Yksi näitä reunaehtoja on että kuvat rajataan otettaessa, sen perusteista ja järkevyydestä olen kiinostunut. Koska kuvaustilanteita, etäisyyksiä ja objektiiveja on erinlaisia, niin ainakin itse suhtaudun siihen parhaaseen rajaukseen ja muotoon, tehdään se sitten ennen tai jälkeen valotuksen. Varsinkin netissä kuvasuhde/muoto on vapaasti muutettavissa sillä ei olle minkään kymppi kuvan kanssa tekemisissä?
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Minä rajaan kuviani lähes aina kuvan oton jälkeen. Kuvasuhdekkin muuttuu typerästä kinosuhteesta usein johonkin parempaan.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Sen perusteet: 1) Autenttisuuden harha. Kuvatessa tallentuu todellisuus. Ennen sitä tehtävät asiat kirkastavat todellisuutta. Jälkeenpäin tehtävät manipuloivat sitä. 2) Osaamisen ylistys. Osaamisen ideaali on se, että asiat ovat kerralla valmiit. Rajaus jälkeenpäin on tuplatyötä ja korjaamista. 3) Näkemisen ylistys. Ylivertainen silmä näkee ratkaisevan hetken ja tallentaa sen juuri sellaisena, täydellisenä. 4) Historialliset syyt. Mikä on diakuvaajille luontevaa, on varmasti paras ratkaisu kaikkiin asioihin, aina ja kaikkialla. Järkevyyden kanssa näillä perusteilla ei ole mitään tekemistä.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Yleensä tällaisia asioita painottavat ihmiset, jotka myös änkevät kuvansa suoraan kamerasta "käsittelemättöminä" näytille, selittäen jostain ihmeellisestä aitoudesta. Käytännössä kuvat kuitenkin kulkevat yleensä digikameroissa jonkinlaisen kuvankäsittelyn läpi, negafilmistä kuva pitää vedostaa. Jotkut jopa skannaavat negansa ja väittävät niitä käsittelemättömiksi, vaikka skannaussoftassa on rakeen- ja kohinanpoistot, terävöitykset ja muut automaatit päällä. Henri Cartier-Bresson oli kuuluisa periaatteestaan, että kuva sommitellaan ja rajataan kuvausvaiheessa niin, että koko negaruutu tulee käytetyksi. Diakuvauksessa tämä periaate on luonnollista, mutta toki äärimmäinen laatu irtoaa niin digikennosta kuin negatiivistakin silloin, kun mahdollisimman suuri osa alasta käytetään (ainakin jos nyt ei aleta puhumaan reunapiirroista). Käytännössä, jos nettikuvista puhutaan niin se nyt on aivan sama missä ja miten kuvia rajataan. Parempi sitä kuvaa on jälkikäteen muokkailla, kuin laittaa esille surkea raakile hehkuttaen "aitoutta".
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Ite olen paljon kuvannut diaa ja voin sanoa että on siinä hyvät ja huonot puolet. Monta kertaa olen huomannut valmista diaa katsoessani että "olis pitänyt" varsinkin nyt kun olen skannaillut ja reuna ei aina mee niin tarkasti kun ite diassa. No hyvä puoli on se että ne kuvat on keskinkertiasesti parempia aina kun digikuvat. Vaikka formaatilla ei sinäänsä ole väliä. Tämä kertoo vain minulle sen kuinka kokonaisvaltainen juttu on kuvan ottaminen. En mieti että kuvaan diaa niin silti otan kuvat sen mukaan. Samoin kun digikuvaaja ei mieti kuvaavansa digillä ja räpsyttää kuvia tuhottoman määrän. Etiikka on minusta kaukana molemmista kun kyse on sisäisistä tunteista.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Valokuvaus on aina todellisuuden manipuloimista kuvasi miten ja millä tahansa. Valokuvauksen moraalifilosofiset eli eettiset kysymykset ovat luku sinänsä, niitä voisi oikeastaan pohtia vähän enemmänkin. Puhumattakaan valokuvauksen lieveilmiöiden - kuten tämän sivuston - eettisistä ongelmista. Täällähän lauotaan mitä sylki suuhun tuo, ilman mitään vastuuta osumien inhimillisistä ja muista seurauksista. Olenko aivan väärässä?
