Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet [/QUOTE] Kuinka paljon Mona Lisassa merkitsee sen 500 vuoden historia ja kuinka paljon visuaaliset arvot. Pystyykö näitä erottamaan toisistaan. Lähtikö lehmä lentoon?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet "Visuaalisuus harvoin kulminoituu typografiaan kun kyseessä on valokuvaaja" Valitettavan totta tänäpäivänä kun valokuvaajat joutuvat elättämään itseään graafikoina.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Oletko perehtynyt paljonkin tähän teokseen? Eivät sen arvot ehkä täysin visuaaliset tai maalaukselliset ole, mutta eivät ne siitäkään johdu, että se nyt vain sattuu olemaan 500 vuotta vanha.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Historiaan mahtuu paljon enemmän kuin viisisataa vuoden pituista ajanjaksoa. Kulttuurihistoria on hypetyksen yksi muoto - asioita ei arvostella nykyajanmittapuun mukaan - asioille annetaan ikäänkuin hieman eteen jotta kilpailusta tulisi tasaisempi.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Kulttuurihistoria on siis mennyttä? Paras vain unohtaa koko historia muutenkin. Arvosteletko valokuvia tekniseltä kantilta? Kannattaisiko joskus miettiä myös, mitä ne esittävät? Ei sillä, että Cartier-Bressonin kuvissa olisi teknisestikään kamalasti sanomista, edes nykykriteereillä..
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet [/QUOTE] Fiftyfifty tai ei? Kai joskus toreilla on väännetty martes zibellinan ja martes martesin paremmuudesta yhtä lailla kuin nykyisin jossain vastaavassa paikassa canonista ja nikonista.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet En ole alan asiantuntija, mutta tiedän kyllä, että Mona Lisasta tekee kuuluisan mm. Da Vincin itsensä kuuluisuus erinäisistä syistä, sekä hänen käyttämänsä erikoiset tekniikat ja ratkaisut teoksen suhteen. Näistä asioista kerrottiin ihan lukion historiantunnilla. Ei sielä ihmetelty sitä, että 500 vuotta vanha teos olisi jotenkin erikoisen hieno maalauksena. Tällä ei kuitenkaan ole juuri mitään tekemistä Henri Cartier-Bressonin kanssa, sillä hän tuli kuuluisaksi tietääkseni nimenomaan valokuviensa kautta, eikä niin että valokuvat hänen muiden aktiviteettiensa kautta.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Niitä IQ -pattereita ja muita psykologisia testejä taitaa olla aikamoinen läjä maailmassa. Yhtä kaikki, ajattelumme taitaa olla aika vahvasti verbaalisnumeerisesti painottunutta, joten.... "Tästä toisaalta seuraa se, että kuvilla on kulttuurisidonnaiset konnotaationsa, niitä voikin oivaltaen katsella vain perinten tunteva." (SakkeM 25.2.2008, klo 21.18.) Tästäkö seuraa se, että kiistäessään HBC:n arvoa Siren ja hänen älykäs ystävänsä ovat arvostelmassaan yksiselitteisen väärässä? Onko kulttuurisidonnaisen konnotaation sivuuttaminen todellakin vain osoitus väärässä olemisesta, eikö se saata edustaa myös uuden taiteen syntyä? Siis yhden kulttuurisidonnaisen konnotaation ja perinteen loppua ja uuden alkua, sitäkö pelkäätte? Kun konnotaatio puuttuu, on luotettava omaan arvostelukykyynsä, kuten Siren ystävineen. Valokuvaaminen alkaa tuoksua elitismiltä, kuten jo tuossa aiemmassa kannanotossani vihjaisin.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Missä? Minä en juuri näe julkisuudessa keskusteluja valokuvaamisesta, joten en tee ainakaan näiden keskusteluiden perusteella johtopäätöksiä valokuvauksesta yleensä. Taidetta ja taidepiirejä on varmaankin aina arvosteltu elitismistä, siinä ei sinänsä mitään uutta ole. Esimerkiksi TaiKin vihaajia ja taideteollisuuden kritisoijia riittää kyllä.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet "Tästäkö seuraa se, että kiistäessään HBC:n arvoa Siren ja hänen älykäs ystävänsä ovat arvostelmassaan yksiselitteisen väärässä? Onko kulttuurisidonnaisen konnotaation sivuuttaminen todellakin vain osoitus väärässä olemisesta, eikö se saata edustaa myös uuden taiteen syntyä? Siis yhden kulttuurisidonnaisen konnotaation ja perinteen loppua ja uuden alkua, sitäkö pelkäätte? Kun konnotaatio puuttuu, on luotettava omaan arvostelukykyynsä, kuten Siren ystävineen." Kaikki tämä kyseenalaistettiin jo 1980 luvulla. Jonkinlainen vastaveto on jyrännyt sitten näihin päiviin. Sirenhän on nimenomaan postmoderni taiteilija, ehkä vähän myöhäisyntyinen ja ehkä täysin tietämättään. Kaikki nämä Patsaat on jo kaadettu. Ja ehkä niitä jo nostetaan takaisin pystyyn. Tietämättömyys historiasta ei ole koskaan johtanut yhtään mihinkään.