Vs: John Szarkowski kuollut Mulla oli poikkeuksellisesti aikaa lukea hesaria aamulla, ei sattunut silmiin. Kaippa ne sen sitten otsikoi, kun huomaavat NYTimesin artikkelin laajuuden. Szarkowskin merkitys valokuvan arvostuksen nousulle 70-luvun alussa lienee tunnettu. Sikäli mies kuoli oikeaan aikaan, että viime vuosina tuo on romahtanut pohjattomalta näyttävään syöksykierteeseen.
Vs: John Szarkowski kuollut Eikös Szarkowskin saavutus ollut nimenomaan valokuvauksen nostaminen taiteeksi. Taidevalokuvahan elää loistavaa aikaa, ei sen arvostus yleismaailmallisesti ole mihinkään romahtanut, päin vastoin se jatkaa kasvuaan....
Vs: John Szarkowski kuollut Hmmm... mulla on kyllä oma käsitykseni tuosta, huolimatta siitä että oligarkit (ja muut varallisuuden keskittymisessä rikastuneet) kykenevät maksamaan trendikkäimpien kuvaajien töistä suuria summia. Hyvä kuitenkin, jos ammattikuvaajana olet nykytilanteesta onnellinen. Szarkowski toi esille myös lehtikuvaajia, joiden työt hän nosti niille kuuluvaan arvoon. Lehtikuvat napsaistaan tänään käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi. Kuvalla ei ole muuta väliä kuin uutisen summittaiseen ulkonäköön sopiva tapahtumapaikka ja hinta. Mitään tekemistä niillä ei ole taiteen kanssa.
Vs: John Szarkowski kuollut Lehtikuvauksen osalta olet osittain oikeassa. Kansalaisjournalismi ja taloudelliset "syyt" ovat ajaneet osan lehtikuvaajista ahdinkoon. Mutta on sielläkin tekijöille kuvattavaa. Mekanismit ovat muuttuneet ja muutoksessa menee välillä pesuveden mukana muutakin kuin vettä. Onko taidekuvan arvostus yleismaailmallisesti romahtanut? Minulla on ainakin se käsitys, että taidevalokuvaa ostetaan muidenkin toimesta kuin niiden mainitsemiesi olgarkien. Toki pelkkä ostaminen ei tietenkään ole se ainoa mittari, mutta indikaatio sekin. Onhan se selkeä trendi, jos oligarkit ostaa, niin kohta ja osittain jo nyt suuri yleisö ostaa. Sisutusvalokuvan nousu (vaikkei aina välttämättä taidetta olekaan) on selkeä indikaatti tästä. Aikaisempien lukemieni tekstien ja tuon New York Times jutun perusteella Szarkowksin ansiot ovat minun käsityksen mukaan nimenomaan taidevalokuvauksen arvostuksen nostossa. Toki se on varmasti vaikuttanut koko valokuvauksen kenttään.
Vs: John Szarkowski kuollut Oikeassa olet ainakin siinä mielessä, että tänä vuonna on taas tehty uusi hintaennätys. Ja onhan meillä Suomessakin ostettu mm. kaupunginjohtajan muotokuva valokuvana. Toki juuri viimemainitun voimakas kritisointi on mielestäni jotain muuta kuin taidekuvan arvostusta. [QUOTE> [/QUOTE] Minä ymmärsin niin, että Szarkowski nosti dokumentaaristyyppisen valokuvan "arvostettavaksi taiteeksi". Ainakin nuo jutussa mainitut Friedlander ja Winogrand ovat tuon tyylin osaajia.
Vs: John Szarkowski kuollut Kyllähän aukea.netissä tai missä vaan foorumeilla kommentoidaan kuvia "ottaisin seinälle" ja jotkut saattaa ostaa sisustukseen kuvia kivistä tai farkkukuosista, mutta en sanoisi että tätä voitaisiin pitää taidevalokuvauksen arvostuksena. Itse taidevalokuvauksen arvostuksesta en osaa sanoa. Luulisi että se tavallaan kärsii inflaatiota, kun joka puolelta pukkaa valokuvaajia ja fotoja (harrastelijoilta, mutta kai muutenkin).
