Keventääkseni ilmapiiriä julkaisen syvällisen kuvan pienen elämän herkkyydestä. Miettikää että puhutte toisillenne, kuin puhuisitte tälle kuvan päähenkilölle, joka silmät ummessa on kaiken suuremnman voiman armoilla. Tästä huolimatta hän autuaasti uskaltaa nukahtaa käteesi. Uskaltakaa tekin luottaa toisiinne, ja kohdelkaa toisianne niin kuin kuuluukin.
Kyllä kannattais, etenkin siellä Helsingin hyisillä kaduilla. No toivottavasti saat näistä kuvistani lämpöä
Kyllä vain. Afrikkalaisia kääpiösiilejä, alias valkovatsasiili. Mitäs tykkäätte rajauksen ratkaisuista, ja värimaailmasta?
Öisin ne enimmäkseen touhuaa, ja päivät nukkuu, mutta näissä on yksilöitä jotka myös mukautuvat rytmiin että kun väki tulee kotiin ni siili herää. Yöeläin se pääasiallisesti kuitenkin on.
Sulosen oloisia otuksia todella... en uskaltanut näyttää kuvia lapsille Ekan kuvan rajausta tarkistaisin hieman... alhaalta tota epäterävää aluetta pois. Tokassa rajaus on kohdillaan. Mielestäni. Ja värimaalma on molemmissa hyvin suloista siiltä tukevaa, hempeä.
Kas, ensimmäinen kun ei puhunut vain asiattomia kohteesta. Alhaalta ja vasemmalta pois hieman ensimmäisestä. Värimaailmahan on aika harmooninen näissä. Toisessa voisi olla lirppu lissä tilaa edessä ja tuo helma tunkee ikävästi siilin suuhun.
Ei tartte kun ei oo kylmä. Ja kuviin..Kyllä noista lämpöä saa jälkimmäinen varsinkin pehmentää mielialaa...niinku aikuisten oikeesti. Siili on söde mut kyllä se kai täytyy osata kuvatakkin. Musta sä oot onnistunu. Noi vetoo muhun
Ylempi on ihQ, mutta alempi on tuplasti ihQumpi (ku on peräti kaksi siiliä, värimaailma karkkinen ja tausta "inhimillinen").