1.12 näytti hetken pahalta vaikka 2 päivää aiemmin ei vielä jäätä näkynyt. Myöhemmin kaikki suli täysin. En laskenut kuitenkaan takaisin.
Et vain ymmärrä: Minä odotin jäätä tarkoituksella ja otsikon yllätys ei ollut oikea yllätys vaan sanonta. Ehkä luulet että rikon veneenkin. (Ei, minä olen veneenrakentaja ja -kunnostaja.) Kuvat ovat enemmän 'human interest' todellakin. Siinä osut oikeaan.
Tuo on paatti Satakunnasta. Tässä taas Hailuotolainen, joka vuosikymmenien kuluessa on jäätä vuosittain nähnyt jo alkuperäisessä käytössään: Venekauden loppu
Ok en ymmärrä, mitä haet kun odotit jäätä. Suomi on pitkä maa, napapiirillä yleensä jää jo joulukuussa, joten kuvien otsikointikin meni ohi.
Sitä sillä odottamisella haetaan, että pääsee vesille myöhäänkin. Toiseksi jotta oppii tuntemaan uuden rannan ja tämä oli taas mulle uusi ja jäätyi viimevuotista aiemmin. Nyt tiedän että tuossa on virtakohtia joihin kannattaa siirtää jos "talviurheilee".
Tuttu piti Helsingin edustalla lohiverkkoja kesät talvet. Talvella rantaan tullessa ajoi veneellä niin pitkään kuin se jäissä kulki. Kun Busteri pysähtyi, käveli loppumatkan. Venepaikka siirtyi hiljalleen talven mittaan ulommas, sitten keväällä taas lähemmäs.
Ei tietysti, hissun kissun. Venehän murtaa jäätä painollaan, nousee puoliksi jään päälle ja painaa sen sitten alas. Jää, jossa Busteri ei kulje, kestää jo kävellä.
Jep,tajusin kyllä, ilmeisesti kairaamalla joku ankkuri zyzteemi. Täällä pääsee paikoin pilkille mutta pimeys ja ankeus vähän tökkii...antaa himon yltyä
Äijät vetivät veneen aina jään päälle. Ei jäätynyt kiinni, jos pakkanen iski. Siinä se sitten oli sydäntalven jäällä, jos/kun tuli kunnon pakkaset ja meri jäätyi. Keväällä taas sitten menoksi. Päivittäin siellä piti käytännössä käydä, ettei tullut ylläreitä.
Ei tuo muovisella tai alumiinisella paatilla ajo jäissä niin ihmeellistä ole. Vähän painoa puolelta toiselle ja kyllä se jäissä menee. Sitten kun ei mene, niin nousee jään päälle. Siitä varovasti kävelylle paattia kiskoen. Puupaatti menee pilalle jään reunasta.
Busterin kokka on suht loiva. Enemmän tehty nopeaan ajoon avosisävedellä. Faster taidettiin tehdä aikoinaan valtion tilauksen mukaan. Silver tarjoukseen. Näistä sitten kahden jälkimmäisen osalla jatkettiin. Henkimaailman juttuja.
Buster ei ole hyvä vene missään olosuhteissa millään vesillä. Melko yliarvostettu, aika paljon niitä on myyty. Jos vesillä pitää liikkua, ovat mainitut Faster ja Silver toki hiukan etevämpiä.
Jos sen paatin pitää olla alumiinipeltinen, niin turkulainen Aaltomarine tekee 6-metristä alumiinikippoa kalamiehille. Sivusta katellen kulkee nätisti alumiinipaatiksi - ainakin, jos ei ole kovin korkeaa aallokkoa.
Aikoinaan kun saaressa asuttiin, niin olihan noita veneitä useampikin. Skantic 580L:llä ajoi vielä varovasti parin sentin jäässä. Ei kyllä mikään hyvä paksummalla jäällä, kun takapainoinen oli. Riki pystyssä. 400 Hirvas oli siitä näppärä, että sen sai tyhjennettyä vedestä siten, että liukuun ja pohjatulppa irti. Alumiininen Jami oli ehkä paras rospuuttoaikaan. Yleensä rospuuttoaikaan kouluun mentiin salmien kautta; maita pitkin kävellen ja salmet soutamalla yli. Moottorikelkka taisi upota jäihin joka talvi vähintään kerran. Hullua puuhaa, kun nyt ajattelee. Selän yli matkaa oli 600 metriä. Kerran sisko oli mennyt aamusta kouluun potkukelkalla, kun lunta ei ollut jäällä. Sehän meni potkurilla nopeasti. Päivän mittaan satoi lunta vajaan kymmenen senttiä. Joutui sitten kävelemään selän yli takaisin. Veljen kanssa lähdettiin hakemaan potkukelkkaa. Ei tajuttu ottaa liinoja mukaan. Vinkkasin veljelle, että potkukelkka vaan rekeen ja veli istumaan potkukelkan penkille. Sen verran oli vielä ohuet jäät, että ajelin rantoja pitkin. Yhdessä kaarteessa sitten reen jalas otti jääkokkareeseen ja veli sekä potkukelkka lensi kaaressa kyydistä pois. Siinä olisi voinut sattua pahasti. Onneksi selvittiin räkänaurulla.