Vs: John Szarkowski kuollut Ei se tietenkään kaikkea kerro arvostuksesta, jos tänä vuonna on tehty hintaennätys. Luonnolisessti se on yksi indikaattori muiden joukossa. Tuohan tuollaiset ennätykset tuovat julkisuutta ja taidevalokuvaa koko kansan tietoisuuteen. Tietoisuus lisää kiinnostusta ja arvostusta. Gallerioiden yleinen kiinnostus valokuvaan on nousussa koko ajan. Tästä on omakohtaisiakin kokemuksia. Osittain tuo kiinnostuksen nousu johtuu siitä, että aika monet nykytaiteilijat käytävät yhtenä ilmaisukeinonaan myös valokuvaa. Tiedän, että joillekin se tarkoittaa arvostuksen alentumista. Minusta se kertoo valokuvan noususta yhä enemmän myös taiteeksi. Onhan se toki sitäkin ollut jo jonkin aikaa. Mitä tuohon Brotheruksen ottamaan kuvaan Saurista tulee... Onhan se juuri sitä arvostusta, että Sauri valitsi valokuvan. Kuvaa kritisoitiin kahdesta syystä, sen hinnan takia ja osittain myös laadun. Muistaakseni jopa jompi kumpi iltapäivälehdistä lavasti ja otti "saman" kuvan, jonka hinnaksi olisi tullut mutaman satasen verran. Minusta se oli aika huvittavaa, varsinkin siltä lehtikuvaajalta, koska alkuperäinen kuva oli monin kertaisesti parempi. Siinä kohdassa kyseinen lehtikuvaaja itse veti valokuvaa lokaan tajuamatta, että kuvalla on hinta ja sitten sillä voi olla myös Hinta. Pitää aivan paikkansa. Szarkowski nosti nimenomaan dokumentaarisen kuvan taiteeksi. Ei näiden kahden esimerkin nostaminen esiin välttämättä liity lehtikuvaukseen mitenkään. Perustan nyt tämän väittämääsi ja analogiaan, jonka mukaan valokuvan arvostus on syöksykierteessä, koska lehtiin kelpaa sanomasi mukaan lähes mikä tahansa kuva. Friedlander oli dokumentaristi ja hänen kuvansa ovat käsittääkseni Szarkowski itse luokittelut kuuuvaksi esteettiseltä pohjalta arvioitaviksi. Kuten monet muutkin "katukuvaajat". Friedlander ei siis minusta kuulu lehtikuvaajiin. Esimerkiksi hänen self-portrait-sarjansa on enemmänkin löytöretki häneen itseensä. Tämä on minusta se kohta, jossa lähestytää juuri sitä taiteen rajapintaa suhteessa muuhun. Winogrand kuuluu samaan sarjaan Freidlanderin kanssa, mutta oli kuitenkin enemmän sosiaalisiin kysymyksiin orientoitunut kuin Friedlander. Winogrand oli opiskellut maalausta, joten lähtökohtana hänelläkin on ollut esteettinen. Toki Winograndin estetiikka oli hiukan erilaista kuin esim. Friedlanderin. Minusta ihan oikeasti ei ole näyttöä siitä, että valokuvan arvostus noin yleisesti olisi laskenut. Aikaisemminkin on valokuvauksen arvostuksesta oltu huolissaan. Pienkameroiden tulo oli aikanaan suuri järkytys, ns. kolmijalkakuvaajille. Kuvaus oi heidän maailmassaan määritelty heidän tavallaan ja nyt yhtäkkiä pienkameroilla voitiin tehdä jotain mitä he eivät voineet tehdä. Eli se koettin uhkaksi. Samantyyppisiä keskusteluja on nytkin, osa ammattikuvaajista kokee digikamerat uhaksi, oma "monopoli" on mennyt. Minusta kyse on aika pitkälle nytkin valokuvauksen uudelleen määrittelemisestä. No tämä meni nyt osittain hiukan off-topic, mutta jatketaan keskustelua, tämä on mielenkiintoista.
