Vuosikymenien varrella omistuksessani on ollut > 100 käytössä ollutta kameraa + kaikenlaiset, ennemän tai vähemmän ns. keräilyversiot (en ole kamerakeräiljä) sekä työpaikan kamerakalustot. Siitä on ilmiselvästi seurannut, etteivät uudet laitteet, vaikka linkitänkin uutuudet tänne Kameralaukkuun, ole sellaisia, joita haluaisin / tarvitsisin. Saati sellaisia, joita ns. kuolaisin siksi, että tuollainen olisi kiva jo pelkän omistamisen vuoksi. Poikkeuksen viime vuosien perpektiivistä tarkastellen teki Leica Q, joka oli pitkästä, pitkästä aikaa sellainen tuttavuus, jonka todella teki mieli tilata. Onneksi ei ole 4000 euroa vain siksi, että "tekee mieli". Suhteessa markkinoiden muihin tuotteisiin ja hintaan, on toki vaikea perustella valintojaan, mutta tosiasiaksi vain jäi, että ko. laite teki työnsä paremmin ja johdonmukaiseti onnistuneemmin ja tasalaatuisemmmin kuin kilpailevat tuotteet. Siihen oli siis helpompi luottaa. Puhumattakaan nyt käytön vaivattomuudesta ja huomaamattomuudesta kruunattuna lopputuloksen teknisellä laadulla. Sisällön laadustahan vain kuvaaja on vastuussa... Tulipahan nyt koettua sellainenkin opetus. PS. Ne, jotka tietävät mikä ero on keskinkertaisen hyvällä ja todella hyvällä levysoittimella, ymmärtävät mistä puhun.
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Kyllä mä innostun heti, kun tulee jotain innostumisen arvoista. Mutta jos suklaaseen piilotetaan mämmiä niin ei se paranna kummankaan makua ;-)
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Äläs ny, eihän mämmin makua voi kun parantaa
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Kyllä silloin tällöin jostakin innostuu. Edelleen olen aika tavalla innoissani Mamiyan RB67:sta vaikka se on minulla jo vuosia ollut. Nikonin FE:stä pidän edelleen kovasti ja Contaxin T2 tuntuu koko ajan paremmalta. Mutta aivan liikaa tuli aikanaan hetken innostuksessa hommattua vermeitä jotka sitten kuitenkin ovat jääneet hyvin vähälle käytölle, paljon pienemmällä rompemäärällä tulisi ihan yhtä hyvin toimeen.
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Kovin epäselväksi jää sitten sen linkittämisen syy. Netti kun on ennestään väärällään uutis- ja huhulähteitä ja jokainen, joka on jonkunlaisista laitteista kiinnostunut, saa niistä aivan varmasti tiedon, joten on turha nähdä vaivaa tiedonvälitykseen sellaisista tavaroista, jotka eivät edes itseä kiinnosta.
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Minä jotenkin ymmärrän ammattilaisten kiinnostuksen uusiin, entistä "parempiin" laitteisiin. Tai ei kai tuo noita lainausmerkkejä tarvitse, ovat varmasti parempia, työntekoon. Toisaalta harrastajan tavoitteet ovat usein toisaalla. Ainakin minun tavoitteisiini nähden kamerat ovat jo vuosia olleet sen rajan yli, etten kuvieni tekemiseen tarvitse parempia. (minulla on pari kolme suht hyvää digikameraa, joiden laatu ja mahdollisuudet ylittävät tarpeeni moninkertaisesti) Mielenkiintoisempia kaipaan, ja niitä löytyy maailmassa kyllä, eivätkä ne maksa paljon, käytettyjä kun yleensä ovat, filmikameroita. Noita tulee hankittua ja ne tuovat harrastukseeni sisältöä. Jaksan innostua (itselleni uusista) kameroista.
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Niin. toiset vaan toimivat ja tekevät sen miksi niitä on hankittu paremmin ja jatkuvasti tasaisemmin kuin toiset laitteet. Toistettavuus, luotettavuus ja laatu myös vaikeissa olosuhteissa ovat vaikeasti mitattavia mutta ilmiselvästi kalliita ominaisuuksia. Niihän ne ovat kaikilla tekniikan aloilla...
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Jos seuraisit hieman huolellisemmin, voisit ehkä huomata punaisen langan... Huolimatta negatiivisesta asenteestasi aion joka tapauksessa linkittää tänne asioita, joillaa koen / tiedän olevan valtavirrasta poikkeavia ominaisuuksia.
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Mielenkiintoinen kysymys. Kuka innostuu uusista kameroista? Itse en ole ikinä huomannut sellaista itsestäni vaan alusta asti olen hommannut itselleni välineet kuvaamiseen. Alussa oli 80-luvun ensi vuosia ja silloin ei tarvinnut haparoida senkään vertaa kuin uudemmin digiajalla, jossa piti enemmän "opiskella" ennenkuin oma väline löytyi. Toisaalta luonnollista, sillä digi on vasta nyt murrosiässä, kenties täysi-iässä, kun sen sijaan 80-luvun alussa kamerat olivat jo pitkälle kehittyneitä. Toki tuli sitten erilaisia automatiikoita, mutta ei tullut mieleen edes tutustua kun totuttu tyydytti. Innostuminen uudesta minun nähdäkseni edellyttää tarvetta jostain uudesta. Voihan se myös olla pelkästään sairaalloistakin tai jotakin sijaistoimintaa.
