Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Sinänsä mietityttää kritiikin kritisointi. Ensinnäkään tämän saitin kuvaosio käsittääkseni ei ole kritisointiosio, jossa olisi tietyt normit keiden kuville saa kommentteja antaa ja millaisia ne saavat olla, eli kuvista voi siis antaa ihan millaisia kommentteja haluaa. Ei siis ole rakentavuuspakkoa, tai mielipiteenvapauskieltoa. Ainoa löytämäni kirjallinen sääntö on: 5. Jokainen vastaa kuville kirjoittamistaan teksteistä itse, sekä seurauksista, jos joku nostaa kanteen kunnianloukkauksesta. Tämä koskee myös mahdolliseen malliin kohdistuvaa kommentointia. Toisaalta ei haluta negatiivista palautetta, eikä ainakaan neuvoja, kommenteille hymähdellään, mutta muilta ei haluta huumoria, negatiivisen kritiikin palautteeksi koitetaan kuitenkin keksiä joku kosto, eli kauniisti sanottuna rakentavaa vastakritiikkiä? Ja jos ei löydy tuotantoa jonka perustalle kostonsa rakentaa, voi aina haukkua kommentoijan muita ominaisuksia. Maailma on keinoja täynnä, väärinymmärtetyn avuksi. Minusta olisi erittäin hyvä että kuvan esillelaittaja pistäisi kuvan oheen omat toiveensa mitä kuvasta saa sanoa. Määräyksiin oikeudet eivät riitä. Tai vaikka tosiaan arvostella kuvansa itse. Vaikka vain jättämällä kysymysmerkin pois kuvan tekstistä.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Siis jos sinulla on halua vain minusta keksutella niin laita yksäri. Minä en ole mitenkään taloudellisesti riipuvainen kuvien myynnistä ja kuvaakin ainostaaan sellaisia projekteja mitkä kiinostaa, tuo esimerkkini oli vain siitä että omia teitä kulkemalla voi löytää myös jyvän. Hyvin harvoin mulla menee herne nenuun suhteessa paska kuva komenteihin, väitäisin että tokaisen vastaan ehkä joka kolmanteensataan kuitailu komenteista En koe syytä kysellä kehujien kompetensia, vaikka laitan pääsäni niitäkin komentoijan hahmotuskyvyn mukaan järjestykseen.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Ei ole laitonta piereskellä hermottomia hörö leijoja ruuhka bussissa ja nauraa räkäsesti perään, mutta kaikki ei jostain syystä tee niin?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Kullakin omat murheensa, huonon kuva-arvostelun lisäksi...
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Tässä alkup. kommentti. Aika tutun kuuloista on kyllä, ihan kuin muistelisin jonkun samantyylisen hepun kirjoittaneen aika usein bändikuvauksesta ja monesta muustakin, tyyliin: miljoona jo nähty, kuka näistä on kiinostunut ja yleisissä keskusteluissa vänkännyt montaa kuvauslajia turhaksi. Kaikin mokomin, saahan sitä mieltään muuttaa, vaikka useastikin päivässä.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Eihän kritiikki sitä tarkoita, että pitäisi välttämättä tehdä kuten kritiikin antaja on ilmaissut. Kritiikki tulee ottaa avoimesti vastaan ja pohtia sitä. Perusteltu vastaus omista valinnoista on se keskustelun avaus. Minusta vastaukseksi ei riitä, että just noin sen tarkoitin ym. Se ei kerro valinnan perusteista mitään. Minulle se ainakin antaa tunteen siitä, ettei niitä valintoja olekaan tehty harkiten. Perustellessaan omat valinnat tulee niitä myös pohdittua. Eikä minusta ole mitenkään huono asia ottaa mallia ja vaikutteita niistä kuvista/kuvaajista joiden kuvista tykkää. Pohtia niiden ratkaisuja ja kehittää sen kautta omaa. Tähän samaan asiaan liittyy olennaisesti yleinen kiinnostus valokuvan historiaan ja sen tunnettuihin kuvaajiin. Oppiminen tapahtuu aina omassa päässään, ei kukaan ketään opeta. Kritiikki (tai jos puhutaan opettamisesta) voi olla se ärsyke ajattelemaan asioita ja jos on avoimella mielellä liikkeellä voi kehittymistä tapahtua.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Itse koen oppineeni valikoiduista kommenteista matkan varrelta, eiteitenkään tarvi noudataa kommentoiniin ohjeita enkä niitä useimiten noudatakkaan. Huvittavaan on vain se että vähintääkin keskinkertaiset kuvaajat luulevat olevansa jossain opettajan asemassa ja tuo asenne on lähinnä nolo. Mitä tulee vaikuteisiin , siis onko ne joiltain historiaalisilta kuvaajilta joiden tiedot ja taidot on lähes jokaisen osaavan harrastajan halussa on taas niitä hevonkukku perusteluita kun mitään järkevää ei argumentia ei keksitä. Valintojen perustelu johtaa yleisesti armottomaan tiltykseen jossa jokainen lukee perusteluja omista lähtökohdistaan ja hyökäilee sitten mahdollisen pilku väärän paikan perusteella. Mutta oikeasti olisi mukavaa perustella ja keskustella TASAVERTAISESTi valinoista jaa niiden vaihtoehdoista, mutta ikävä kyllä muutama mätä omena viisastelee nämä keskustelut pilalle. Ikävä kyllä on tuolaisia näsäviisaita kuten **** jotka pilaavat keskustelut typerillä komenteilaan.