järkkärihaaveita..

vanhemmat oli ostamassa pokkaria. suosittelin Casio Exilim EX-750 pokkaria, koska siinä on manuaalisäädöt ja 7-megaa lääniä cropata kuvia. ne osti kuitenkin **tun canonin ixus viiskymppisen, edullisesti. sai siinä selitellä juhannusyössä että miten saa maisemakuvan kun TTL mittaa miten haluaa ja kuvaajalla ei ole osaa eikä arpaa millaisilla parametreillä kuva tallentuu.

taivas oli valkoista ja kuvat tärähtäneitä. mistään ei löydy ISO:a, aukkoa tai valotusaikaa.

valikot on muuten suomenkieliset

 

Itse pidän digijärjestelmän etuina jo esille tullutta laukaisun viiveettömyyttä; esitarkennettuna laukeaa välittömästi kun on tarvis. Myös syväterävyyden hallinta on mahdollista toisin kuin pienikennoisilla pokkareilla joilla ei tahdo saada taustaa pehmeäksi millään. Ja tietysti täysin automaattisiin pokkareihin verrattuna järkkärin säädöt suorastaan huumaavat runsaudellaan... ;b

Itse ostin kevättalvella käytetyn D70 + kittilasin 18-70mm kun siirryin filmistä digiin, eikä kaduta yhtään. Kannatta harkita käytetyn ostamista, monet myy runkoja joissa on vielä takuu voimassa ja siinä säästää muutaman satasen lasitavaraan. Tietysti kannattaa varmistaa että on kuranttia tavaraa ostamassa.

Tuo Nikkori on muuten helkkarin hyvä kakkula.

 

pokkari, järkkäri, pokkari, järkkäri, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, hanki. parempaa... eivais

Nämä keskustelut ovat aina yhtä hauskoja ja niihin törmää aina yhtä vahigossa, ja niitä lukee aina yhtä suurella mielenkiinnolla ja niistä oppii joka kerta yhtä vähän...

Olen kuvannut kaksi vuotta digipokkarilla, viimeset kuukaudet rinnan filmijärkkärin kanssa. Pokkari on KM Z3, jossa voi mm. säätää valotusaikaa 1/1000-30s, ISO-arvoja ja polttovälikin ulottuu kuun pinnalle (kinovast.420mm). Mutta siinä se sitten onkin ISO-arvoista (50-400) käyttökelpoisia ovat 50 ja 100 - 200 vain äärimmäisessä hädässä ja ISO-400 kuvat voi samantien vaikka piirtää itse muutamalla värikkäällä kuulakärkikynällä.

Linssin piirtokyky on perseestä, lcd-etsin on sieltä samalta suunnalta ja tarkennusmekanismit asuu naapurissa. Plussaa lisävarustekenkä, johon sain halvalla salaman. Lisäksi plussaa on myös AntiShock-krapulanpoistaja.

Alussa, kun kameran hommasin (noin vuosi sitten), ihmettelin että mikä on kun suksi ei luista. Automaatilla kuvatessa ISO oli aina vähintään 200 ja kaikki muutenkin miten sattuu. Koska rahaa ei ollut, piti keksiä jotain.

Manuaalisäädöt ja JALUSTA käyttöön, Priglespurkin kansi mukaan (koskapa ko. kameralla ei raw-tiedostoja saa), Pirkka WC-paperirullasta sovitin vastavalosuojalle kontrastin parantamiseksi ja muita pikkuvirityksiä. Taas pärjäsin jotenkuten pitkänaikaa ja tuli samalla opittua paljon asioita kantapään kautta.

Mutta itse asiaan. Vaikka kamerani on tähän asti ollut mitä on (nyt on kyllä Pentaksin runko tilauksessa), niin aina kuvaushetkellä kamera on ollut minulle ihan toisarvoinen seikka. Sen verran kun muistaa katsoa, että säädöt on kunnossa, niin ihan ookoo jälkeä olen saanut aikaan.

Silti tiedän, että kun saan sen *ist D:n käteeni ja optiikatkin on jo tulossa, niin ei mene kauaa kun kerään taulut pois seiniltä ja harmittelen vanhojen/aikaisempien kuvieni surkeaa laatua. Mutta:

Tie on loputon -> aina tulee uusia ja parempia runkoja ja linssejä, mutta silti pitäisi välillä katsoa myös itseensä - ei se kamera niitä tauluja tee. Homma lähtee käyntiin siitä kun linssi on kiinni ja suojus pois, sen jälkeen koko kuva-alan sisältö on täysin itsestäni kiinni.

Joten summasummarum: ..mikä se olikaan se kysymys ?

 

Höpö höpö. Ei sitä järkkärin ostoa edes tarvitse kenellekään perustella. Kuka tahansa saa ostaa järkkärin jos haluaa. Nikon D70:n omistajana suosittelen sitä, tosin sitä on käytettävä ISO 200 tai korkeintaan 400 asetuksilla, muuten kohina alkaa olla isoissa tulosteissa karmaisevaa. D70 istuu omaan käteen oikein hyvin, älä katso liian kevyttä, kamerassa pitää olla jonkun verran painoa, jotta se pysyy hyvin kädessä. Tämä on toki vain minun mielipiteeni.

 

Toisin kuin osa kilpailijoista, Pentaxin rungot on metallia -> yksi suurimmista syistä ko. rungon valintaan. Kooltaan on kuitenkin pienempi kuin hopeakuula edeltäjineen, eikä painoakaan ole kuin rapiat puoli kiloa.

 

Tämä metalli/muovi -asettelu runkomateriaalissa on minusta ylikorostettu. Kumpiakin on niin hyviä kuin huonojakin. Ei esimerkiksi ohuesta pellistä taivutettu , niittaamalla kasattu runko ole mikään jämäkkä, vaikka kuinka olisi metallia. Toisaalta polykarbonaatti on aivan hemmetin kestävä muovilaatu, jota ei saa särkymään iskusta. Jos nämä kamerat pudottaa yhtä korkealta, metallinen menee lyttyyn, kun muovinen ei mene miksikään vielä. Jos ruvetaan vaikkapa titaanivalurungosta puhumaan, niin sitten ollaan jo aivan eri luokassa tietenkin.

 

Ja toisekseen, ei kamera ole mikään vasara, ei niitä heitellä sinne tänne tai muuten kohdella kaltoin.. Mulla on kestäny niin metalli- kuin muovikameratkin.

Ja tosiaan muoviakin on monenlaista, näkeehän sen jo automaailmassakin. On semmosta halvan näköistä muovia niinkuin jenkkiautoissa ja japseissa, ja sitten on semmosta edustavan näköistä muovia kuten esim. Audeissa...

 

Digirungoista en niinkään tiedä mutta canonin filmi rungot ovat vieneet sydämmeni. Digirungoissa kannattaa verrata kennojen värien toistoa. Filmirungoissahan tämä hoidetaan filmien avulla, niin ei ole niin merkitystä valmistjalla. Canon 20D on kuulemmani mukaan ihan kiva runko.

 

Heh filmeissä vielä ASA 3200 filmit on käyttö kelpoisia, ja toisesta ääri laidasta ASA 25 on kanssa käyttökelvollinen okei lopetan nyt, toiset tykkää filmistä toiset digistä. Tämän tarkoitus ei ollut nyt aiheuttaa tappelu filmi vs digi