Vs: Löysin jotakin Sulla on hyvä tyyli ottaa näitä katukuvia, huomasin tuosta toiseksi viimisestä kuvasta.
Vs: Löysin jotakin Danks! Kerroksia ja yksityiskohtia aina yrittää laittaa, harvoin onnistuen. Mutta sitähän tää katuhomma on.
Vs: Löysin jotakin Hyvää: Menet lähelle ihmistä, etsit tapahtumia, elämää. Huonoa: Hätäiset rajaukset, katkenneet ihmiset, harmaus, hätäisen kuvauksen tunne yleensäkin, kuvien vinous, sotkuinen vaikutelma, liikaa kuvia yhdessä postauksessa. Joku helmikin yleensä postauksissasi mukana, varsinkin jos nuo perusasiat olisi paremmin laitettu kuntoon. Toisaalta hukkuvat massaan eli less is more...
Vs: Löysin jotakin Katukuvan voi rajata niin kuin sinä olet rajannut. Ja jos oikein kova jätkä on, niin saa myös tarkentaa tarkentaa taustaaan. Kauan eläköön Martin Parr Mutta sitä enemmän kunnon sisältöä saisi joka kuvassa silti olla. Minulle ei näistä kuvista löytäminen tulee mieleen, mutta noin puolet kuvista voisi sopiaa "pahaa silmää" -otsikon alle.
Vs: Löysin jotakin Katukuvaus ei ole ihan helppoa. Aika monessa kuvassa katsotaan kameraan. Tihrustatko pitempään vai kuinka toimit? Kiinnostaa vain tietää.
Vs: Löysin jotakin No toi katsekontakti tulee tässä maassa aika helposti, täällä on ihmisillä aika iso henkilökohtainen reviiri julkisissakin tiloissa. Etelän mailla ja idässäkin saa hääriä aika lähellä, eikä kukaan kiinnitä huomiota. Nämä kuvat on otettu 12 millisellä M4/3 optiikalla, joka siis kinona tarkoittaa 24 millistä. Joten olen usein aika lähellä kohdetta kuvaushetkellä. Useat alkavat siinä tuijottamaan, että mitä tuo tuossa nyt... En yleensä tähtää kovin pitkään, kävelen hiljaisella vauhdilla ja kuvaan useimmiten vain pysäyttämällä askeleen, nostan kameran, rajaan ja kuvaan. En käytä autofocusta koska se hidastaa toimintaani. Heti kuvaamisen jälkeen en katso enää kohteeseeni vaan jatkan matkaa. Joskus on tullut perään huutelua ja jopa on tullut tilitystäkin. Olen näissä tapauksissa kertonut rauhallisesti mitä teen ja kertonut oikeuteni niin kuin ne laissa on.
Vs: Löysin jotakin Ai että oikeudetkin on tarvinnu luetella. Se on jänää. Hiukan salaa jos kuvaat se aihuettaa enemmän reaktioita. Kerran yksi nainen meni ohi ja kääntyi ja tuli kysymään kuvasitko minua. Vastasin että en sinua vaan katunäkymää. Se riitti. Jos olisin vastannut että joo otin sinusta kuvan mitähän olis sitten tapahtunut. En tiedä. Katukuvaajana nykysuomessa on melkein kun rikollinen. Sen vuoksi mä suosittelenkin kaikkia kuvauksen harrastajia menemään kuvaamaan kadulle että ihmiset oppii että siellä voi kuvata muutenkin kun kännykällä. Laita lisää vaan katukuvia. On niissä joku juttu.
Vs: Löysin jotakin Aina noita sattuu. Monesti ihmiset eivät varsinaisesti suutu kuvaamisesta, mutta kyselevät lakia ja oikeuksia koska heillä on käsitys, ettei kadulla saisi vapaasti kuvata.
Vs: Löysin jotakin Joku en muista kuka kirjoitti että katukuvauksessa on kaksi koulukuntaa: metsästäjät ja kalastajat. Metsästäjät liikkuvat paljon ja nopeasti, menevät lähelle ja hakevat nopeita hetkiä. Kalastajat enemän pysyttelevät paikoillaan, ehkä valmiiksi sommittelevat, odottavat että kuva rakentuu enemmän itsestään, kuvaavat usein hieman kauempaa ja rauhallisemmin. Tämä oikeastaan kommenttina siihen aika yleiseen käsitykseen, että kovin läheltä kuvaaminen on väistämättä sitä ainoaa oikeaa hyvää katukuvaamista. Ehkä voisi ajatella että katukuvaaminen olisi hieman monimuotoisempaa.