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Aiempi viestini keskustelun sivulta 9: "Jonkin asteisella matkimisella, siis. Hyvä kysymys, varmaankin ajattelin sitä, että kun taiteilija vaikuttuu jonkin toisen taiteilijan töistä (yleensä aloittelija vakiintuneen), niin tämä vaikutus pyrkii tahattomastikin välittymään hänen töihinsä. Tietoista jäljittelyä en ehkä niinkään. Joka ei tunne historiaansa ei tunne itseään.... Varmaan taiteilijan olisi hyvä tuntea historiaa, aate- ja oppihistoriaa, kulttuurihistoriaa, semantiikkaa, semiotiikkaa ja ehkä ennen kaikkea filosofiaa, filosofia antaa aiheita, kysymyksiä ja vastauksia. Toisaalta voisi olla hyvä tuntea myös aivan toisenlaisia asioita. Kukin tekee taidetta itsestään ja ajatuksistaan lähtien. Oppineet sitten jaarittelevat mitä taiteilija mahtoi ajatella. Siten lopulta lienee aika merkityksetöntä mitä tuntee, mutta hyvä olisi tuntea jotakin. Tuo Cartier-Bressoniin tehty viittaus ja osa sitä seurannutta keskustelua henkii mielestäni tiettyä oppineille - ja ehkä myös sivistyneille - tyypillistä asennetta. Kohdatessaan vaikuttavaa kritiikkiä he vastaavat oman oppineisuutensa suojista ja edellyttävät vastapuolen omaksuvan saman oppineisuuden, ja ellei hän omaksu, hänet voi hyvällä omalla tunnolla mitätöidä. Siis sen sijaan, että oppinut pyrkisi tulemaan samalle tasolle vähemmän oppineen kriitikkonsa kanssa ja käymään tasa-arvoista keskustelua, hän usein alkaa vetää peliä nimiä, käsitteitä ja teorioita, joita vastapuoli ei tunne. Koska vastapuolella ei ole edellytystä ymmärtää vasta-argumenttia, ei hänen kritiikkinsä ole vakavasti otettavaa. Tällähän Jariakin yritettiin/yritetään pommittaa, vaikka luulen, että merkittävä osa hänen kritiikistään oli kohdistettu juuri tällaista asennetta vastaan. Näille oppineille onkin tyypillistä sokeus muuta kuin omaa oppiansa ja oppineisuuttaan kohtaan. Vaikka taitaapa sama ominaisuus olla tyypillistä myös meille muille." Otan huolimattomasti asettamiani sanoja takaisin sen verran, että tarkoitin elitismillä lähinnä noita kahta argumenttia, joita kommentoin. Elitismillä taas en niinkään osoittanut varsinaiseen taiteen ja kulttuuriin valtaeliittiin vaan siihen yleiseen mielipiteeseen, jonka suojissa ja "guruna" tämä eliitti toimii. Siten kommentoimani puheenvuorot edustivat mielestäni valtavirtaista ja sovinnaista käsitystä HBC:sta, mikä ei olisi paha ellei siihen sisältyisi - kuten tulkitsen - suvaitsematonta vivahdetta toisinajattelua kohtaan. Tietämättömyys historiasta ei kenties johda minnekään, mutta kuka sanoo, mitä historiasta pitäisi tietää? Historia on joukko erilaisia tulkintoja siitä, mitä on tai saattaa olla joskus tapahtunut. Siten kulloisenkin historiakäsityksen muodostuminen ei juuri eroa taidekäsityksen muodostumisesta. Kullakin aikakaudella on oma taiteensa ja historiansa. Minkä aikakauden ja keiden ihmisten tulkinta on se oikea? Se, että jotakin vastaan on hyökätty aiemmin ei millään tavalla mitätöi nykyhetken hyökkäyksiä, oikeammin se osoittaa, että hyökkäyksen kohde ei ole löytänyt yksiselitteistä paikkaa kulttuurissa ja että kohde on jollakin tavalla merkittävä. Jos jonkin vastarinnan voisi mitätöidä sen keston perusteella, miten kävisi esimerkiksi luonnon- ja ympäristönsuojelun, ensimmäiset ponnistukset niiden eteen tehtiin Suomessa jo 1930 -luvulla? En ota kantaa siihen, onko Siren tietämättään myöhäissyntyinen postmoderni taiteilija, jätän sen historian päätettäväksi Pääosin kuitenkin pidän Sirenin kuvista ja niiden ideoista. TaiKia ja taideteollisuutta eikä edes teollista muotoilua vastaan minulla ei ole mitään
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Kumpi on kauniimpi mansikka vai banaani? Onko vastaus kultuurisidonainen, opittu, vai mahdolisesti oma mielipide? Mikä ero on talentilla ja oppineisuudella? Onko oppineisuus joitain selaista mihin talentin omaavat eivät kykenisi? Mulla on nuorena poikana video liike ja ja kiinitin huomiota että vanhemmat miehet tykkäsivät Bronsonin leffoista missä kuuskympinen veti junnuja levyksi. Miten tämä liityy aiheeseen? Ihan oikeasti on surulista jos ei pystytä itsenäisesti muodostamaan mielipidettä ja vielä surulisempaa jos joutuu lainaamaan taide historiaa perustelakseen "mielipidettään" tai vetoamaan oppineisuuteensa. Elitismi ei minussa synnytä ihailua päinvastoin, elitismi on kyvyttömien reunaehtoja omalle arvoitamiselle ja itsenä perusteetomalle boostaukselle. Rehellisesti sanottuna halveksin noihin nojaavia, koska tiedän sen syntyvät ymärtämättömyydestä joka johtuu kyvyttömyydestä.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Totta, puhutaan kaikenlaisista "kulttuurisidonnaisista konnotaatioista" ja "postmodernismista", selittämättä mitä niillä tarkoitetaan....
