Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Kuvaat sitä toista äärimmäisyyttä. Ei hyvä sekään tietenkään. Kaikkiaan en edes käyttäisi sanaa "kritiikki" tai "arvostelu", ne ovat negatiivissävyisiä ja saattavat saada tekstin kirjoittajan kirjoittamaan ei-rakentavasti, samoin kuin vastaanottajan katsomaan muuta ehkä asiallistakin tekstiä sillä silmällä, että siinä kritisoidaan ja arvostellaan. Arviointi tai analyysi ovat rakentavampia.... semantiikkaa, kyllä, mutta sanallisessa viestinnässä sanoilla on tunnelataus. Kuvan arvioiminen ja analysointi sekä perusteltujen parannusehdotusten tekeminen kohteliaalla kielenkäytöllä ei minustakaan saa johtaa vastaanottajan tai ohikulkijoiden primitiivireaktioihin. Toisaalta arvioijakaan ei ole jumala tai daimio, jolle arvion saajan täytyy kumartaa ja todeta nöyränä "HAI". Arvio tulee minusta ottaa elämän mausteena, ei kaikkiallisena totuutena, ja muut arvioijat saavat ilmaista ovatko arviosta samaa mieltä vai eivät ja miksi. Kohteliaasti. Arvioijankin pitää olla nöyrä, eikä katsella kuvan esillelaittajaa tai toisia arvioijia jostain norsunluutornista. Tekniset puutteet ovat teknisiä puutteita, joskus ne haittaavat joskus eivät ja joskus joku asia on toiselle katsojalle tekninen puute ja toiselle tunnelmaa luova efekti, eli siinäkään ei ole mitään jumalallista totuutta. Insinöörit ovat sitten erikseen....
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Minun mielestä kaikki mitä joku on kirjoittanut minun esille laittamalle kuvalle on hyvää. Voin pohtia mitä palaute kertoo ja yrittää katsoa kuvaa uusin, jonkun toisen silmin ja pohtia onko palautteessa perää ja miltä osin. Voin tarkistaa omaa näkemystäni omasta kuvasta ja näkemykseni, sekä valintojeni pitävyyttä. Vaikka kritiikki olisi kuinka dissaavaa hyvänsä, voi siinä silti olla ajatusta, voi olla olemattakin.. Kun kuvani on asetettu esille, saa siitä mielipiteensä sanoa, vaikka se ei rakentava olisikaan. Totuutta ei oikeastaan ole, vaikka yleisiä "hyvän kuvan" kriteerejä onkin olemassa, kuvanluku kun kuitenkin perustuu aika pitkälle lainalaisuuksiin, kulttuuriin ja aiempaan julkaistuun taiteeseen ja myös sen ajan ilmiöihin, muotiin. On olemassa laajaa pohjaa miksi jokin koetaan hyväksi ja miksi ei. Vaikka kuvanlukeminen tavallaan perustuu muihin olemassa oleviin kuviin, en silti pidä hyvänä vertailua muiden kuvien suhteen, jokaisen kuvan ottamiselle on omat syynsä, vaikka lopputulos muistuttaisikin jotain toista kuvaa. Arvottamisen hyvä/huono yleensä ohitan, koska en kilpaile kuvillani yhtikäs kenenkään kanssa. Jos joku muu vertailee, niin vertailkoon vapaasti, kaikki on sallittua. Voihan joskus vertailu avata silmiä, jonkun muun tuottamille kuville ja olla siten minua kehittävää.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Lainaus käyttäjältä Jpu: "Minun mielestä kaikki mitä joku on kirjoittanut minun esille laittamalle kuvalle on hyvää. Voin pohtia mitä palaute kertoo ja yrittää katsoa kuvaa uusin, jonkun toisen silmin ja pohtia onko palautteessa perää ja miltä osin. Voin tarkistaa omaa näkemystäni omasta kuvasta ja näkemykseni, sekä valintojeni pitävyyttä. Vaikka kritiikki olisi kuinka dissaavaa hyvänsä, voi siinä silti olla ajatusta, voi olla olemattakin.. Kun kuvani on asetettu esille, saa siitä mielipiteensä sanoa, vaikka se ei rakentava olisikaan." Tässä on oikea suhtautuminen arviointiin. Voi aina pohtia toisen näkökannalta, miltä oma kuva näyttää. Voi myös pohtia, tuoko palaute sellaisia asioita esille, joita itse ei ole ajatellutkaan. Ymmärtääkseni tämä on arvioinnin tehtävä. T Jukkis
