Ei ole ongelmaa. Ja saa rönsyillä puolestani keskustelut. Mutta jos rönsyilee, niin koen oikeudekseni myös ottaa osaa siihen siten kuin näen. No hard feelings.
Onpas omituista, että objektiivini kirvoittaa tuommoista kahdeksanvuotiaan tasoista henkilökohtaista nokittelua. Se on kuitenkin tuolla repussa melko viaton - niin teknisesti kuin varsinkin keskusteluetiikan ongelmiin. No, kaikki syyt kelvannevat. Itse asiaan: OM-järjestelmä lienee nykyisin ainoa kunnollinen vaihtoehto suuremmille. Voi olla 4:3-systeemin rekiikki, mutta valistunut arvaus on, että ainakin 10+ vuotta semmoisella vielä on käyttöarvonsa. Kaikki tuntemani OM-käyttäjät ovat ainakin kertomansa mukaan siihen varsin tyytyväisiä. Siten oikeastaan rohkaisisin jäsen motrista tekemään sen siirron. Todennäköistä on, että hän olisi siihen varsin tyytyväinen. OM-kameroilla ja objektiivilla on varsin hyvä myyntiarvo käytettyinäkin, joten paluukin on mahdollinen ilman merkityksellisiä taloudellisia tappioita.
OM-5 ja OM-1 ovat molemmat IP53-sääsuojattuja, edellyttäen, että käyttää M-Zuikon PRO-linjan linssejä. OM-5:sta mulla ei ole kokemusta, mutta OM-1:sta on. Sääsuojaus on todella hyvä, mun touhuissa se on testailtu moneen kertaan. Runko on hintaansa nähden todella suorituskykyinen. Yleiszoomiksi M.Zuiko 12-100/4 (tässä on vakaaja) tai sitten 12-40/2.8. Tuon ensinmainitun kanssa pystyy käsivaralta kuvaamaan helposti yli kahden sekunnin valotuksia laajispäässä. Teleksi M.Zuiko 300/4 tai sitten edullisempi zoomi 100-400/5-6.3. Zoomin vakaaja ei ole sync-is, eli ei toimi yhdessä runkon vakaajan kanssa. Zoomista mulle ei ole kokemuksia, mutta kolmesatasesta on: hieno, teräväpiirtoinen tele. Makroksi M.Zuiko 60/2.8. Tähän joutuu hommaamaan vastavalosuojan erikseen, jos sellaiselle on tarvetta. Itselleni merkittävimmät syyt Olyn leiriin siirtymiselle olivat paino ja hinta. Mft-laatuoptiikat ovat huomattavasti edullisempia valmistaa kuin täyskennoisille. Jos vaihdat mft-leiriin, niin pari seikkaa on syytä huomioida: - Valovoima vs. syväterävyys. Mft:ssä jos kuvaat vaikkapa aukolla 2.8, niin valovoima on tietysti se 2.8, mutta syväterävyys vastaa kinomaailmassa suunnilleen aukkoa 5.6. Jos haluaa kikkailla lyhyellä terävyysalueella, niin linssin reikä on syytä olla iso. M.Zuikon Pro-sarjalaiset 1.2:set ovat tautisen laadukkaita hintaansa nähden. - Vaikka mft:n 12-millinen vastaa kinomaailman kuvakulmaltaan noin 24-millistä, niin 12-millisessä on silti 12-millisen geometria: tynnyrivääristymät on syytä ottaa huomioon. Pidemmällä optiikalla erot pienenevät.
