Ihmettelen suunattomasti miten jotkut pystyy pitämään motivaatiotaan yllä kuvaamalla samoja aiheita tai ainakin samanäköisiä kuvia vuodesta toiseen. Minun on reviteltävä jatkuvasti ja kehitettävä kaiken näköistä haastetta jotta pysyy motivaatio yllä varsinkin tähän vuoden aikaan kun ei ole mitään helppoa kuvattavaa. Viime viikot meni kuvailemalla tyttärieni uutta koiran pentua ja yritin tehdä siitä mahdolisimman monta eri tulkintaan kuitenkin siten että kuvat paranisi. Nyt on menossa niinkin suppea aihe kuin käteni ja tarkoitus olisi tässä lähiaikoin katsoa miten pitkälle pystyn venymään tuolaisen aiheen kanssa. Nyt kun revittelee niin jaksaa mahdolisesti taas kuvata kuvatoimisto matskua ja parhaassa tapauksessa on näiden paskojen kelien aikana jotain uutta oppinut/huomannut mitä voi soveltaa peruskuvaukseen. Ja se kysymys kuuluu Miten pidät motivaatiota yllä. Pari kuva käsi projektista http://jarisiren.1g.fi/kuvat/good.jpg http://jarisiren.1g.fi/kuvat/kytky800.jpg
motivaatio Olen pannut merkille samaa. Monilla on kummallista motivaatiota olla koko ikänsä samassa työssä, jotkut patistavat itsensä pysymään saman puoison kanssa jopa vuosia, joillakin on pokkaa pysytellä saman maan kansalaisina viikkotolkulla ja jotkut jopa pysyvät kirkossa koko ikänsä. Huhuja on kuultu sinnikkäistä musiikkimauista, käsittämättömän pitkistä fiksaatioista samaan vuodenaikaan, pelottavasta monta päivää jatkuvasta innosta Karjalaa kohtaan ja toistuneesta tavasta käydä saunassa. Onneksi maailmaa on valtaamassa lisääntyvä terve lyhytjännitteisyys, reilu kyllästyminen ja keskittymiskyvyn normaali puute. Valitettavasti se ei ylety räppiin eikä tagiensuihkutteluun.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Joo sitä joutuu tekemään kaiken näköistä, samaa työtä yms. Mutta että harrastaa joitain kiihkotta, vain näpäillen samoja juttuja, ehkä ei olekaan kyse harrastuksesta, vaan se on muutunut tavaksi?
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Ymmärrän kyllä pointin. Keräilin jonkin aikaa linkkejä photosigista bongattuja kuvia, joissa jokaisessa oli kirja ja sormus ja "luova" sydänvarjo. Pääsin johonkin pariinkymmeneen (jokaista näitä ihailtiin siellä vallattomasti) ja olin aikeissa julkaista listan siellä, mutta totesin, ettei niin monen mielen pahoittaminen ole sen arvoista. Samaan kastiin kuuluu toki monia muita, kuten nämä portaikkotunnelit ja vastaavat. Antaa ihmisten harrastaa. Toisaalta jos harrastamiseen ei löydy motivaatiota, niin kannattaa keksiä uusi harrastus. Motivaatio kuvatoimistotouhuun lienee vastaavaa perua kun lottoaminenkin, mutta lottoaminen ei riistä vapaa-aikaa samalla tavalla ja rikastuminen on todennäköisempää. Jos revittelee ja venyttelee liikaa käsiprojektin parissa, voi se loppua ikävästi ja voi loppujen lopuksi todeta kuuluvansa ns kädettömiin kuvaajiin. Siihen loppuu harrastaminen, vaikka olis motivaatiota kuin.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Kelle on lotto ja kelle ei, riipuu varmaan vähän kenelle kuvaa? Mulla menee joka kuukasi useita kuvia lehtiin, ei tarkoituskaan ole rikastua sillä, mutta saa vehkeet, bensat ja bisset yms. maksettua noilla kevyesti. Mitä tulee kädettömyyteen kuvaajana (siis ei sanan varsinaisessa merkityksessä) niin kovasti näyttää kädettömät kuvaavan kuiten vuodesta toiseen ja kun on kyse harrastuksesta niin se on ihan ok?