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Jos kuvan esillelaitossa kysytään: "onks kiva?" Niin siihen pitää vastata digitaali-insinöörin tarkkuudella "on" tai "ei". Sumean logiigan insinörtit saavat vastata myös "ehkä". Mutta eihän kuvaa pidä mennä repostelemaan kun sitä ei kerran pyydetä. Arviot valaistuksesta, sommittelusta, teknisestä laadusta tai kuvakerronnasta ovat turhia ja vastoin kysyjän toiveita ja voivat pahoittaa hänen mielensä.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Täällä on osittain samanlaista suhtautumista kuviin ja kuvaukseen kuin kahdessa kameraseurassa, joissa käyn. Useimmat illat ovat sellaisia, että joku näyttää lomakuviaan, yleensä 200-300 illassa paikallisen musiikin taustalla pauhatessa. Kuvista keskustellaan tai ei oikeastaan keskustella vaan kuunnellaan esittäjän muistelua:" Tässä joimme kahvia, isäntä oli mukava, piti meitä kuin perheenjäseninä." Juuri kysymys:"onks kiva", kuten Anselkin esittää kuuluu ko. kategoriaan. Liian paljon puhutaan muusta kuin itse valokuvasta. Onko tämä sieltä ja sieltä? Onko kuvassa se auto, muistan itsekin sen mallin? Ihan kiva. Tästä pidän. Tästä en pidä. Ei oo kiva. Tämä on hyvä. Tämä ei ole hyvä. Tässä on näkemystä. Tässä ei ole näkemystä. Hyvä kuva. Huono kuva. Kiva aihe. Huono aihe. Hyvä sarja. Huono sarja. Kuva kertoo paljon. Kuva ei kerro mitään. Tavanomainen kuva. Epätavallinen kuva. Tuttu aihe. Outo aihe. Mikä tämä on? Mikä tämä ei ole? T Jukkis
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Insinöörit tekevät paljon kompromisseja ja pyöristyksiä (;-D) Paradoksi: Kaikki haluavat palautetta, mutta "kukaan" ei sitä jaksa enää toisille antaa, koska pelkäävät reaktiota ;-).
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Ok siis enemistä haluaan kesksutella kommentoinista. Siis tosiasia on että ne joilla on jotain rakentavaa annettavaa on yhtä harvinaisia kuin liito-oravat suhteessa rottiin Jos ei oteta huomioon aivan aloittelijoita niin hyvin paha on mennäneuvomaan toista miten hänen kuuluisi kuvauksensa hoitaa. Todelisuudessa komentointi on sosiaalista kanssakäymistä ja sitä usein vaihdetaan kuvaajien kesken, ainakin minusta kuvaajalle on humattavasti arvokkaampaa saada palautetta että tykätäänkö vai ei, kuin se miten joku toinen henkilö kuvaisi jonkun muun aiheen, varsinkin jos kommentoija ei ole tietoinen mitä haettiin. Siis mielestäni tämä esittäminen ja kommentointi on osittain harrastusta ylläpitävää kivaa. On sitten näitä wannabee taitureita joiden tarkoitus on pönkittää omaa egoaan komentoinillaan. Jokaisella on perseenreikä ja oma mielipide useimmiten, joikaisen rehellinen mielipide on oikein ja jokainen selaisen voi antaa, mutta neuvojen arvo on nähtävissä mielstäni kuvaajan omista kuvista, jos joku sommitelee mielestäni kuvansa huonosti, niin en todellakaan rupea omia kuviani somittelemaan hänen neuvojensa mukaan. Osa kommentoinista ja kommentoijista on luulakseni liikeellä ihan kettuilu mielessä, on siis oletettavasti henkilöitä jotka ovat joskus ollett