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Niin, miten tämä liittyy mihinkään ja ovatko Bronsonin leffoista pitävät vanhoja pappoja vain? Itse en ole kovinkaan vanha, mutta katsoin tossa syksyllä elokuvan nimeltä "C'era una volta il West" ja siitä tuli yksi suosikkielokuvistani. Myös elokuvia harrastavat kaverini mainitsevat sen yhdeksi suosikeistaan. En usko että päähenkilön ikä vaikuttaa tähän millään tavalla . Ei se varmaan ihme oo, että nuoret tykkäävät enempi Batmanista, varsinkin jos katsovat elokuvia vähän vähemmän (ja onhan muutama Batman-elokuvakin tietysti kovan luokan kamaa). Mielipideasiahan tämä pohjimmiltaan on, siksi on huono käyttää esimerkkinä yhtä nimeä. Kysehän oli siitä, että kaikki 50-luvun valokuvat olisivat nykynormeilla surkeita.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Surulisin on se että suurimaksi osaksi on kyse kömpelöstä silmänkääntötempun yrityksestä, sillä vastapuoli saatapi tuntea nimien tuotantoa tai käsiteen merkityksen ja tuoloin varsinkin väärät nimet tai nimitykset väärissä paikoissa voi pohjan keskustelulta. Oli mukavaa jos johonkin viitataan niin tehtäisi se teitämyksen ja ymmärryksen periaateella? Mitä sitten tulee tyylilajeihin yms. lokeroihin, minusta on tavallan surullista että taiteessakin ollaan muodin perässä nyt ja on aina oltu, onko kyse siitä että todelisten taiteilijoiden peräsä kulkevista wannabee perässä hiihtäjistä vai puhtaasta markkinoinista. Siis olenko myöhäisyntyinen? Jos joku on näkevinään muutamassa prosentissa toisen puuhastelussa jotain tyylilajia, niin seuraava dissaaminen menee myöhäissyntyinen=kopioija, tai tietämätään myöhäisyntyinen= sivistymätön, oppimaton, tietämätön? Vapaus on sitä että on riipumaton myymisestä, joloin voi tehdä sellaisia juttuja silloin kun on ns. nasta inspis?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Jos motiivisi pyörii, minun väärässä olemisen todistelulle on hyvin heikoilla kun on kyse mielipiteistä? Olen niin heikoilla, että melkein ylitän tekstisi lukematta.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Itsehän sanoit, että kaikki 50-luvulla otetut kuvat olisivat nykynormein surkeita. Mihin perustat väitteesi, kun faneja esim. mainitulla HCB:llä ja monella muulla tämänkin ajan kuvaajalla riittää? Pitääkö hyvän vanhan kuvan olla sinun mielestäsi hyvä, että siitä pitäminen ei olisi jotakin pappojen vanhanajan fiilistelyä? Onko HCB:n kuvat todella nykyään muotia? Minusta ei. Kyllä se muodin perässä juokseminen tapahtuu ihan muissa valokuvauksen alalajeissa. Oletko itse esittänyt muuta kuin mielipiteitäsi?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Niin Jari, kirjoitukset voidaan lukea haluamallaan tavalla. 33poloven kirjoituksen sinä luit dissaamiseksi, minä puolestaan kehuksi, mielestäni hän kirjoitti pitävänsä kuvistasi ja ideoistasi, vai mitä? Myöhäissyntyisellä 33polovi ymmärtääkseni tarkoitti sitä, että postmodernismin aika oli ja meni, ja koska osa töistäsi muistuttaa läheisesti postmoderneja töitä, niin siinä mielessä olet myöhäissyntyinen, joko harkitusi tai tietämättäsi.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet En kyllä viitannut 33polven kirjoitukseen vaan tähän, tässä alkaa jo olla pahaa selittelyn makua? Enkä ymmärrän tämän vain väärin? Vai onko siinä vähättelevä maku?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Tarvitsee ja ei tarvitse. Mitä sillä sitten tarkoitetaan. Osa ihmisistä nappaa paprikan pöydältä ja maistaa, osa pitää ohjata paprikan makuun, osa pitää jo pienenä. Osa ei tajua vanhanakaan vaikka lapset vieressä söisivät. Mutta: he osaavat kyllä nitistä hömpötyksistä, kaniruuasta ja ehkä päälle viherpiperryksestä, ja mitä siitä tulisi jos kaikki söisivät paprikaa.