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Kyllä digeissä lie pitkään tarvetta uudesta, mutta niin akuan kuin keskitytään epäolennaiseen, ei tarvitse innostua. Ollaan enemmän ikäänkuin vaateteollisuuden kvartaali"parannuksissa". Toki.
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Kyllä sitä tiettyyn pisteeseen, mutta sitten tapahtuu kyllääntyminen
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Onhan uusi kamera kiva juttu, mutta enpä tiedä innostunko silti. Mulla on muita innostuksen kohteita.
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Filosofisesti ajateltuna koko uutuus on ihan fomaa. Ihan persuistä. Jos haluaa paremman kameran kuin mitä omistaa, niin hommaa, jos sellianen löytyy, mutta se että "tää tuli kauppoihin vime viikolla!" -Siinä ei toki ole mitään järkeä. Se on vähän kuin ne jotka haluavat katsoa rv-sarjat etukäteen, ennenkuin tuulipukukansa näkee niitä, jotta voi olla tosihipsteri ja sanoa että "joo, toi on niin eilistä" Valokuvaus on aivan täynnä tätä. Tulee joku pilipaliefekti niin ollaan jee ja vau, ja sitten kylläännytään ja "ollaan sen yläpuolella, aitoon päin". Tai "löydetään" joku kuvaaja ja hehkutetaan, kunnes joku muukin tekee samaa ja sitten pitääkin vetää mattoa alta: "joo, mut se teki tota rahasta" tms.
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Enpä muista mistään kamerasta sillä tavoin innostuneeni vekottimena kuin jostakin F-801:n tapaisesta märästä unesta 90-luvun alkupuolella. Nykyään kaikki kamerat ovat riittävän hyviä eivätkä laitteina herätä mitään hienouden fiiliksiä tai ääretöntä omistamisen halua. Valinnatkin tapahtuvat lähinnä ergonomisten ja tarvepohjaisten vaatimusten pohjalta. Onkohan tämä sitä aikuistumista?
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Sama kamera oli mun eka (melko hyvä) kun ei ollut rahaa vaikkapa F4 tai F 3 tms vehkeisiin. Itse asiassa se on hyvä peli vielä tänä päivänäkin. Tosin n 20-30 e arvoinen
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Minulla ensimmäinen kamerani oli jo kulunut Canonin F-1, ensin 35 mm lasilla. Vahvasti käytetty, mutta sama malli oli toki vielä uutena myynnissä. Muistan kyllä silloin unelmoineeni muutamasta kiiltävästä Nikonin rungosta Uudenmaankadulla liikkeen lasi-ikkunan takana ja Malminkadulla näyteikkunaan jäi jäljet Zenza Bronican kohdalle. Nykyään omistan nuo kaikki paitsi sitä F-1:stä. Pitää kai hankkia sellainenkin. Mutta asiaan, uskoisin saavani tarvittaessa lähes kaikki haluamani kuvat otettua sillä Canon F-1:llä, vaikka matkalla olen juossut monen unelman perässä. Turhaan, aivan turhaan... (Tai no ei turhaan, kyllä minulla on ollut ja on paljon mukavia hetkiä, ja varsinkin näiden Nikonien omistaminen on mukavaa, mutta ei se kuvien ottaminen ole ollut näistä vehkeistä kiinni.)
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Minun ensimmäinen oli ylioppilaslahjaksi saatu Pentaxin ME. Siitä sitten jatkoin pykälä kerrallaan Pentaxeja kun ei koskaan ollut rahaa Nikonin F3:een Eikä Pentaxin LX:ään mutta se ei niin paljoa harmittanut. Nikonin F3 oli SE KAMERA. Ja nyt sitten .... onhan se muuten hyvä, mutta miksi se onneton etsimen yläreunan näyttö ja pateettinen etsintietojen "valaisu". Olisivat laittaneet oikean viisarinäytön kuten FE:ssä. Sori, OT
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? Miksi muuten LX:n hinnat ovat yllättävän korkeat ainakin eBayssa?
Vs: Jaksaako sitä ylipäänsä innostua (uusista) kameroista? samaa olen miettinyt. Varmaan valmistus- ja ainakin myyntimäärät jenkeissä ovat paljon vähäisemmät kuin esimerkiksi F3:n, eihän LX koskaan ymmärtääkseni ollut suurten ammattilaisjoukkojen työkalu (kai lähinnä luontokuvaajien käytössä?). Toinen syy on varmaan jonkinlainen "kulttimaine" tyyppiongelmista huolimatta. Eikä kai tuota kaikkiaankaan niin hirveästi edes valmistettu. LX:n hinnat muuten ovat juuri iipeissä kyllä tulleet alas parin vuoden takaisesta, veikkaan että kulttimaine alkaa hiipua ja takavuosien innokkain ostajajoukko alkaa pikkuhiljaa olla jo rollaattorikunnossa.