Muutama sekuntti. Sen pitää herätä HETI, tai ei saa edes mennä torkkumaan. Torkkumiset on 90-luvun digikameroiden juttuja.
Taitaa olla hieman mallikohtainen asia tuo Olympuksen heräämisaika. Ja kuten on E-M1 mk2 kesustelussa tuotu esiin, siihen voi vaikuttaa asetuksilla melko paljon. Ja torkkumisen saa toki asetuksista laitettuakuten tykkää. On osin käyttäjäkohtainen asia miten kameran heräämisaikaan suhtautuu. Se paljon puhuttu 2 sek on pitkä aika jos kameran on nostanut silmälle ja vasta sitten käynnistää. Olympuksella kuvatessa olen kuitenkin oppinut käynnistämään sen heti kun alan ottaa kuvaa, silloin odotusaika on melko olematon tai sitä ei ole ollenkaan. Me olemme kaikki tottumustemme orjia. Kuvaan suurinpiirtein yhtä paljon E-M1 mk2:lla ja Nikonin täyskärillä. Ne ovat hyvin erilaisia kameroita käyttää, mikä aiheuttaa joskus minullekin vieroitusoireita - suuntaan ja toiseen. Mutta siitä olen aivan varma, että vuosi vuodelta peilittömät parantavat menoaan samalla kun peilikameroista tulee joka kolmas vuosi se uusi malli joka ei ole oikeastaan yhtään edeltäjäänsä parempi. Täyskennoisen peilikameran optinen etsin on kiva, mutta myös elektronisella etsimellä on puolensa. Elektorinisesta etsimestä näkee valotuksen jo ennen kuin kuvaa on ottanut, se toimii hienosti yhteen runkovakaajan kanssa jne. Pienempikennoiseen peilikameraan ei myöskään millään saa todella hyvää optista etsintä. Lisäksi peilittömän kameran suuri etu on se, että tarkennus tapahtuu suoraan kennolta, joka kyllä antaa potentiaalin toisenlaiseen tarkennuksen täsmällisyyteen kuin peilikameroiden toleranssien kyllästämä systeemi. Ja uskokaa tai älkää, olen alkanut tykätä kasvojen tunnistuksesta! Kuvanlaadullisesti peilikamerassa vs. peilittömässä ei ole mitään eroa. Tai jos eroja on, niin ne ovat kamerakohtaisia eivätkä juonnu suoraan perusratkaisusta.
Itse oon vähän tumpelo oppimaan uudenmoisen kameran käyttöä, tekniikka kyllä on hanskassa ja ymmärrän asioiden merkityksen, mutta kuvaustilanteessa ihan toisenmoisen kameran käyttö tökkii. Esimerkiksi tykkään kuvata täysin manuaali valotuksen säädöllä, vaikka useamman kerran oon koemielessä siirtynyt jonkinsortin automaattiin....sitävastoin tarkennus on lähes aina AF. Pääasiallinen kinokamera oli Nikon, ja digikin vuoteen 2004 jonka jälkeen on kuvattu Canonilla. Ainavaan ajattelen monta asiaa Nikonin termein enkä voisi kuvitellakkaan ittelläni filmi-Canonia. Nikonin digijärkkärin voisin ottaa melko helposti käyttöön....toisinkuin Olyn, johon kuukausi ja yli 4000 kuvaa ei riittänyt, liian pieni ON liian pieni. Sony A7-jokumalli vois olla mun peilitön, senverran mitä oon sitä kahvallisena käres pitänyt, niin ihan ookoo-oli.