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Ihan hyvä, jos kommenteja olet pohtinut. Kuten sanoin ei niitä tarvitse noudattaa, ei siitä ole kyse. Vaikutteiden saaminen valokuvauksen historiasta ja nykyisyydestä on ihan asiallista. En sillä suinkaan tarkoita, että pitäisi kuvata kuten he. Valitettavasti ne tiedot ja taidot eivät todellakaan ole keskimäärin osaavien harrastajien hallussa. Kovin harva edes tuntee valokuvauksen historiaa ja sen traditiota niin hyvin. Tuntemalla valokuvauksen suuria nimiä ja heidän tapaansa kuvata auttaa ymmärtämään laajemmin valokuvaa ja sen traditiota ja sitä kautta oma kuvaaminen kehittyy. Se ei tarkoita plagiointia vaan sieltä voi poimia omaan kuvaamiseen sopivia juttuja mausteeksi. Samalla kun oma kriittinen massa kehittyy, oma ilmaisu kehittyy. Jatketaan vaan tätä keskustelua. Ei niistä välihuomautuksista kannata välittää.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet No minä nyt ainakin olen lukenut usemapia kirjoja ja katsonut kymmeniä dokkareita valokuvan historiasta ja omalla kohdalla iluusio niiden opettaivaisuudesta on hävinyt. Oikeasti nyky normein jokaisen -50-luvun kuvaajan kuvat on lähinnä surkeita
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Oletko tutustunut vaikka Henri Cartier-Bresson:in Europeans kirjaan? Mikä on se nykynormi, joka tekee hänen kuvistaan surkeita?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Tunnen herran tuotannon eritäin hyvin ja voisi hieman oppetaa jos olisi vielä maisemissa
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet No opeta meitä kameralaukkulaisia HCB:n tuotannon kautta. Käytetään vaikka tätä: http://www.e-photobooks.com/cartier-bresson/decisive-moment.html referenssinä, niin tiedetään mistä kuvasta on kyse. EDIT: lisätään vielä toinen URL hänen kuviinsa http://www.washingtonpost.com/wp-srv/style/museums/photogallery/bresson/gal_1-1.htm
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Joo ei voi kehua eihän noissa ole edes väri ja kohisee sikana, varmaan jollai nikonilla kuvattu?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Sanoit tuntevasi HCB:n tuotannon erittäin hyvin, arvioi niitä alkuperäisiä vedoksia. Viittaat vain noihin nettikuviin, jotta me muut tiedämme mistä kysymys. Jaa, että välinerunkkaukseen se Jarin argumentointi ja opetuskyky päätyy?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet On no ihan toisisaan sitten musta noi on kaikilla standardeiila suhtu surkeita ja helposti ymmärtämätön wannabee kuuntelee isompia poikia ja selitää noiden kivien erin omaisuutta vaikka ei tasan ymmärrä mistä on kyse, kyllä mun photonetin setti kyykytää ton kevyesti. No ongelma tuli henkilö kohtaiseksi tuossa pari viikkoa sitten kun magnumin lontoon toimisto esitti kiinostustaa minua kohtaa ja mietin vakavasti onko niiden taso riittävä, onhan nuo edellisessä linkissä olleet kuvat olleet sidoksissa samaan toimistoon
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Jep, sen verran aikaa olen nikonilla paukutellut minäkin, että alkaa tehdä mieli oikeaa kameraa, vaikka canonia, ja voishan se pentaksikin olla kova sana. Tuosta Bressonin herrasta en ole koskaan oikein päässyt jyvälle, monet muut ilmeisesti ovat, koska jonkin asteista matkimista tulee aina välillä vastaan. Tai käviköhän niin, että Bresson kuvasi kaiken eikä jättänyt seuraajilleen mitään. Toisaalta on se kyllä niin, että todellisen taiteen tunnistaa jäljittelijöistään.... Höpöhommia ne Mankumit.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Varmaan tarvitsevat Magnumilla Jarita konsulttiapua, miten nämä vanhat kuvaajat, kuten HB-C voitaisiin vaivihkaa poistaa arkistoista.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Nyt voit reflektoida aiemmin kertomaasi. Olet korostanut valokuvan kohderyhmän, käyttötavan ja tavoitteiden merkitystä. Asiakaslähtöisen kuvatuotannon laatua mittaa aika hyvin liiketoiminnan jatkuvuus. Sinun mielipiteelläsi Magnumin kuvista ei ole omien argumenttiesi ja kriteeriesi mukaan mitään tekemistä Magnumin tason kanssa, mutta Magnumin olemassaolo vuosikymmenten jälkeen on siitä hyvä todiste.