Vs: John Szarkowski kuollut Tekniikan kehittyminen digitaalisen myötä ja muutos ei uhkaa pelkästään ammattilaista, vaan myös niitä alan harrastajia, jotka ovat vuosia kehittäneet osaamistaan filmin ja vedostamisen kanssa. On ihan selvää, kun on päässyt sinuiksi joidenkin kemikaalien ja tekniikoiden kanssa kunnolla ja hallitsee ne, että ärsyttää tai uhkaa kun joku pääsee samoihin tuloksiin paljon helpommin. Uudella tekniikalla kun voi joiltain osin tehdä sellaistakin, mitä ei filmillä niin vaan tehty. Esim. värikuvien vedostaminen kotioloissa, oli vain harvojen osaajien hommaa ja varsin vaikeaa.. Uhkaa syntyy myös muualla kuin henkisellä puolella, sillä digitalisoitumien vähentää konkreettisesti tarvetta kehittää filmitekniikka pidemmälle ja rahaa kehitykseen ei enää entiseen tapaan ohjaudu. Huononnuksia on tiedossa myös siinä, että filmikemioiden saanti vaikeutuu ja jäljelle jää huomattavasti vähemmän mahdollisuuksia.. Muutos tappaa lähes koko filmitekniikan, kun vaan aika menee riittävästi, tarkoitan tällä kymmeniä vuosia.. Kysymys jääkin ilmaan, että miltä osin muutos oikeasti on huono? Muutoshan ei ole missään tapauksessa valmis, vaan valtavaa kehitystä on odotettavissa erityisesti ainakin dynamiikassa, bittisyvyydessä ja kuvan projisoinnissa seinälle. Kehityksen lopulla seuraa toivottavasti myös hintojen laskeminen "suht laadukkaiden" laitteiden osalta. ps. Ei aloiteta filmi vastaan digi-keskustelua kuitenkaan, vaikka OT:nä esitinkin ajatelmia, en tarkoittanut ketään vastaan, enkä kenenkään puolesta. Koko digi-filmi ajattelu pitäisi minusta romuttaa, valokuvaamisestahan tässä kuitenkin on kokonaan kyse, tavoitteet samat.
Vs: John Szarkowski kuollut Minulle on jäänyt sellainen mielikuva (todennäköisesti luettuani Burginia, Barthesia ja Sontagia), että Szarkowski tuntui edustavan jonkinlaista antikristusta Kaanonin kirjoittajana suurine ilkeine Museoineen ja Gallerioineen. Ja eivätkö nuo pahaiset postmodernistit vielä suurin sanoin dissanneet John-parkaa tuosta valokuvan nostamisesta taiteeksi?. No tuskin hekään sitä yhden miehen "ansioksi" pistäneet, mutta jotenkin näin muistelisin asian olleen. Kuka tietää, oliko tämä edesmennyt herra juurikin hän, jota vastaan kovasti hyökkäiltiin taiteenteoriassa? (sori että meni ohi keskustelun saamasta suunnasta)
Vs: John Szarkowski kuollut Tulokset ei oo samoja, jos katsoo tarkempaan. Jos tyytyy vaikka jpeggiin niin se on helpompaa, mutta jos kuviaan RAWista tai muuten käsittelee, menee siinäkin aikaa ja vaivaa. Toki saa kai siitäkin tykätä kun fotarilla värkkää. [QUOTE> [/QUOTE] Tästä on ollut puhetta, että ei se niin vaikeaa ole. Dian vedostus ehkä vähän maksaa enempi ainakin nykyään, en tiedä mitä ennen [QUOTE> [/QUOTE] Riippuu mitä LÄHES tarkoittaa. Kyllähän LP-levyjä tehdään yhä "jossain määrin". Valmistajista Fuji ja Ilford, sekä ADOX vannovat yhä perinteisen valokuvauksen nimeen. [QUOTE> [/QUOTE] Siis digitoituminen? Jos ajatellaan ihan tavan tallaajaa, niin perhealbumikuvia ei usein tuu edes printattua, ne jää kameran muistikortille tai CD-levylle. Kyllä varmasti ne joita kiinnostaa edes vähän, niitä kehityttävät kuviksi asti, mutta monilta jää se tekemättä. Kyllä kunnon valokuva-albumi säilynee pitempään ja kuvia tulee ehkä joskus katsottuakin. Nykyään kymppikuvat filmistä tehdään kai aika samalla tekniikalla kuin digi, en tiedä niiden säilyvyydestä, enkä varma ole, mutta arvaan, että näissä fotoneteissä ja kymppikuvalabroissa ei käytetä niitä kaikkein säilyvimpiä musteita ja papereita. Värinegakuvistakin negatiivit säilyis, tosin niitä ei ehkä tuu skannattua/skannautettua, saati sitten vedostettua, mutta olis ainakin se mahdollisuus. Vanhoja dioja on ihan mukava katsella ja (suunnilleen) oikein säilytettynä ne pysyvät hyvinä pitkäänkin. Jos kuvilla on historiallista arvoa itselle tai muille, olis varmaan kiva jos ne säilyis. Siis esim. perhealbumikuvat jne. Ainahan voidaan sitten erikseen puhua filmin teknisistä perusominaisuuksista, joiden saralla se yhä on digitaalista parempi, mutta siitä jo onkin keskusteltu.