Kyllä minunkin Olyn OM-D 10 Mk 3 käynnistyy saman tien. Ostin sen kuukausi sitten ja olen täysin sen lumoissa edelleen. Aluksi harkitsin Nikonin peilijärkkäriä, mutta lähinnä kameran suuri koko sai minut muuttamaan käsitystäni. Canonin peilijärkkärin osto oli täysin pois laskuista. Peilittömistä vertailun lähinnä Sonyä, Fujia, Painaa ja Olyä, ja tähänkään vertailuun Canon ei kelvannut mukaan. Canonin laatuun kun en luota ja ne Canonin ominaisuudet puolestaan eivät ole muiden kanssa samalla viivalla. Pikku nyanssina vielä se, että en koskaan ole pitänyt Canonin kameroiden ulkonäöstä. Mikähän siinä on, että Canonia ei näemmä osaa valmistaa tyylikkäitä kameroita.
Jyrkästi eri mieltä edellisestä, mutta olkoon. Sony on ehdottomasti paras vaihtoehto peilittömistä, jos on pätäkkää panostaa henkilöauton verran järjestelmään. Canon ja Nikon tekevät erinomaisia peilillisiä monessa soosissa testattuja kameroita kuluttajakäytöstä ammattisarjaan. Canon on huomattavasti näitä uskomuksia parempi kamera ihan vaativissakin tehtävissä. DXO:n markkinointi kaikkine epäolennaisuuksineen vaan on tehnyt tehtävänsä ja 25, 4 bit portrait depth of field vai mikä se arvostelukohta oli (?) pudottaa tähtiä Canuunalta ohjelmallisen dynamiikka-arvon manipuloinnin lisäksi.
Makuasiat ovat makuasiota ja minun olisi hyvin vaikeaa ellei jopa mahdotonta ostaa Canonin kameroita. Peilittömistä puhuttaessa on aivan faktaa, että sekä Canon että myös Nikon tulevat takamatkalta ja saavatko ne koskaan Sonyä, Olyä, Panaa tai edes Fujia kiinni. Canonin hinta suhteessa ominaisuuksiin ja laatuun ei vain natsaa. Eihän kaikilla Canonin kalliimmankaan pään kameroilla edes vieläkään voi kuvata 4 k videota, niissä ei ole kuvanvakaajaa kennossa, ei kunnollista automaattitarkennusta ja hieman vanhemmasta sensoriteknologiasta johtuen ne eivät ole aivan yhtä kohinattomia kuin eräät muut kamerat. Siitä huolimatta jotkut niitä ostavat ja jopa kehuvat.
Nämä ovat tosiaan tapauskohtaisia ja joka setistä löytyy varmaan työkaluja, jotka toimivat, jos vaan olennaiseen kiinnitetään huomiota. Peililliset ovat edelleen ihan käypää tavaraa, joissa ei peilittömien kompromisseja juuri ole. Saa varmasti toimivan monivuotisen valokuvausapparaatin. Vähiten ainakin minulla on ollut tarkennusvirheistä johtuva hylkyprosentti Canonilla, koska sen tarkennuspisteiden herkkyys on riittänyt haastavimmissakin olosuhteissa. Vedin juuri porrashuoneessa flashilla Sonylla muutaman kuvan ja puolet oli epäteräviä - uskomatonta, eikö vain? Olen myös ihmetellyt miksei Sonylla saa ihon kunnolla huokosia esiin, mutta ilmeisesti syy on juuri siinä muita tehokkaammassa kohinanpoistossa. Hyväksyn kohinanlisäyksen, jos voin itse säätää sitä vastoin valiten kohinan ja yksityiskohtien välillä kulloinkin tarpeellisen määrän. Fuji on ihan hyvä peilitön, mutta siinäkin softa on sellainen, että säädöt pitää tehdä kotona ennen kuvausreissua. Canon suojelee leffakameroitaan kannibalismilta, mutta onhan noissa uusissa Canoneissa 4K jo ja videotarkennuskin taitaa olla varsin kehittynyt.
tässä lyhyet pääperustelut: En pidä Canonin valikkorakenteista. Canonien hinta/laatu/ominaisuudet suhde on huono. Canonin kameroista puuttuu se jokin, sanotaan sitä vaikka tyylikkyydeksi . En halua omistaa sellaista laitetta jonka ulkonäöstä en pidä ja josta puuttuu minulle tärkeitä ominaisuuksia.