Vielä juttua ko. aiheesta: Micro Four Thirds cameras get no respect, and I think that's prejudice not physics
Järjestelmän vaihto on vähän sellainen kestoaihe, jota jokainen harrastajakuvaaja jossain vaiheessa miettii. Kuvaamisen tai kuvien toiveissa olevan parantumisen suhteen siihen on harvoin, ei juuri koskaan varsinaisesti tarvetta sen paremmin kuvien sisällön kuin kuvien laadunkaan suhteen. Muita syitä vaihtoon voivat olla siirtyminen kevyempään kalustoon, siirtyminen halvempaan kalustoon tai siirtyminen jollekin valokuvauksen erityisalueelle, johon nykyinen kalusto ei sovellu. Mft- kalusto tarjoaa hyvän vastauksen ja vastineen moniin kuviteltuihin tai todellisiinkamerajärjestelmän vaihtamisen syihin. Pääasia eli valokuvat eivät kokemukseni perusteella koskaan vaihtamisesta parane, ainakaan kuvien ulkopuolisen katsojan silmin. Mutta fiilis, tunnelmakin on kuvatessa tärkeätä. Tämän vuoksi saksalaisella Leica-kameralla kuvaavat jotkut harrastelijatkin (tuskin monikaan kuvaamisella elantonsa ansaitseva). Kameran, Leican sulkimen laukaisemisen tunne ja sen synnyttämä ääni on jotakin aivan muuta kuin nykyisin valitettavan yleisten peilittömien kameroiden laukaiseminen. Itse kuvaan perinteisillä peilikameroilla, Nikonilla ja Pentaxilla. Niistä ei ole tarvetta vaihtaa, kuvat ovat kaikkiin tarkoituksiin riittävän hyviä. Ja jos tarvitsen itselleni uuden objektiivin kohtuuhintaan, Nikonin F- ja Pentaxin K-bajonetin linssien tarjonta on rajaton.
Voihan syynä olla ihan vaan vaihtelun halukin. Varsinkin jos vaihdettavaa tavaraa on vähän, vaikka kamerarunko ja pari objektiivia ja jos eivät ole liian vanhojakaan, niin monet alan liikkeet ottavat vanhat vaihdossa uusiin, eli helppo homma. Toki jos sitä tietyn merkkistä tavaraa on kerätty vuosikymmeniä, niin sitten vaihtaminen voi olla jo hieman työläämpääkin.
Toi on totta. Toisaalta, kun kuvaa malleja, he usein haluavat kuulla sulkimen äänen, jotta voivat ajoittaa ns posen muutoksen ja vaihtamisen sen mukaan. Hautajaisissa äänetön suljin on jo korrektiivisuussyistä ilman muuta paikallaan. Ja itse pääkohdehan enää harvemmin muutoinkaan reagoi sulkimen ääneen, vaikka mallitaustaa olisikin.
Oon kyllä vähän sitä mieltä että hautajaisissa lähiomaiset ja ne joita asia eniten koskee eivät ajattele sulkimen ääniä ja valokuvaajan (pakollisia) liikkumisia ,vaan heidän ajatuksensa on muissa asioissa. Sivulliset ja ne jotka ovat tulleet paikalle velvollisuuden tunnosta huomioivat kuvaajan liikkeet ja sulkimen äänet…no heistä ei kuvaajan kannata ottaa stressiä…. Mutta kuitenkin, on se mukava kun tekniikka antaa mahdollisuuden olla häiritsemättä turhilla äänilläkään. Käytetään sitä.
Joo. Tämä hyvä pohdinta, jota itsekin ajatellut. Mun kuvat tuskin järjestelmää vaihtamalla paranee. Syy on tosiaan lähinnä kaluston keventäminen. Ja kinoa vastaava polttoväli per kilohinta optiikassa. Plus ehkä jalusta vs. käsivara. Pentaxin runko ja 150-450 on jo pitkälle yli 3 kiloa. Siihen se yleiszuumi ja makro, niin jalustan kanssa ollaan 6-7 kilon painoissa, kun lasketaan kilkkeet mukaan. Okalta tuli hyviä ajatuksia niihin kysymyksiin, joita oikeastaan pohdinkin. Aikoinaan toinen isommista veljistäni - kaksoisveljet - oli toisen lapsen ristiäisissä. Uudella kameralla. Siinä jossain vaiheessa juhlakalun isä kysyi kaksoisveljeltään: "Paljonko peli päättyi?" tsjp. Viitaten tosiaan kamerasta lähteneeseen piipitykseen.