kiinostuneita valokuvauksesta ja siten "muuttaneet" näille foorumeille, mutta nyt ns. oheis hömpästä on tullut se juttu ja muiden samalaisten kanssa lähinnä häiriköidään hauskanpidon nimissä? Mikä on esim selaisen komentoijan motiivi joka kirjoitaa paskakuva lähes jokaiseen jonkun julkaisemaan kuvaan ja on kesksuteluissakin etsimässä negatiiviseksi tullkittavia sanamuotoja, joista pääsee sitten huomauttamaan Luusisi hölmömänkin ymmärtävän että ei olla rakentavasti liikeellä, tämä on tosin enemmän DC-netin ongellma täällä selaista ei juuri paria poikeusta lukuun ottamatta ole nähtävissä.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Vielä aloitamastani aiheesta eli kuva ilmaisusta. Minusta ainakin teoriassa ollaan aloitelijoita kuvailmaisun sunteen kun selaista aletaa yritämään , vaikka olisi kuvattu kotkia kolmekymmentä vuotta, silloin mielestäni pitäisi sisälölle antaa samanlaista ymmärrystä kuin annetaan aloitelevan kuvaajan kuviin. Harvoin näkee että kuvaan jonka alussa lukee että sain viikkositten ekan kameran ja tässä ekat kuvat, joku laitaa arvosteluita valonkäytöstä tai syväterävyydestä yms. Siis vaikka joku kokeilee ns. taidekuvaa niin siihen voisi olla parempi kertoa näkemyksensä tai olla hiljaa, ei vältämättä ole hyvä kirjoittaa miksi täläistä paskaa salitaan laittaa? Tämä on tietysti jokaisen foorumin omistaja oma asia minkä laisia kuvia omille sivuileen haluaa, sillä tosiasiahan on että nämä foorumit on aina jonkun omistamat/hallitsemat.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Tämä on kiinnostava aihe ja pitkästä aikaa keskustelu on suhteellisen asiallista ja rakentavaa. Minusta kuvaa voi kommentoida ja arvioida, vaikka ei itse pystyisi tuottamaan kunnollista kuvaa. Arviointi tulee suhteuttaa suhteessa vain siihen arvioitavaan kuvaan, ei arvioijan ottamiin kuviin. Toki silloin täytyy arvioijan tuntea valokuvan perinnettä ja historiaa. Minusta arviointi tyyliin tykkääkö vai ei, on täysin turha. Se ei vie ketään eteenpäin. Minusta perustelut miksi tykkää tai miksi ei tykkää on olennainen asia. Arvioija voi myös esittää omat näkemyksensä, miten olisi ratkaisut saman kuvan. Silloin kuvaaja joutuu perusteleman tehdyt ratkaisut ja syntyy rakentavaa keskustelua. Kaikilla on mahdollisus oppia. Pahoin pelkään, että se ongelma tässä on se, ettei kuvaaja pysty perustelemaan omia ratkaisujaan, koska ne eivät ole tarkoituksellsia ja harkittuja. (huom. puhun yleisellä tasolla, en siis kohdista tätä kehenkään yksilöön). Silloin usein syntyy ne ristiriidat ja keskustelu menee väärille raiteille. Miten Jari sinusta valokuva joka on otettu ilmaisu-tarkoituksessa (eikös toisaalta kaikki valokuvat ole sellaisia) on tarkoitus arvioida. Onko se juuri se tykkään/en tykkää-akselilla toimiva? Eikös kuitenkin se ilmaisu perustu erilaisiin ratkaisuihin jotka kuvaaja tekee asettaessaan elementit sinne suorakaiteen tai neliön sisään. Sehän koostuu syväterävyden valinnasta, sommittelusta, valosta, aiheesta, rajauksesta, ilmeistä, symboleista, valotuksesta, terävyydestä, esille panosta, käsittelystä, vedostuksesta ym. Ovatko nämä valinnat arvionnin ulkopuolella? Minusta eivät ole, koska ne ovat juuri niitä elementtejä, jolla se ilmaisu luodaan. Kova kritiikki ei minusta tarkoita samaa kuin lyttyyn lyöminen. Kova tarkoittaa minusta