Kokemuksiin eikä niistä tässä yhtään enempää, koska et kuitenkaan hyväksy niitä. Oletko Canonin maahantuojalla töissä, kun pyrit jatkuvasti vähättelemään sitä koskevaa arvostelua? Minä en kuitenkaan enää Canonia osta ja siihen mielipiteeseen minulla on täysi oikeus.
Ei kukaan velvoita sinua ostamaan yhtään mitään keneltäkään. Enkä tiedä kenelle osoitit kysymyksen, mutta vastaan ainakin omasta puolestani, ettei ole sidonnaisuuksia maahantuojiin - enää. Kaikkia noita laitteita löytyy kamerahyllystä ja niitä sitten käytetään soveltuvilta osin eri tehtävissä. Mielipide muodostuu lähinnä tekemisen kautta ja kuvabatcheja vertailemalla taannehtivasti Lightroomin hakemistoissa. Selkeät suosikit muodustuvat kohtuullisen helposti sitä kautta ja samalla törmää piirteisiin, jotka suorastaan velvoittavat kyseenalaistamaan kameralehdistön metodit rankata työkaluja ja harrastusvälineitä. Siinä samassa valossa en ymmärrä lainkaan mistä puhut ja tuo Canonin valikkojuttu on kuin piste I:n päälle. Se nyt on ilman muuta asia, josta muiden pitäisi ottaa mallia selkeydellään, nopeudellaan ja toiminnallisuudellaan. Etusormella skrollaat värikoodattuja ryhmäotsikoita ja peukalopyörällä pudotat sisään valikkoon. Missä muussa kamerassa on moista tehokkuutta. Säädät 2-3 sekunnissa melkein mitä tahansa säätöä.
Esimerkiksi kaikenlainen epämääräinen hitaus ja haparoiva tarkennus peilirunkoihin verrattuna (lukuisista testivoitoista huolimatta hylkyprosentti on kova tarkennusvirheiden vuoksi, kun ei osu just' eikä melkein sitten millään). Siis paljon tarkennushuteja ja puolen minuutin käynnistys ollakseni tarkka. Tämä uusinta Sonyn A9-mallia kokeilematta, joka taas kerran mullistaa kaiken, kuten kaikki edellisetkin mallit.
Kuvaustekninen juttu, joka saattaa kääntää pelin peilittömään sinun tapauksessasi. Itse valotan oikein ja teen sitten Lightroomissa tai Photarin plugareissa käännöksen. Sinunkaan tapauksessasi ei varmaan paljoa ole väliä, minkä merkkisellä kameralla teet mv-kuvia.
Mitä tulee merkkisotiin, niin edelleenkään en sodi yhdenkään merkin puolesta sinänsä, mutta puolustan Canonia sen vuoksi, että sitä selvästi aliarvostetaan. Se on joissain sovelluksissa paras vaihtoehto, eikä ansaitse erityistä dissausta, vaikka ei kaikissa ominaisuuksissa olisikaan testien kärjessä. Hommat noilla hoituvat hienosti.