Vs: John Szarkowski kuollut Eihän tää tosissaan liity enää alkuperäiseen aiheeseen. Viime viikolla katselin 6-7 vuotta vanhoja valokuvatulosteita, jotka on olleet albumissa. En tiijä, mutta lähes kaikki oli pilalla. Kiva on mummin katsella porsaanpunaista tai vihreää lapsenlasta. Oikeastaan on turha puhua, että pitää tulostaa sille ja sille paperille ja sillä ja sillä musteella, koska suurin osa juuri kotialbumikuvista tehdään niillä mitä on. Toki joissakin vanhoissa vedoksissakin oli värivirheitä, mutta montaa säilynyttä kuvaa niissä tulosteissa ei ollut. Uskoisin, että digitaalisessakaan muodossa niitä ei enää ole. En niistä tulosteista sen enempää tiedä, kun ei omia ollut. Osa oli jotain "oikeaa valokuvapaperia", osa taas tavan paperia, mutta aika arpomalla värit oli muuttuneet. Vedoksissa virheet oli paljon enemmän kaavan mukaisia, esim. samalla kertaa tehdyt muuttuneet samalla tavoin. Oikeasti alkoi vähän hirvittämään ja päätin, että omat kuvat vedoksina aina kun vain on mahdollista. Minä olen ollut sellaisessa käsityksessä, että Fotonetin ja monen kymppikuvalabran kuvat tehdään edelleen vedostamalla, ei tulostamalla.
Vs: John Szarkowski kuollut Niin joo, tekeehän ne tiedostoistakin jotain valottamalla? Kai... Eihän ne värivammaset kuvat parhaita oo.. mut on ainaki jotain MV-vedokset jos vielä toonataan, niin vois säilyä kohtuudella. Ja tosiaan negatiivit.
Vs: John Szarkowski kuollut Olisi vaikea kuvitella taidevalokuvan arvon romahtamista, kun valokuvaa on kansan syvissä riveissä ja taidemaailman päättävissä piireissä alettu ymmärtää myös taiteeksi vasta vähän aikaa sitten. Ennen vanhaan oli kaikenlaisia luovankin kuvaamisen muotoja, mutta se kaikki oli harrastamista ja ties mitä, mutta ei taidetta. Nyt eletään minunkin mielestäni positiivista nousukautta.
Vs: John Szarkowski kuollut Ehkä olen itse liiaksi pitänyt lehtikuvia dokumentaaristyylisinä ja kääntäen dokumentaarista tyyliä lehtikuvaustyylinä. Asiahan ei tietysti aina näin ole [QUOTE> [/QUOTE] Niin, omakohtaisesta käsityksestäni tässä on kyse, mutta junnuiästä lähtien nimenomaan (päivä)lehtikuvia olen joka aamu katsellut sillä intohimolla joka amatöörillä harrastukseensa on. Ne ovat kuvia, joita olen taatusti eniten elämäni aikana nähnyt. Minun kantani on kyllä vankka, päivälehdet eivät enää panosta kuviinsa, ja mielestäni se todella näkyy. Se vaikuttaako päivälehtikuvan alamäki muun valokuvauksen arvostukseen jää nähtäväksi. Muistan kyllä että olet esittänyt optimistisia näkemyksiä erikois-/aikakausilehtien suuremmasta kuvatarpeesta ja ammattikuvaajan kannalta paremmista markkinoista. Hyvä jos on alueita missä osaamista edelleen tarvitaan ja josta leipä irtoaa. [QUOTE> [/QUOTE] Joskus kauan sitten Finnfoto teki katukuvassakin näkyvää työtä valokuvan arvostuksen eteen ("Valokuva vaikuttaa" -teemalla), mutta nykyisin ovat kovin hiljaisia. [QUOTE> [/QUOTE] Ehkä tarvittaisiin Szarkowskin kaltaista persoonaa ohjaamaan kehitystä ;-) [QUOTE> [/QUOTE] Off-topic tai ei, aina on mielenkiintoista kuulla muiden näkemyksistä.