Vs: Löysin jotakin Tuota nimeä otsikkoon mietin jonkin aikaan ja olihan siinä muitakin vaihtoehtoja, lähinnä katseeseen liittyviä. Mutta päätin kuitenkin toisin, joka on hieman aiheuttanut sekaannusta. Mutta halusin taas tietoisesti poistaa tuota katseen hallitsevuutta suuremmasta osasta kuvia, ohjata katsojaa muuallekin. Mutta katseen voima on vain sellainen että taisin epäonnistua tavoitteessani. Olen siis velkaa selityksen. Tällä en yritä mitenkään nostattaa kuviani miksikään muuksi kuin mitä ne ovat. Ja jokaisen katsojan kokemushan on omakohtaisesti oikea, jokainen saa kokea ja tuntea mitä haluaa. Kuvahan kertoo aina jotakin kuvaajasta, enemmän tai vähemmän, halusi sitä kuvaaja tai ei. Katukuvauksen perinteessä löytyy paljon erilaisia tyylejä lyyrisistä kaunokuvista yhden rivin kaskuihin. En aio tässä kauhean tarkasti selitellä näitä tässä liitteenä olevia kuvia, mutta voisin ottaa sieltä pari esimerkkiä käsittelyn alle. Viimeinen kuva: Tyttöjä ruusun kanssa? Viittaa mihin? Ruusu ja kirja traditio? Taustalla kirjakauppa. Alennus myynti koulukirjoista, minkä koulun. Antaisitko kirjan ruususta? Saisit alennuksenkin? Koulu, elämänkö? Eli noin kuvanlukuni menee. Toinen kuva: kuvan cluehan on se patsas joka on lyömäisillään jompaa kumpaa, tyttöä tai poikaa kupoliin, vai liekö jo lyönyt tyttöä, ilmeestä päätellen? Seurauksena kaaosta ja yksi ulkopuolinen, "enkö mä sanonut"? Auttoiko tämä?
Vs: Löysin jotakin Läheltä kuvaaminen ei todellakaan ole mikään katukuvauksen ainoa oikea tapa, liekö sellaista tapaa olemassakaan. Itse asiassa on hyvinkin tarpeen vaihdella polttovälejä, urautumisen välttämiseksi. Olen toteuttanut molempia tuossa mainitsemisia tapoja, aika pitkälle operoin paikan mukaan jos löytyy joku fantastinen kehys niin mitäs siinä sitten kuin odotellaan että jotain tapahtuu. Ja sen on aika hämmästyttävää, aika usein sitten tapahtuu. En pysty sanomaan onko noista tavoista, kalastaminen tai metsästys, jompi kumpi parempi. Ne tosin vaativat erilaisen mielenhallinnan, metsästys ei välttämättä kaikille sovi, se joskus vähän turhankin jännää.
Vs: Löysin jotakin Hyvä jako sinänsä. Minusta kahtiajako on myös siinä, kuvataanko huomaamatta vai avoimesti, yleensä sitten luonnollisesti myös kaukaa tai läheltä. Petersen piti joskus työpajoja Helsingissäkin, jos oikein muistan. Hänen tapansa oli kontaktikuvaus, kuten hän sitä kutsui. Ihmisiä lähestyttiin, tervehdittiin, kuvattiin, selitettiin mitä tehdään jne. Kuvat ovat tietysti ihan toisenlaisia kuin huomaamattomasti kauempaa kuvatut. No, se oli/on hänen tapansa.
Vs: Löysin jotakin Anteeksi vaan minunkin puoleltani. Kuka on vinksahtamaton huutakoon höp. Kauheeta vaan katsoa kun kuvaajat selittää vaikka pelkkä näyttäminen on enemmän. Selittäminen on vaikea laji ja selitykset useimmin liian omia toisille kertoa.
Vs: Löysin jotakin Yritin tuossa näköjään huonolla menestyksellä auttaa sisälle pääsyyn, kun monelta on tainnut jäädä se kuvanlukukurssi väliin. Tarkoitus ei ollut selitellä mitään, minulle on itse asiassa ihan sama mitä muut näistä ajattelevat, kuvasin mitä kuvasin, jos niissä ei näe mitään, en pysty auttamaan enempää. Mutta myönnän toki, että olisi kiva, että jollekin muullekin kuin itselleni olisi iloa kuvistani, mutta sama kait se. Mutta lokaahan sieltä tulee niskaan, niin kuin tulee tästäkin.