asioiden esille tuomista niin kuin ne ovat. Minusta pitää tuoda esiin kuvasta ne asiat, jotka siinä arvioijan mielestä eivät toimi. Totta kai se tuntuu ikävältä, jos on omasta mielestään onnistunut ja sitten joku arvioi kuvan niin, ettei siitä jää paljon jäljelle. Se on ihan inhmillistä. Sitä kritiikkiä pitää tutkia ja pohtia. Se voi antaa ihan uuden näkökulman omaan kuvaan ja siinä voi piillä kehittymisen siemen. Toki kritiikissä voi olla asioita, joita ei tarvitse ottaa huomioon. Nekin ovat arvokkaita asioita, koska nekin kehittävät, kun joutuu pohtimaan miksi ei tarvitse ottaa huomioon. Itsellään on hyvät ja vahvat perustelut oman ratkaisun paremmuudesta. Minusta JPu kirjoitti tästä erinomaisesti.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet 1) Tunnut soveltavan tätä arvostelijoiden kuvien katselemista ainoastaan silloin, jos joku esittää kriittistä palautetta kuvistasi. Et siis silloin, kun joku ilmoittaa pitävänsä kuvastasi ja sen toteutuksesta. 2) Mielestäni jonkun antaman kritiikin arvottaminen ei edellytä kyseisen henkilön omien tuotosten arviointia. Musiikin, elokuvien tai kirjojen arvostelu ei myöskään edellytä, että arvostelija pystyisi luomaan samantasoisen tai paremman opuksen. Kritiikki - myös omalle kohdalle osuva - pitää pystyä arvottamaan itse kritiikin ansioiden mukaan. Jos kritiikki on luokkaa "Paska kuva", se kertoo enemmän kyseisen kommentin kirjoittajasta kuin itse kritiikin kohteesta. Lisäys: Tätä kirjoittaessani Peter F on nähtävästi kirjoittanut aiheeseen liittyvää. -Topi Kuusinen
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Itse asiassa katson hyvin usein kommentoijan kuvia on palaute sitten vaikka positiivista tai negatiivista, minä nyt vaan laitan päässäni kommentoijien kompetensin järjestykseen, se on minun valintani ja ei vältämättä oikea selainen. Esim. photo.netissä yleensä klikkaan komentoijan sivuille ja arvoitan mielessäni tuon kemmentin, jokainen saa pitää minua niin dorgana kuin haluaa, mutta niin teen. Valokuvaus on mielestäni siten muista arvostelu lajeista eroava että lähes jokainen pystyy pienen harjoitelun jälkeen ilmaisemaan itseään ja tuotamaan valintansa nähtäville, toisin kuin musiikkia kritikoidessa muodostetaan juuri tuo pitääkö vai ei käsitys, harvoin näkee esim. levy arvosteluissa että (kuvittelinen esimerkki en ymmärrä musiikin osasita hölyn pölyä) B osan kommppi oli liian raskas, kertosäkeessä olisi vaintanut sanan perjantai torstaihin ym ym. Siitä vain todetaan että toimiko musiikki sinulle vai ei? Siis olettaisin että jokainen sommitelee kuvansa mielelään oikein tai ainakin makunsa mukaan tahallaan väärin, joiloin on arvioitavissa kuvaajan omien kuvien somittelusta hänen mieltymyksensä, joku voisi ostaa ketaisen ferrarin mutta minä koen vain punaisen oikeaksi. Itse en ainakaan ole täälä esittelemässä kuviani jotta joku minua opettaisi, mielipiteitä kuuntelen ja siltä pohjalta pyrin parantelemaan mun juttuani, se että jonkun mielstä munpitäisi kuvat jollain muulla tavalla lähinnä hymyilyttää. Muistaaksen juuri tällä foorumilla joku kirjoitti minulle että etkö tajua jo että ei noin voi kuvata kun kaikki sanoo samaa, kuitenkin kuvani on mennyt heitämällä sisään minne niitä olen ikinä tarjonutkin.