Vs: Järkkäristä mikrojärkkäriin, osa 2 Tarkoitin erikokoisia runkoja saman objektiivin perään, samaan runkoon saa tietysti erikokoisia periä jos kyseessä on isomman koon filmikamerat, itse nojauduin lähinnä samoihin kokoihin kuin mitä digikeskustelussa, elikkä kinokokoon ja siitä pienempiin. Ei näköjään pitäisi kirjoittaa liian yksinkertaistaen, tulkinnan varaa ei saisi jättää
Vs: Järkkäristä mikrojärkkäriin, osa 2 Hieman asiaa sivuten tiedustelisin miten paljon haittaa käytännössä on sillä, että isotiheyksisen (pienen) kennon difraktiokynnys tulee vastaan varsin suurella aukolla. Jos olet tottunut kuvaamaan maisemaa aukolla 11, nyt pitääkin käyttä aukkoa 5,6. Se ei sinänsä ole ongelma, mutta kyetäksesi käyttämään pitkähköä aikaa, et enää voi himmentää kovin paljoa. Ei varmaan iso ongelma, kunhan nyt tuli mieleen mikäli vaihtaisin kinokoosta varttikokoon.
Vs: Järkkäristä mikrojärkkäriin, osa 2 Valovoimaisten mFT-objektiivien paras toistoalue näyttäisi olevan aukkoalueella 4-5,6. Tuota aluetta himmeämpien joko täydellä aukolla tai aukon himmennettynä. Siitä en ole kokenut haittaa, koska aukolla 5,6 saat saman syväterävyyden kuin kinokoon aukolla 11. Diffraktion suhteen tilanne ei muutu mihinkään, kuten kirjoitatkin. Sinänsähän ei ole olemassa mitään diffraktiokynnystä. Terävyys vain heikkenee vähitellen lisää himmennettäessä. Osin sen voi kompensoida terävöitystä lisäämällä. Mutta riippuu tietenkin kohteesta ja kuvallisista tavoitteista missä menee itse kunkin hyväksyttävä raja. Olympus käyttää kennoja, joiden perusherkkyys on ISO 200, Panasonicilla osin ISO 160. Pitkä valotusaika päivänvalossa vaatii siis harmaasuodinta.