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Ihminen taitaa vaan elää nykyisin liian kauan? Ei keksi enää uusia harrasteita, vaan sitä joutuu pysymään samassa, ilman vaihtoehtoja, -ja siinä pitää sitten räpistellä kuin hämähäkinverkossa ilman päämäärää, vaikka koittaa kaikkea pakokeinoksi, purra oma käsi poikki? Tiertysti kaikki olisi heti järkevämpää, sekä johdonmukaisuus, että hötkyily, jos siitä tulisi rahaa. Se selittäisi ja suorastaan galvanoisi kaiken, ihmisen ymmärtämään muotoon.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio No meitä on moneksi onneksi, erinlaiset persoonallisuudet saa kiksejä eri jutuista. Joku laitaa autotallin seinälle vanerit ja piirtää niihin työkälujen paikat, sitten pitää paikat järjestykessä ja esitelee hienoja kiiltäviä työkaluja tutuileen ja saa kiksit kiilosta ja järjestyksestä. Toinen pitää työkaliuha hujan hajan ja rakentaa vaikka kanootia autotalissaan. Se että ei keksi uutta tekemistä niin on mielikuvituksen puutetta ja sellasiakin ihmisiä tarvitaan yhteikunnassa vaikka laitamaan kirjaston kirjat omille paikoilleen.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Olen vihdoin saanut lopetettua toisille kuvaamisen eli huoraamisen. Oli vähän vitun vaikeeta muuten. Ja motivaatio ja kaikki energiat tuli syötyä toisten toimenta ihan vilttiin asti. Enää ei käytetä väärin tätä arvokasta synnyinlahjaa muiden hyväksynnän hakemiseen. Kysymykseen mistä saan voimia että jaksan kuvata toisille ja kulkea väärää polkua en osaa vastata. Seuraava projektini voisikin olla vaikka kirja, sormus ja sydän - 50x60cm vedoksia olkkarin seinälle.. ..koska mitä vittua se kenellekkään kuuluu.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Huoriakin on monenlaisia. On katuhuoria, jotka tekevät mitä vaan kympistä ja sitten on luksushuoria, joihin useimmilla ei edes ole varaa. Tähän ääripäiden väliin mahtuu monenlaista menijää. Myös vain satunnaisesti, esimerkiksi viikonloppuisin huoraavia huoria. Lisäksi huorat myyvät erilaisia palveluita. Jotkut myyvät pelkkiä käsitöitä säännöllisesti 8-16 ja toiset tekevät sitä tilauksesta määrittelemällää hinnallaan ja valitsemalla asiakkaansa. Sitten on vielä niitä, ketkä pukeutuvat kuin huorat ja käyttäytyvät kuin huorat, mutta eivät kuitenkaan tee sitä rahasta. Sutenöörikin mahtuu porukkaan. Hänellä on usien katuhuoria alaisinaan ja vetää vaivaisesta ansiosta vielä puolet välistä.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Varsin totta tuokin, mutta jos käännetää huoraaminen valokuvauspuolelle, niin 99% wannabee kuvaaja huorista on niin rumia että niistä ei kukaan maksa mitään, päin vastoin he ovat vaikka valmiit itse maksamaan että tulisi edes yksi kaupan tapainen Edittiä sen verran että toki pitää todeta että minä olen sitten luksushuora jos kuvatoimistojen hinastoja katsotaan.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Vai wannabe-kuvaajista.. Kummasti silti maksetaan vaikka naapurin pojalle, että kuvaisi häät, kun hänellä on niin hieno kamera. Jonkun satasen tai kympin säästää, ettei tartte kallista ammattikuvaajaa palkata. Kyllä valokuvauksella helposti rahaa ansaitsee kuka vain, joka jollain tavalla saa teknisesti sopivaa jälkeä aikaan, mikä ei ole vaikeaa nykyaikana. Voihan ne "alottelijankin" hääkuvat silti olla lähes ammattilaistasoa, siis joidenkin ammattilaisten. Ei ainakaan nykyaikana ammattilaisuuteen taida olla sen kummepia kriteereitä, kun keikkaa saa sillä, että on hienot välineet ja pystyy jonkinlaista kuvaa aikaan saamaan.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Hmmm... Tuota tämä ei ollut suunattu mitenkään erikoisesti muille kuin kuvatoimisto hutsuille (oletan että minäkin saan käyttää moista leikkisää nimitystä). Sukulaisten kissaristiäisitä ei nyt ole kyse, kuvaahan jotkut häänsä itse pokkarille. Ja kyllä! Elämän ensimäinen tikan heitto voi mennä kymppiin, mutta tuskin seuraava?