Vs: John Szarkowski kuollut Mielenkiintoinen keskustelu ja erinomaista, että on pysynyt asialinjalla. Se on totta, että lehtikuvauksessa/kuvaajilla on tällä hetkellä haasteita. Vaikka minusta ei välttämättä kuvien laatu sinänsä ole huonontunut suurimmissa päivälehdissä. Tämäkin on toki vain käsitys, jonka empiirisesti olen saanut. Ennemminkin se huononnus näkyy pienlehdissä. Toki tiedän täältä omalta alueelta paikallislehtiä, joissa ovat aina kirjoittavat toimittajat hoitaneet kuvaukset. Myös silloin kun kuvia otettiin filmille. On toki aivan selvää, että digikameroiden myötä yhä enemmän kuvataan amatöörien voimin sellaista kuvaa, jota ennen ammattilaiset ottivat. Aikakausilehtien osalta esimerkinä vaikka Suomen Kuvalehti. Mediamessuilla viime syksynä oli esillä kyseisen lehden kansikuvia eri vuosikymmeniltä. Täytyy sanoa, että 80 ja 90-luvu kannet olivat aika tavallisia ja ei mitenkään minusta tuonut vahvaa kuvakulttuuria esiin. Etenkin 70-80 lukujen taitteessa oli paljon lähikuvia poliitikkojen kasvoista. Aika oli silloin erilaista ja yhteiskunnan melko voimakas politisoituminen oli edelleen osittain päällä. Luonnollisesti aihepiirit kuviin haettiin sieltä. Yhteiskunta on siltä osin muuttunut, että politisoituminen on laimentunut. Aiheet ovat kansainvälistyneet ja kirjoitukset koskettavat muutakin kuin puoluepolitiikkaa. Luonnollisestikaan kansikuvat eivät kerro koko totuutta, mutta on eräs indikaatio. Minä ainakin näen lehti- ja dokumentaarisen kuvauksen mahdollisuudet nykytilanteessa. Kärjistetysti voisi sanoa, että kuvajournalisteilla on loistavat mahdollisuudet keskittyä oikeisiin ongelmiin, kun kansalaisten kännykkäkuvat hoitavat sen julkkis- ja onnetomuuskuvauksen. Kuvajournalistit voivat keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin. Yksi merkittyvä työkalu on lähes käyttämättä suomalaisessa lehtikuvauksessa, audioslideshow. Minusta tässä "kehittymättömyydessä" tulee esiin se ikävä ja kaikkia aloja koskeva sopeutumattomuus muutokseen. Aina on se ikänsä jotain ja jotenkin tehnyt sukupolvi, joka vastustaa muutosta, koska ei ole enää valmis muuttumaan. Harataan vastaan ja lopulta pudotaan kyydistä. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää. Nuorempi sukupolvi on tottunut siihen ettei kerran "viran" saatuaan siitä jäädä eläkkeelle. Osalle se on jopa toivottavaa ja antaa mahdollisuuksia, riippuu kuinka sen haluaa nähdä. Jotta tämä ei ymmärrettäisi off-topicina pieni selvennys. Freekuvaajien lisääntyminen ja vakikuvaajien palkkaamatta jättäminen ei kieli pelkästää kuvan arvostuksen laskusta vaan myös työelämän rakenteiden muuttumisesta. Palataan siihen arvostukseen takaisin. Se mikä jonkin verran syö ammattikuvaajien arvostusta ovat harrastajat, jotka käyttävät valokuvaaja-nimikettä. Maailmalla pyörii kuvaajia, jotka mainostavat itseään valokuvaajina ja pystyvänsä tekemään ammattimaista kuvaa. Kuitenkin keskustelut ja kuvat kertovat jotain muuta. Nyt pieni välihuomautus ennen kuin joku pillastuu... minulla ei ole mitään sitä vastaan että harrastajat myyvät kuviaan, mutta se ei ole asiallista sanoa olevansa valokuvaaja tai pikemminkin antaa ymmärtää olevansa ammattikuvaaja. Välttämättä alamäki lehtikuvauksessa ei sinänsä vaikuta muun valokuvan arvostukseen. Kuten 4X5 sanoit se jää nähtäväksi. Totta kai valokuvauksen eteen pitää tehdä töitä, keskustella ja kirjoitella, vaikka uskoisikin sen tulevaisuuteen.
