Vanha kuva Atlannin rannikolta. (Pahoittelut, jos on sattunut jo olemaan täällä; ei ole tullut pidettyä kirjaa julkaisuista.)
Tuolla vesiraja siirtyy vuoroveden mukaan noin 15 km. Laskuveden aikaan paljastuva alue on aika suosittu ratsastusretkien paikka; paluu on kuitenkin syytä ajoittaa oikein, muuten voi käydä kehvelisti. Vesi nousee noin 5 m.
Hieno kuva ja sommittelu onnistunut. Puntaroin tuota pöheikköä kuvan laidassa mutta se antaa syvyyttä. Peitin sormilla ja kuvittelin ilman sitä, se kuuluu tähän kuvaan ...
Toisaalta tulee mieleen Konsta Pylkkäsen (?) "Ihmisellä on tässä maailmassa kusiaisen valtuudet.", toisaalta sitten se, että mitä tämä kusiainen kuitenkin aiheuttaa kaikelle muulle.
Niinpä. Kokeilin itse asiassa aika monenlaisia rajauksia, ruutuja tuli aikanaan mukaan kymmenkunta. Jotenkin tuo yllä oleva tuntui kivalta, ehkä taivaanrannan takia.