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio jotkut kuvaavat hyviä koirakuvia vuodesta toiseen, tavoittelevat sitä Täydellistä Koirakuvaa, jota on ihan hemmetin vaikea saada otettua. ehkä se riittää motivaattoriksi? tai se, että tykkää koirista ja tykkää kuvata niitä. toiset käy lenkillä joka päivä ja se riittää, ei tarvi tulla paremmaksi lenkkeilijäksi. joskus riittää taidon/kyvyn ylläpito, kehittymistä ei tarvi välttämättä tapahtua.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Joo totta tuokin, mutta lenkeilyllä ja kilpamaratoonilla on ehkä hiemn eri tavoiteet, voisi kuvitettä kärjistäen että toiseen liittyy selkeä terveyden ja hyvän olon tavoite ja toiseen ei niin kovasti? Siis eihän harrastamista voi arvoittaa, minä voin puhua vain omista motiiveistani ja olla kiinnostunut toisten, jospa saisin itsekkin muiden mielipiteistä jotain potkua omaan motivaatiooni? Minusta on aina hyvä välillä ravistella päätä ja kysyä miksi, jos jostakusta toisesta ei ole niin hyvä tehdä, niin silloin ei kannata?
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Taiteellinen paussi on yks hyva keino. Ite koitan nain talviaikaan kehitella ideoita parempia aikoja odotellessa ja kokeilla kaikenlaista erilaisempaa. Talvella on myos aikaa katsella enempi toisten ottamia kuvia kun ulkonakaan ei viihdy loskassa ja pimeassa. Ja miksei sitten vaikka selailisi niita vanhoja omia kuviakin, nakee millaista kehitysta itsella on ollut ja missa asioissa on parannettavaa. Toinen hyva keino on olla liiemmin seurailematta naita foorumeita joilla istuu jos jonkinmoista itkupellea/kateellista papparaa patemassa ja kilpailemalla keskenaan siita kuka patee eniten, harvemmin keskittyen millaan tavalla valokuvaukseen tai valokuviin.
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Kai sitä saa harrastaa kukin miten haluaa. Ottaa samanlaisia kuvia vuodesta toiseen tai erilaisia. Monesti on vain niin, että jos aikoo kuvilla rahastaa, täytyy kyetä ottamaan samankaltaisia kuvia. Jotkut, vaikkapa kaverit, joille kuvaamista näköjään pidetään huoraamisena, voivat odottaa, että heistä otetaan samankaltainen kuva, josta he ovat itse joskus pitäneet. Voihan olla, että mielessä jokin tietty valaistus, jonka haluaa oppia tekemään. Se ei vain vielä ole onnistunut. Musta on huomattavasti mielenkiintoisempaa pyrkiä tiettyyn tavoitteeseen, vaikka vuositolkulla kuin keksiä 'luovasti' ja 'persoonallisesti' uusia aiheita ja kuvakulmia. Kuvatkoon jokainen tavallaan ja nauttikoon eri asioista miten haluaa. Joku voi antaa lapsilleen filmit kehityksen jälkeen leikkikaluiksi, jolloin negatiiveihin tulee jälkiä. Kun siitä sitten tekee kuvat, niin johan on taiteellista ja uudenlaista. Sitten keksitään hienoja sanakäänteitä:"Tässä kuvastuu kauneus, johon kuitenkin yhteiskunnan monikerroksellisuus yhdistyy fenomenologisin menetelmin holistisen ihmiskäsityksen näkökulmasta jne." Monesti kuvissa nähdään paljon sellaista, mitä niissä ei ole. T Jukkis
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Minä ja minun pienenpieni mielipiteeni: Miksi Jari kannat noin kovasti huolta toisten tekemisistä? Kai kukin kuvaa mitä haluaa? Harmi, ettei aurinko ole viimeaikoina paistanut, on jäänyt kuvailut itselläni vähemmälle, vaikka voishan kurjassakin säässä kuvailla
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Ja vaikka ensimmäinenkin menisi ohi, niin vohan sitä olla jo siinä vaiheessa kyllästynyt ja vaihtaa mielenkiintonsa kohdetta...
Vs: Voiko rajoilla revitellen kehittyä? ja motivaatio Motivaatio tulee ainakin itsellä omiin juttuihin kausittain. Mulla on hyvä tuuri siinä mielessä kun on paljon tod ennakkoluulottomia ystäviä jotka on aina valmiina päättömiltäkin vaikuttaviin kokeiluihin. Mutta itselle kuvaaminen on kyllä vähentynyt. Toki kaupalliset duunit vaikuttavat osalta innostukseen duunata omia. Lyhytkin paussi joskus piristää omia säätöjä ja tulee uusi into kuvata juttuja.