Vs: John Szarkowski kuollut No eikö tuossakin paista se läpi, että kuvien laatu on mielestäsi huonontunut kaikissa lehdissä tai ylipäätään. Kuten itsekin toteat, niin pienlehdissä kuvaukset on enenkin hoitanut toimittaja. Kun jokin asia yleistyy, se laskee arvostusta. Vähän sama tainnut käydä valokuvalle. Edit: Siis itse en usko, että valokuvan arvostus olisi yhtään laskenut. Mutta tuntuu, että monien niiden mielestä joille arvostus mielestään kuuluu, kokevat niin. Esimerkiksi valokuvaajan ammattihan yksi suositummista haaveammateista nuorilla nykyään. Totta tai ei. En tiedä syökö ammattikuvaajien arvostusta miten paljon. Eihän täysipäiväiseltä ammattikuvaajaltakaan mitään koulutusta vaadita. Kilpailua se tuo. Omasta mielestäni tuollainen vääristääkin sitä, mutta silti ammattikuvaajien tulisi nähdä ne kilpailijoina niin pitkään kuin kilpailu on täysin vapaata. Ja yksi pahimpia asioita mitä omalle arvostukselleen voi tehdä kilpailutilanteessa, on haukkua kilpailijaa. Ennemminkin pitäisi tuoda esiin omat vahvuudet. Esim. netistä kuvaaja valitaan kuitenkin suurimmassa määrin portfolion perusteella, joten tuollaisen mainitsemasi "ammattikuvaajan" haukkuminen voi olla samalla potentiaalisen asiakkaan arvostelua.
Vs: John Szarkowski kuollut Tavallaan olet oikeasssa, että arvostus laskee kun jostain tulee yleistä. Toisaalta se tuo asian kaikille mahdolliseksi ja sitä kautta siitä myös puhutaan enemmän. Näen arvostuksen myös tuolta kannalta. Hyviä huomioita tässä kohdassa kirjoitustasi. Muotoilin hiukan huonosti tuon kohdan. Olen useinkin kirjoittanut mm. blogissani juuri tuosta omasta arvostuksesta sen sijaan, että haukuttaisiin muita. Minusta jokaisen itseään arvostavan kuvaajan tulee kehittää itseään ja pyrkiä olemaan koko ajan askeleen edellä eli pyrkiä olemaan aavistuksen parempi kuin kilpailijat. Valokuvajärjestöillä pitäisi myös tässä suhteessa olla aktiivisempi rooli lobata järjestöönsä kuuluvien ammattilaisten ammattitaitoa. Niihin kuuluvat kuvaajat ovat pystyneet osoittamaan ammattitaitonsa portfoliollaan, jotta ovat tulleet hyväksytyksi kyseiseen järjestöön. Minusta on kuitenkin aavistuksen arveluttavaa, jos harrastajapohjalta ja usein vielä sivutoimisesti "mainostetaan" itseään ammattikuvaajana. No onneksi kuvat toisaan ratkaisevat. Oma kohtaisen kokemuksen perusteella näiden "ammattilaisten" lisääntyessä se ei aina suinkaan tarkoita, että ammattilaisten keikat vähenisivät, vaan päinvastoin. Ammattikuvaajilta ei vaadita koulutusta eikä välttämättä minusta pidäkään. Kouluttautumista minusta silti pitäisi suosia. Vapaa kilpailu on minusta hyvä asia. Se tuo uutta verta alalle ja sitä kautta uudistusta ja uusia ideoita. Suljettu järjestelmä ei useinkaan uudistu.
Vs: John Szarkowski kuollut SK lienee politiikaltaan Kotilieden jälkeen Suomen konservatiivisin aikakausilehti. Onhan siellä aika ajoin hyvinkin ansiokkaita artikkeleita hyvällä kuvituksella, mutta kannet ovat pliisumpia ja vähemmän herättäviä kuin esim periamerikkalaisessa Time-lehdessä. [QUOTE> [/QUOTE] Kysymys kuuluukin, kuka tuon nuo ongelmia käsittelevät kokonaisuudet ostaa? Voimakkaimmat mediat eivät mielestäni ole antaneet merkkejä halukkuudestaan muuhun kuin juuri mainitsemiisi julkkis- ja onnettomuuskuviin. Ehkäpä kuvajournalisteille jääkin nyt aikaa keskittyä oman asemansa parantamiseen ;-) Jorma Puraselta tähän lainaus:[QUOTE> [/QUOTE] [QUOTE> [/QUOTE] Ehkä noin on, mutta toki kriittisyys "kehitystä" kohtaan sallitaan vanhemmalta polvelta. Nuorempi polvi ei välttämättä kykene hahmottamaan kehityksen suuntaa, kokemuksen puuttuessa. [QUOTE> [/QUOTE] Tämä pitää paikkansa lähes kaikilla aloilla, joten en pitäisi muutosvastarintaa erityisen väheksyttävänä asiana, vaan päinvastoin ;-) [QUOTE> [/QUOTE] Ehdottomasti.