Tuli tässä ostettua käytetty D810 jota pidetään hyvänä peilikamerana. Olen sillä ihan hyviä kuvia saanutkin, mutta D810:ssa on paljon sellaista joka ei kestä kriittistä tarkastelua. Useimmat näistä asioista eivät ole D810 erityisongelmia, eivätkä myöskään Nikonin ongelmia. Ne ainoastaan ilmenevät kärjistyneemmin D810 kaltaisessa kamerassa jossa on resoluutiota hiukan enemmän. Eli miksi peilikameroista on tulossa antiikkikamaa? Erityisesti minua on tökkinyt tarkennus jossa ilmenee etenkin laajisten kanssa enemmän systemaattista epätarkuutta kuin mitä voi pitää hyväksyttävänä. Kaikkihan tietävät esimerkiksi sen, että tarkennuksen hienosäädön ihannearvot ovat yleensä erilaiset zoomin eri polttoväleillä? Tämän voin hyväksyä 16mpx kamerassa, mutta 36mpx kamerassa se on vaikeampi niellä. Lisäksi nyt on käynyt minulle ilmeiseksi, miten suuria tarkennuksen heitot ovat erilaisilla etäisyyksillä. Asia korostuu laajiksilla. Esimerkiksi sinänsä mainio Nikonin 24mm/1.8 tarkentaa lyhyillä etäisyyksillä pariin metriin saakka erittäin hyvin kohdalleen, mutta tarkennus heittää monta metriä eteen jos kohde on esim 10-15m päässä. Ja kun nyt olen ruvennut tiedustelemaan asiaa vastaavia laajiksia omistavilta peilikameroita käyttäviltä kavereiltani, niin kaikilla on enemmän tai vähemmän selvästi samaa ongelmaa. Voidaan tietysti sanoa, että tarkenna live vjuulta niin tulee täsmällistä jälkeä. Ok, mutta mitä pointtia siinä on, eikös peilikameralla pitäisi voida kuvata siitä "vanhan koulun" ylistämästä optisesta etsimestä? Suoraan sanottuna en keksi tällä hetkellä yhtään rationaalista syytä sille, miksi järkkäreiden tulevaisuus olisi peilikameroissa. Tunteet on tietenkin monella perinnekuvaajalla pinnassa, ja se pitää ottaa huomioon... Ja joissakin nicheissä peilikamera saattaa toki pitää pintansa. Jos vaikka kuvataan nopealiikkeistä urheilua iltavalossa, niin varmaan D5 (tai vastaava peilikamera) on siinä vielä vähän aikaa kurko. Tuommoisessa kuvaamisessa huomio on kuitenkin "journalistisessa" tarkkuudessa ja sitäpaitsi kuvataan usein teleobjektiiveilla joiden kanssa peilikameran vaihetarkennus on yleisesti ottaen enemmän omalla pätevyysalueellaan. Mutta kaikkialla missä kuvataan verkkaisesti ja huolellisesti, tai käytetään laajempia kuvakulmien pyrkien silti täsmälliseen tarkennukseen, niin kyllä peilitön on elementissään. Samaten pienempikennoisissa kameroissa peilitön on luonnollinen valinta koska lillerikennoisessa peilikamerassa optinen etsin jää niin pieneksi. Etsimeen liittyvä asia on myös se, että peilitön kamera näyttää kuvan enemmän loppukuvan kaltaisena kuin peilikamera. Erityisesti tämä korstuu valotusta arvioitaessa. Ja vaikkei se vielä näykään, niin väistämättä peilitön kamera tulee olemaan edullisempi valmistaa ja laadultaan tasaisempi. Peilikamerassa on kuitenkin aika monta osaa jotka pitäisi saada edes jonkinlaisiin toleransseihin... Eli tässä sitä ollaan peilikameroiden kanssa - olen läpeensä onnellinen, että D850 jäi kauppaan. D850 saattaa olla paras peilikamera koskaan, mutta se tormää peilikameroiden tekniikan rajoihin. Joku vaatimattoman resoluution peilikamera aiheuttaa vähemmän surua ja stressiä kaltaiselleni nipottajalle. Vaikkapa Df kasuaaliin kotikuvaamiseen ja tosimiehelle D4s/5. Tai kroppipuolella D500. Mutta muuten täyskennoisista puhuttaessa Sonyn kamat ovat lupaavia. Sonylla on aika kiistatta johtava asema peilittömien teknologiassa. Vähitellen Sony oppii varmaan myös tekemään kameran joka tuntuu käsissä hyvältä. Ja ehkä hintakin kohtuullistuu. Sonyt ovat mielestäni aika kalliita nykyisin, etenkin objektiivit. Laskeskelin, että hirveästi tulee takkiin jos alan nopeaa vaihdosta tekemään. Eli peilikameralla toistaiseksi menen, mitä täyskäreihin tulee. Tämä ei ole valintani vaan välttämättömyys.