Onko mitään etua käyttää samaan vedokseen erikseen esim. ensin keltaista ja sitten magenta-valoitusta? Esim. pieni annos keltaista, jotta valkoiset alueet saavat juuri hieman sävyä ja sitten toinen valotus valitulla magentalla, jolla saadaan haluttu jyrkkyys (kontrasti) kuvaan. Miten tämä eroaa siitä, että tehdään vain yksi valotus halutulla jyrkkyydellä? Jos esim. valitsen jyrkkyyden 3.5, mutta jotkin valkoiset alueet menevät puhki, voinko tuolla edellä mainitsemallani tavalla antaa lyhyen valotuksen vaikkapa jyrkkyydellä 1 (juuri sen verran, etteivät valkoiset mene puhki, jonka jälkeen valotus jyrkkyydellä 3.5, tarkoituksena samankaltainen kontrasti kuin ilman lisävalotusta, mutta valkoiset eivät menisi puhki. Näin siis, jos on puhki mennyttä valkoista monessa eri kohtaa paperia, jolloin ei jaksaisi kaikkia kohtia erikseen lisävalottaa muuta aluetta varjostamalla. Jatkokysymys: Miten tuo jyrkkyyden lisäys vaikuttaa yleensäkin paperille valotettaessa - tummentaako se siis tummia kohtia vai vaalentaa vaaleita? T JUkka
Vs: usea valotus mv-paperille Valotusajan pidennyshän tummentaa kuvaa, mutta miten jyrkkyyden lisäys? T Jukka
Vs: usea valotus mv-paperille Valotuksen kokonaisjyrkkyyttä voidaan säätää antamalla eri pituisia osia kokonaisvalotusajasta eri filttereillä. Tätä sanotaan "split-grade"-valotukseksi ja tyypillisesti se tehdään käyttämällä ääripäitä, siis "maksimimagentaa" ja "maksimikeltaista", joiden kesken kokonaisvalotusaika jaetaan sopivassa suhteessa. Lopputulos vastaa jotakin "välijyrkkyyttä". Tällä menetelmällä saatava lopputulos ei poikkea siitä, mikä saataisiin käyttämällä suoraan "oikeaa" jyrkkyyttä. Monien mielestä split-grade-menetelmä on kuitenkin loogisempi tapa löytää oikea valotusaika ja jyrkkyys lopulliseen vedokseen. Voit siis käyttää ehdottamaasi menettelyä antaa osa valotuksesta keltaisella filtterillä, mutta lopputuloksen pitäisi olla sama mikä saataisiin säätämällä koko valotuksen jyrkkyyttä vähän loivemmaksi. Split-grade-menetelmän varsinainen etu on siinä, että lisävalotukset ja varjostukset voidaan tehdä joko jyrkällä tai loivalla suodatuksella. Silloin saadaan vedoksen eri alueille eri jyrkkyys. Tämä on varsin monipuolinen työkalu luovan vedotajan menetelmävalikoimassa. [QUOTE> [/QUOTE] Periaatteessa papereiden herkkyys on standardoitu keskiharmaata vaaleampaan sävyyn, jonka pitäisi pysyä muuttumattomana kun jyrkkyyttä vaihdetaan suodattimilla (paitsi jyrkkyydet 4 ja 5). Siten jyrkkyyttä lisättäessä tätä sävyä vaaleammat sävyt vaalenevat ja tummemmat sävyt tummenevat, loivennettaessa käy tietenkin päinvastoin. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole aivan näin suoraviivainen, vaan valotusta voi joutua säätämään tämän "standardiharmaan" pitämiseksi kohdallaan. Olli
Vs: usea valotus mv-paperille Oletko kokeillut hunnuttaa kevyesti, siis siten, että se ei vaikuta valottumattomaan pohjaan näkyvästi, mutta lisää liian vaaleiksi jääneitten valottuneitten kohtien sävyjä. Tummaan päähän tuollainen hunnutus ei tee näkyvää eroa. kapa
Vs: usea valotus mv-paperille http://www.waybeyondmonochrome.com/WBM2/TOC_files/BasicSplitGradePrintingEd2.pdf
Vs: usea valotus mv-paperille paperihan vaatii sellaisen "perusvalotuksen" ennenkuin mitään mustumaa näkyy. Tuo splitgrade printtaus perustuu siihen että kuvan eri alueille voi antaa eri jyrkkyydellä valotusta. minä työskentelen siten että perusjyrkkyys on se minkä haluan näkyvän kuvassa hallitsevana. Jos haluan esim valkoiseen enemmän sävyjä, sensijaan että tällä perusjyrkkyydellä vaan posottaisi enemmän valotusta, käytän valotukseen multigrade pään focus asentoa. silloin ei ole mitään filsua edessä ja valo on senveran voimakas myös että korjaukset käy nopeasti. Jos esim mustaan vaatteeseen taas haluan lisää potkua, varjostan ekaksi tuota normivalotusta tuolla mustan alueella ja annan takaisin lisävaloa maksimi jyrkkyydellä! jos ei oikein avaudu nää temppuilut tässä, tervetuloa tehtikselle treenamaan.