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Offtopiikkina vain että mistä muusta voi olla eriä mieltä kuin mielipideasioista. Eihän faktoista voi väitellä. Jonkun mielestä paska kuva, maku tai musiikki voi maistua toiselle, mutta 0,75 litran vetoiseen päähän ei mahdu millään litraa kusta vaikka kuinka asiaa todeksi väittäisi. Tai kai tämä vähän tuohon kritiikkiin viittaa.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Musiikkikriitikot yleensä saavat arvosteltavakseen ammattilaisten tuotteita. Tätä voisi verrata valokuvauksessa taidenäyttelyyn tai vaikkapa kirjaan tms.. Harrastajamuusikot tai opiskelijat saavat ainakin opettajiltaan palautetta, jossa varmasti korjataan pikkuasioitakin. Aloittelevat rokkibänditkin varmasti saavat palautetta, kavereiltaan, faneiltaan, yleisöltään tai esim. kun lähettävät demojaan tarjolle keikkajärjestäjälle tai levy-yhtiöön. Eiköhän tämä ole ihan hyvä tapa, kun ei yhtään tiedä, miltä pohjalta joku internetin ihminen palautetta antaa.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Olen vuosia siten nähnyt ohjelman TV:ssä, jossa edesmennyt Juha Watt Vainio kommentoi Neumanille Dingon biisien sanoituksia. Vainio nimenomaan puuttui yksittäisiin sanoihin ja sanajärjestyksiin. Ehdotuksen pohjala oli laulun sanoman saaminen paremmin perille sekä toki myös etä se olisi kuulostanut paremmalta. Kyllä musiikillakin voi aloittelija ilmaista itseään. Se on sitten eri asia onko musiikki sellaista jota viitsii kuunnella. Vähän sama asia on valokuvauskin, toki sillä voi kuka tahansa ilmaista, mutta....
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Jokainen saa sanoa mielipiteensä, mutta ketään teistä on kelpuuta opettajakseni Minusta opettaja asenne on monesti hyvin hupaisa, en minä ainakaan rupea somitelemaan kuvia muiden ehdotusten mukaan jollen itsekkin huomaa sen olevan parempi. Minun kuvat kuvaa ja sommitelen minä, toiostaiseksi en ole törmänyt selaiseen auktoriteetiin kuvauksen alalla jolta kyselisin mitä pitää tehdä. Muistakaa minun mielestäni on järkevämmän kuuloista kuin että näin pitäisi!
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Pari vuotta sitten tosiaan olin yhteydessä selaisiin henkilöihin joilta halusin opastusta, osalle maksoin nimelistä korvausta ja osa ei selaista halunnut. Nyt minulla on oma juttuni ja olen kiinostunut siitä miten symboliikkani yms. ymmäretään, tavoiteeni on tehdä vahän kuin kymppitoninssa TV_ohjelma, että kuva ei aukeisi heti kaikille, mutta jotkut sen tajuaisi hetken pohdituaan ja silloin koen onistuneeni ja se on hyvin harvinaista.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Kuvalla voi olla monta muutakin tarkoitusta kuin itseilmaisu. Toisten iloksi kuvaaminen voi olla eräs kuvien ottamisen motiivi. Häiden dokumentoinnista hääpari tulee iloiseksi, jonkun toisen lapsesta kuvan ottaminen jne. Näiden kuvien ei välttämättä tarvitse sisältää kuvaajan itseilmaisua. Monesti ihmiset haluavat vain lapsestaan hyvälaatuisen kuvan ja iloisen ilmeen. Tai kissoistaan. Jokaiselle ihmiselle oman lapsen kuva on se tärkein, on toisarvoista, kuinka paljon se sisältää kuvaajan näkemystä. Esimerkiksi tällaisten kuvien ottamista varten eri valokuvasivustot ovat oivallisia perustaitojen kehittäjiä. Itse ainakin koen saaneeni opettavaista palautetta eri sivustoilta. Seuraavalla kuvauskerralla olen usein saanut parempia kuvia