Mietiskelen tässä seuraavaa kameraa. Joko eos-350d/300d tai panasonic FZ-30 fz-30 olisi ehkä parempi koska kuvaan ihan kaikkea, ja aika paljon, eikä oikein olisi varaa ostella objektiivejä. Mutta mitä huomattavia etuja järkkärissä on, jos erilaisia objektiivejä ei lasketa (niihin ei ole kuitenkaan rahaa)?
Varmasti tuo panasonic on pätevä kamera ja jolla selviää arkisesta kuvaamisesta varsin pätevästi. Myöhemmin voi ostaa rinnalle vaikka jos kuvaaminen kiinnostaa niin halvalla jonkun käytetyn d300 ja siihen 50mm optiikan jolla voi tutustua edullisesti hiukan erilaiseen kuvaamismaailmaan.
Kiitos. Nykyinen kamerani on järkkäri eos 300 (filmi). Onko panasonic järkevämpi ostos, kuin eos 300d kit?
Jos ajattelen ihan mun omaa käyttöäni, niin järkkärin suurin etu varmaan olis herkkyyksien skaala. Pokkarit mitä useimmin joutuu tyytymään ISO 400:seen ja sekin kohisee jo pirullisen paljon. Tällä Z10:llä sitä voi vielä käyttää, kun tää kenno on harvinaisen kohinaton, mutta useimmilla kameroilla en kyllä 400:seen koskisi. Joitain pokkareita on, joissa on ISO 800 ja 1600:kin, mut voin vaan kuvitella minkälaista puuroa ne tuottavat. Järkkäreissä on myös optinen etsin, ja pokkareihin verrattuna käsittääkseni vielä paljon parempi (siis niihin pokkareihin, joissa optinen etsin on). elektroninen etsin on aivan hanurista tarkennuksen suhteen, samoin tietysti halpapokkareiden "reikä kameran läpi"-tyyli. Sitten on manuaalitarkennuksen toimiminen järkkäreissä paljon paremmin kuin pokkareissa. Lähinnä juuri optisen etsimen ansiota kai tuo on, ja tietysti sen, että on tarkennusrengas. Joissakin pokkareissakin on, tosin. Järkkärin syväterävyys on myös paremmin kuvaajan hallittavissa. Pokkarilla saa joskus taistella tosissaan että taustan saa blurrautumaan kuvista edes vähän. Järkkärikenno on myös ehkä vähän vähemmän herkkä polttamaan puhki tai jättämään tukkoon. Suurin osa tuostakin kyllä kuvaajalla sitten lopulta. Sitten tietenkin järkkäreissä käytettävyys on usein vähän eri luokkaa. Monimutkaisempaa kyllä, mutta myöskin näppärämmin tuntuvat hallintolaitteet olevan käsillä järkkärissä. Ehkä järkkäri myös luo kuvaamiseen erilaisen fiiliksen. En osaa sanoa tuosta.
Onkohan näin tuon syväterävyyden puolesta? 300d houkuttelisi, mutta ne objektiivit maksaa niin perkeleesti. Ääh, pottelee niin saakelisti. Tuolla panasonicilla sais varmaan ihan kivoja lintu kuviakin, pitkä zoomi kun on. Vastaava putki maksaisi maltaita järkkärille.
Tarkoitin siis että saa zoomatua lähelle lintuatai jotain muuta. Saahan tuollaisessa kamerassa valita aukon?
Mutta mitäs ootte mieltä konica minolta a200? Halvempi, ja iso herkkyys ois max 800, ja kaukohjain vakiona. kokemuksia?
Niin, onhan niitä isoja herkkyyksiä pokkareissakin, mutta ei niillä oikein tee mitään kun kuvat ovat sellaista puuroa ettei niitä tee mieli katsoa yhtään enempää kuin on pakko. Suosittelen vaikka dpreview.comia, sieltä löytyy usein paljon testikuvia eri herkkyyksillä. Kyllä, luulisin että sekä DMC-FZ30:llä että A200:lla saa valittua aukon.
