollisia tulevia proggis-ideoita ylös, niin saisi niitä joskus toteutettuakin - nykyisin kun toi aihepiiri tuppaa pyörimään tuolla koira/kissa-osastolla jollei skarppaa riittävän aktiivisesti.