palautteen ohjaamana. On jokaisen oma asia, miten kritiikkiin suhtautuu. Kuten Peter F sanoi, parhaimmillaan kritiikki synnyttää keskustelua, johon myös kuvaaja osallistuu. Keskustelusta huolimatta kuvaaja voi itse harkita, miten ottaa huomioon saamansa palautteen - torjuuko hän sen vai pohtiiko hän sitä rakentavasti. Voihan sen pohdinnan jälkeenkin torjua, jos kokee, ettei siinä ole mitään omaa kuvaustaan kehittävää. Ihmisellä on tapa torjua uudet asiat, kritiikki mukaanlukien, jos hän ei käsitä uutta asiaa. Siis hänellä ei ennestään mitään skeemarakennetta aivoissaan, minkä pohjalta hän suhtautuu uuteen asiaan. Silloin tapahtuu monesti automaattinen torjunta. Esimerkkinä postitettu kuva, joka saa negatiivista palautettta. Jos palautetta ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää, voi hyökätä arvostelijaa vastaan. Pahimmillaan tämä menee henkilökohtaiselle tasolle molemminpuolisessa arvostelussa. Minä taas koen, että palaute on arvokasta, jos palautteen antaja on selvästi pitemmällä harrastuksessaan kuin minä itse. Siis jos hän omasta mielestäni ottaa parempia kuvia kuin minä eli onnistuu tekemään asiat, joihin itse pyrin, selkeästi paremmin niin teknisesti kuin ilmaisullisesti. Jo se, että joku sellainen henkilö viitsii katsoa ottamaani hieman pitempään ja pohtia sitä, on mielekästä, olipa palaute vaikka murskaavaa. Tekniikka on olennainen osa valokuvausta. Ilman sen hallintaa ei voi ilmaista kaikkea sitä, mitä haluaa. Ainakaan tekniikka ei saa olla este ilmaisulle, ts. teknisen tason on oltava riittävän hyvä ilmaisun mahdollistamiseksi. Sama koskee musiikkikilpailuja. Ei nykyään kilpailuissa pärjää, ellei tekninen taso ole riittävän hyvä. Tämä koskee kaikkia mahdollisia laulu- ja soittokilpailuja. T Jukkis
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet ...mutta et kuitenkaan käy huutelemaan arvioijan kompentenssista, jos kuvastasi esitetty arvio on positiivinen. Pelkkä kommentti siitä, toimiiko musiikki arvostelijalle vai ei, on aivan tuota "ihan kiva kuva" - "paska kuva" -luokkaa. Huomaa, että en puuttunut millään lailla kuviisi - sinä toit itse (jälleen kerran) esille kuviesi kaupallisen menestyksen. Kuvien - tai muun henkisen alan työn - menestymisen ei tarvitse tarkoittaa muuta kuin kyseisen tuotteen tai työpanoksen markkinoinnin onnistumista. Se, että itselläni on omassa työssäni kalenteri yleensä varsin pitkälle tukossa tilauksista, ei tarkoita sitä, että työni olisi virheetöntä, kaiken arvostelun yläpuolella tai että parantamisen varaa ei olisi. Päinvastoin, olen erittäin tyytyväinen saadessani palautetta työstäni. Se auttaa minua parantamaan tarjoamaani palvelua. Muokkaus - näppihärjö - vastaus lähti ennen aikojaan. -Topi Kuusinen
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Niinpä. Jos ajatellaan vaikka Helene Schjerfbeckin tuotantoa, miten omakuvat muuttuivat. Tekninen taito ja kuvallinen näkemys on tosiaan välillä sellaista minkä olemassaoloa ei hölmömpi huomaa. Mutta sen puutteen huomaa kyllä hölmökin. Mutta usein se menee päinvastoin: kun ei saa kuvasta sellaista kuin aikoi, sitä voi selittää ilmaisulliseksi; koitetaan siis välttää kuvan jäämistä vain tekniseksi ja tietysti normeihinsidotuksi tylsyydeksi. Se, käytetäänkö teoksen kuvaukseen sivistyssanoja tai arkikieltä, ei muuta asiaa.