Ole hyvä. Vaihtoehdoista minusta järkevin on tuo nykyinen (filmi) kamera. Jos välinehäröilyn sijasta keskittyisi kuvien sisältöön ja valokuvauksen perusteisiin, paremmista kuvista saamasi mielihyvä kestäisi paljon pidempään kuin uuden lelun n. viikon. Kaikilla noilla tulee ilman ajatusta yhtä huonoja kuvia, jos homma ei ole hanskassa.
Jepjep, mutta eihän nykyisessä kamerassa ole mitään vikaa, kuin se että filmien kehitys maksaa paljon.
Mutta kamerasi ei enää maksa, eikä digikuvat suinkaan ole ilmaisia. Tai no, jos katselet niitä ylösalaisin mummon kanssa tv:stä, niin sitten...kannattaa harrastaa jotain muuta ;-) Jos taasen otat homman tosissasi, niin rahanmenolle ei tule mitään loppua. Usko vaan. Ne jotka puhuvat halpuudesta valehtelevat. Köyhät ;-)
Äkkiseltään Ifin sivuilta vilkaisin niin 3x36 kuvan värinegafilmi maksoi 6,95€ ja ja IFI -pussilla kehitys ja kuvat on jotain samaa luokkaa eli yhteensä n. 10 € /36 kuvaa. Kameran hinnalla kuvaa toista vuotta, mutta saahan tuon määrän menemään räiskimällä päämäärättömästi tunnissakin, se on totta. Määrä ei tässä lajissa kuitenkaan korvaa laatua, mikä tekee touhusta kiehtovan haastavaa.
No, mulla menee kehitykseen 50e kuussa, eli kameran rahat tulisivat aika nopeasti. Digiaikaan siirtymisen perustelisin myös sillä, että tykkään photoshoppauksesta.
Juuri maksoin ifin laskun 2x36 kuvaa, ja 3x36 kuvan filmiä, 30e. E. Niin ja se vielä, että tämäkun ei ole yhtään hauskaa, kun pitää pihtailla filmiä.
Kuinka monta parempaa kuvaa arvioisit olevan noiden 2 rullan kuvissa jos olisit ottanut samoista tilanteista enemmän kuvia esim 10 rullaa? Minun veikkaukseni -kuvia näkemättä- on, että ei yhtään.
kallista on. Juu. Eli nyt et tarvitse kuin kameran, akkuja muistikortteja kuvapankin, ulkoisen kovalevyn ja dvd:tä kasan. Aluksi. Pitää kai sitä kuvaamiseenkin vähän sitten panostaa? Jotain pientä lisätarviketta? Mikä myös maksaa itsensä takaisin, kunhan ottaa älyttömästi kuvia. Joku pari tuhatta euroa tulee käden käänteessä takaisin kun jätät kameran viikoksi paukuttamaan kuvia pöydälle laturin varaan.. Pelkkiä shoppailu-innon tekosyitä. Mä haluuun!! Kuvat paranee!! Mä opin!! Äiti osta!!
Vaikka illuusio onkin että digille kuvaaminen on halpaa niin tietyllä tapaa sen hyväksyy totuuden ettei niin olekkaan. Näen asian niin että ne kuvat mitkä on otettu niin ne on hintansa väärti vaikka niitten perään laittaisi yhden nollan perään. Eri asia on jos kyseiset kuvat olisi myös saanut filmille, minun tapauksessa ne kuvat eivät olisi jääneet filmille sillä olenhan minä digisukupolvea.
Eihän filmiskanneritkaan halpoja ole, mutta kuitenkin digijärkkää halvempia. Skannaamalla kuvatut diat pääsee shoppaamaan sydämensä kyllyydestä ja sillä ratkaisee sen digitaalisuuden pahimman pulman - kuvien toimivan arkistoinnin.