Eikä se kaluston keventäminenkään aina kesää tee. Täysikennoinen on hyvä kompromissi kohinapihinöiden osalta ja niiden obiskat painavat yleensä jonkin verran, mutta esimerkiksi Nikonin kamerat mallista riippuen eivät paljoa paina, mutta zoomit painavat ja pitkät teleobjektiivit. D610 tai D850 kiinteäpolttovälisellä 28- tai 35-millisellä ilman akkukahvaa ei paina juurikaan mitään ja niillä saa hienoja kuvia.
Niin ja eihän sitä järjestelmää ole mikään pakko varsinaisesti vaihtaa, eli eihän sitä olemassa olevaa järjestelmää välttämättä tarvitse myydä. Ostaa vaan rinnalle jonkun toisen järjestelmän. Onpahan sitten kalustossa valinnanvaraa erilaisiin kuvaustilanteisiin ja kenties kuvaajan omiin kulloisiinkin ”fiiliksiin” sopivasti...
Kyllä, ja toinen voi olla sitten se täyskennoinen, ja toinen kroppikennoinen. Jos ”tyytyy” peilillisiin, ei rahaakaan välttämättä sitoudu hankintoihin liiallisesti.
Jos tuntuu siltä, että elämä helpottuu vaihtamalla ja siihen on varaa, kaikin mokomin kannattaa vaihtaa, ei siinä menetä kuin rahaa.
Itse käytän pikkuOlyjä fillari ja kajakkiretkillä, filkkamuotokuviin rullafilmikameroita, maisemiin Nikonin täyskennoisia, metrokuvauksiin mobiilia, vauhtivideoihin actionkameroita jne jne... Turhat annan pois. Mitään en "vaihda"...,
Täähän sopii vaikka muijan (tai miksei äijänkin) vaihtamiseen: Jos tuntuu siltä, että elämä helpottuu vaihtamalla ja siihen on varaa, kaikin mokomin kannattaa vaihtaa, ei siinä menetä kuin rahaa.
Niinpä, sillä puolison tai vaikkapa työpaikan vaihdolla saattaa olla huomattavasti suurempi vaikutus omaan elämään kuin vaikkapa kamerajärjestelmän vaihdolla.
Mulla menis puolison vaihtamisella ihan kaikki uusiksi, senverran yhteistä on hommat. Kamerajärjestelmän vaihto ei kyllä enää innosta, mennään nykyisillä. Talon keskuslämmitysjärjestelmän vaihto taas pyörii tavallistakin enemmän mielessä.
Kyllä tässä tosiaan on tuo paino suurin syy. En tosiaan ihan tiedä, onko vaihto sinällään kyseessä. En tosiaan usko saavani nykyisistä käyttöarvoa vastaavaa myymällä niitä. Rautusvuoman ja kekkosen kansallispuistoissa kävin. Mukana kuvausvehkeet ja niiden lisäksi äänitysvehkeet. Se reilu 25 kg alkaa jo näillä kilometreillä tuntumaan polvissa ja nilkoissa. Siksi tätä pähkäillyt. Paljon vielä näkemättä ja kuulematta. Muu paino on jo vedetty aika minimiin. Ei tässä montaa vuotta enää ole, kun joutuu jo ihan oikeasti painoja miettimään. Jos rahaa ei tarvitsisi miettiä, niin ratkaisuhan olisi helppo. Tai jos ei haluaisi kuvailla tai äänitellä.
Samasta syystä itse päädyin täyskennoiseen ja superzoomiin, eli kaiken voi kattaa yhdellä rungolla ja yhdellä objektiivilla lähes kokonaan. painoakaan ei kertynyt kuin alle 3 kiloa ja hintakin alle 2500 egeä, eli aika simppeliä... FF ja 24-240 mm on aika hyvä.. toki paino ja hinta nousee sitä mukaan kun tuohon keksi lisukkeita, mutta aika vähän niitä tarvitsee oikeasti reissu-kamerassa jos muussakaan. Oma egoni ei kärsi, ettei enää ole 1Dsmk3 kaltainen ammattirunko, kun sen elinkaari oli surullisesti alle 15 vuotta, vaikka pelittää edelleen, on vanhanaikainen ja huonompi kuin tuo uusi peilitön peruskamera.