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Filmikuvaus ei ole vielä historiaa, ja negatiivifilmille kuvatessa tarkka rajaus on suurennosten teknisen laadun kannalta aivan ehdoton etu.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Tarkka rajaus ei aina onnistu filmikuvaamisessakaan. Kun kuvaa vaikkapa 67-kameralla , pistää filmit Colorille kehhitykseen, sen jälkeen tilailee ammattikuvina 6x8-kiitoskortteja, 12x15 ja 14x18 kuvia laittamalla negat ammattilinjan maskeihin niin ärräpäitä tulee! Rajausvaraa pitää käyttää ja oikeankokoisia maskeja. Kaikkein huonoin tilanne on tilata 6x6-negalta 14x18 VK-painon pohjukkeeseen kuvia:Jos olet kuvannut mukamas hyvin, tiukasti rajaten niin kuvaan tulee E-maskissa mustat reunat ja homma ei onnistu.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka On ihan sama, miten kuva on rajattu tai mihin muotoon. Tärkeintä on lopullinen kuva. T Jukkis
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka [QUOTE> [/QUOTE] No korjataan sitten - mahdollisimman tarkka rajaus jne ;-) Kyse ei siis ole välttämättä mistään mystisestä arvostuksen hakemisesta, vaan yksinkertaisesti siitä että osasuurennoksessa filmin rakeisuus saattaa nousta häiritseväksi tekijäksi. Edit. Itse kyllä arvostan tarkkaa ja varmaa ammattitaitoa niin valokuvauksessa kuin vaikkapa naulan vasaroinnissakin - naula lautaan kahdella iskulla ilman oikomisia ja kuva filmille mahdollisimman valmiina.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Keskikoosta onkin varaa croppailla ;-). Tuo mainittu 6x7-esimerkki on kyllä aika erikoistapaus, enkä usko että kovin moni harrastaja ainakaan sellaista hirmu usein tekee. Kyllä 6x7 kameralla voi tarkastikin rajata. Kinolla ja Puolikinolla nyt ainakin kannattaa rajailla sit tarkemmin. Voishan sitä lyödä 15-millisen (tai 12-millisen) kiinni ja croppailla, eipähän tarttis kohta enää rajailla ollenkaan etukäteen . Jostain syystä yleensä on kuitenkin hyvä miettiä sitä kuvaa jo kuvausvaiheessa.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Jos tekee muotokuvausta perinteiseen malliin, niin tiukasti rajaavalle tulee harmaita hiuksia, vaikka tekis omalla suurennuskoneella. Ihan samat ongelmat on digilläkin kuvaten, lisättynä yleinen typerä kinoformaatti mistä pitää aina rajata pois päistä.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Ei minun kamerallani ainakaan saa aina niitä rajauksia tehtyä, mitä haluan. Kinoruutu tai 645 ei anna mahdollisuutta rajata ruutua miten vain. Rajausta kyllä tulee useimmiten mietittyä kuvaa ottaessa, mutta mieli saattaa pimiössä muuttua. Ja minusta on höpöpuhetta, etteikö diaa voisi rajata jälkikäteen. En edes ole kovin montaa ruullaa diaa kuvannut, mutta silti tiedän keinon. Alumiinifoliosta sopivia suikaleita kehyksen sisään. Toimii parhaiten lasikehtyksillä. Laajiksella maisemaa, ja rajataan foliolla kaposeksi panoramaksi, niin näyttää projisoituna oikein mainiolle.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Kuvia on aina rajattu ja tullaan rajaamaan jälkikäteen. Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa. Toiset ovat sitä mieltä, että kuva rajataan lopullisesti, kun se otetaan. Tunnetuin lienee HCB. Hänkään ei tässä suhteessa ole aivan puristi. Ainakin varmuudella löytyy yksi kuva, joka on rajattu vedostaessa. Pikku trivia: Tieääkö joku mikä kuva? Toiset ovat taas ovat sitä mieltä, että kuvan rajausta tulee miettiä vedostaessa uudestaan. Kuvasta voi löytää ns. "the picture within". En ole ihan varma kuka näin sanoi, mutta muistaakseni se liittyi Diane Arbukseen. Yksi tilanne on tosiaan tuo RB:n mainitsemat minusta erikoiset ammattilabbisten kuvakoot.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Tarkasti rajaaminenhan ei välttämättä tarkoita samaa kuin tiukasti rajaaminen. Tokihan kohteen ympärille on jätettävä se tila, mikä on suunniteltukkin tai on työvaiheiden kannalta välttämätöntä. Tuo on totta, mutta se ei ole kaikkiin tilanteisiin soveliasta, esimerkiksi diashowssa erimuotoisten ja -kokoisten kuvien kirjo saattaa sotkea esityskokonaisuuden.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Itse pyrin sommittelemaan kuvan mahdollisimman hyvin jo kuvattaessa. Siltikään en ala ruoskimaan itseäni vaikka usein joudun rajaamaan kuvaa vedostettaessa. Usein tiedän sen jo kuvaa ottaessa. Tietenkin formaatti pitää pitää mielessä. Kinolla en ota kuvaa, jos tiedän että pitää rajailla paljon ja suurentaa osaa kuvasta. Keskarilla ja isolla koolla en tuosta rajoitteesta niin paljoa välitä. Dia taas on rajattava oikein kerrasta. Tosin sitäkin rajoittaa se, että yleensä etsimestä ei näe koko dian alaa, ja toisaalta taas kehyksen alle jää hieman kuvaa. Joten aivan absoluuttisen tarkkaa tuo rajailu diallakaan ei ole. Mielestäni kuvan tarkka rajaaminen kuvattaessa antaa paremmat mahdollisuudet hyödyntää tallennusformaatin tarkkuus mahdollisimman hyvin. Muuta etua en tuossa näe. Mutta etiikan kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Kyllä mä ainakin yritän rajata kuvan hyvin jo laukaisuhetkellä. Tämä lähinnä siksi, että tulee vähän mietittyä sitä kuvaa eikä vaan räiskittyä. Mutta ei tule kyllä myöskään minkäänlaista tunnontuskaa jälkisäädöstä - käytännössä sitä kuitenkin melkein aina pitää tehdä... Ja jos tilanne on sellainen, että aikaa on, otan yleensä vielä vähän löysemmän rajauksen ihan vaan varmuuden vuoksi.
Vs: Jälkeen päin rajaus / kuvasuhteen muutos / etiikka Olen samaa mieltä etiikka-asiasta, sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä tämän asian kanssa . Käytännön asioiden takia on joskus tärkeää tai hyödyllistä rajata jo kuvausvaiheessa, mutta rajaan kyllä jälkikäteenkin, jos sille on tarvetta, enkä sitä sure. Esim. jos haluan pimiössä valottaa negan ympärille sellaiset pyöreät mustat reunat, menee hankalaksi tehdä niitä jos kuvaa pitäisi rajailla. Muutenkin yritän toki aina kuvan ottaa sellaiseksi, että se olisi mahdollisimman valmis kuvausvaiheessa. Diojenkin kanssa on helpompi kehystää normaalisti, kuin alkaa säätämään maskeja, vaikka ei sekään mahdotonta ole. Turha sillä ylpeillä on, että rajaa kuvansa kuvausvaiheessa tai valittaa niille jotka rajaavat jälkikäteen, sillä lopullinen kuva on todellakin ainoa, millä on väliä.