Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Jos sinulla on Silverfast 6 niin sen toiminnon nimi multi exposure. Myös Vuescan:ssa on multiexposure ja lisäksi multisampling joka lukee samaa kohtaa usean otteseen. Kuitenkin olen näitä kokeillut ja olen sitä mieltä että en käytä niitä enää. Varsinainen hyöty on mielestäni kyseenalainen ja lopputulos jopa huonompi kun suora 1x skanni. Tämä johtuu todennäköisesti siitä että kennoa ei voi himmentää eikä valotehoa säätää. Tulos ei ole lainkaan mikään HDR-digikuva.
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Kokemusta filmiskannereista ei ole, mutta mieltäisin asian myös noin. HDR:n hyöty tulee vasta kun saadaan optisesti kaksi eri tavalla valotettua kuvaa. Siis että valon määrä kasvaa ja sen avulla saadan kaivettua lisää yksitysikohtia filmin tummilta alueilta. Ohjelmallisesti ei kuvan dynamiikka voi kasvattaa.
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Toki multiexposure yrittää säätää jotakin ja lukea kuvaa kahteen otteeseen (skannausaika vähintään tuplaantuu). Tulos ei mielestäni harrastelijaskannereissa ole mitenkään parempi. Toisaalta on mahdollista että lämpötilavaihtelut saavat filmin poksahtamaan (pop) hiukan eri asentoon skannien välissä ja mitä silloin tapahtuu kuvalle voi arvata.
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Riippuu vähän valonlähteestä. Jotkut skannerit valottavat muutenkin joka kanavan erikseen eli se on aina monivalotus.
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Voisiko olla niin että silloin säädetään ainostaan kennon vahvistusta vähän niin kuin ISO:n muuttaminen digikameroissa ?
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Ei. Kuten sanoin, skannereita on erilaisilla valonlähteillä katodiputkista ledeihin ja joka valotus tehdään eri suodatuksella.
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Sai Hasseli taas pari lisäpistettä suurkameravertailussani. Luin Ingmar Holmåsenin vanhaa kirjaa luontokuvauksesta, ja siinä oli kaveri rakentanut itselleen tilttaavan rungon hasselin objektiivin ja filmiperän välille. Ja tällä tavoin hakenut parempaa "syväterävyyttä" maisemakuvien etualalle. Kuvan geometriahan tuossa filmitason kallistuksessa kärsii, mutta sen voi korjata Photoshopilla. http://aijaa.com/2kB3lK Toinen vaihtoehto tuohon samaan olisi tehdä vanhasta hasselin rungosta runko pienelle palkkikameran objektiiville. Ainakin 55mm sulkimella olevia objektiiveja on saatavissa. Siis ikään kuin 6x6 kokoinen field-kamera. Kolmas irtopiste tulee, kun selaisin käytettyjen objektiivien hintoja. Kuvitelmani ovat olleet aika vääriä ja Hasseliin saa muutamalla satasella huippuolukan objektiiveja. Ilmeisesti digiajan myötä kaikki ammattikuvaajat ovat laittaneet nuo kiertoon. Nyt asia on jo edennyt niin pitkälle, että oikeastaan on enää ratkaistavissa tuo kysymys, että riittääkö tuo 6x6 (käytännössä 6x4,5) skannattu filmi laadultaan siihen, mitä kaipaan. Jos riittää, niin ensi talvi askarrellaan DIY-hasselbladeja eikä puukameroita.
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Nyt kun tuo ppotka ei enää kiusaa täällä, niin uskaltaa polemisoida vähän laajemmaltikin tätä mystistä dynamiikkaa, joka tekee kuvauksesta niin paljon parempaa, vaikka filmipuolella trendi olikin vastakkainen, kun värit piti saada laakista saturoituneiksi sävyjen vähentämismahdollisuuden puuttuessa digitoimattomasta tuotannosta. No, jätetään Velvian muistelu sikseen. Tuossa kun puhuttiin dynamiikasta, niin järjestelmäkameroissa dynamiikkaa parannetaan todennäköisesti ajamalla osaa pikseleistä vähän kuumempina. DxO:n mittauksissa 95 pisteen kenno otti tässä komeasti pataan herkältä 70 (11,5 EV) pisteen kennolta kohinassa, kun mentiin alempiin herkkyyksiin. Dpreview'n testissä niin ikään dynamiikka saattoi olla jopa kilpailijoita pienempi tummassa päässä, mutta D++toiminto kytkettynä se oli taas laajempi (lähes 14 EV). Mistä sitten oli kysymys? Oma arvaukseni on, että osaa pikseleistä ajetaan eri jännitteellä ja saadaan enemmän vahvistusta tummaan päähän. Skannereissa saatetaan harrastaa myös vastaavaa, mutta niissä korostuu se nimellisherkkyys, koska ne eivät voi kohista samalla tavalla kuin digikamera. Toisaalta skannereissa on keskitytty maksimaaliseen valonkeräämiseen, joten niissä on usein CCD-kenno digikameroiden CMOS-kennojen sijaan. CMOS puolestaan antaa mahdollisuuden tähän kikkailuun, koska siinä on sitä varten enemmän elektroniikkaa sensorissa. Mikä sitten taas digikamerassa on mahdollista, ei välttämättä ole sitä skannereissa. Samalla periaatteella laajalla dynamiikalla, joka toimii verraten alhaisilla herkkyyksillä voi kuvata siis auringonpilkkuja, mutta ei välttämättä tähtiä. Samoin kuin skannereissa dynamiikka tavallaan yleensä riittää kaikkialla muualla paitsi tummassa päässä, jos herkkyyttä ei ole riittävästi.
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Tarkoittaako tuo, että määrätyn kennon dynamiikka alue sijoittuu määrättyyn kohtaan valoisuutta, eikä tuota aluetta voi siirtää pimeämpään tai valoisampaan suuntaan menettämättä jotain dynamiikasta?
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Hasselblad muokkasi Holmåsenin protosta sarjavalmisteisen tuotteen nimeltään Flexbody. (kvg)
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Kysymyksesi kuulostaa kuin kyseessä olisi kennojen tunnettu toimintaperiaate, jossa ns. natiiviherkkyys on dynamiikaltaan laajin ja herkkyyden nosto ja lasku laskevat dynamiikkaa.
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus En ihan tuota tarkoittanut, mutta ymmärtääkseni sanomasi on totta, eli suurin dynamiikka saavutetaan natiiviherkkyydellä. Tähtiä kuvatessa ollaan aika paljon pimeämmässä kuin auringonpilkkuja kuvatessa ja itse ymmärsin, että jotkut kennot tuottavat suurimman dynamiikan todella voimakkaassa valossa ja toiset taas vähemmässä valossa (natiiviherkkyyttä käytettäessä), mutta ehkä niffe voisi täsmentää mielipidettään?
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Dynamiikkaa ei oikeastaan tuoteta, vaan dynamiikka kennossa on sen kyky taltioida kuvausaiheen dynamiikka. Tällainen pikku huomio tekniikan mahdollisuuksista - ja ainoastaan yhteen sanavalintaan takertuen. Vieläkään kennotekniikka ei kykene tuottamaan dynamiikkaa, vaan luonto ja valaisu yleensäkin!
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Huomasin tuon Flexbodyn kuin myös field-kameraa imitoivan Arcbodyn, mutta enpä tiennyt, että oli tuon Holmåsenin peruja. Noissa on vaan se hintalappu vikana, näitä reaalimaailman inhottavia rajotteita. http://www.jafaphotography.com/arcbody.htm Toisaalta tuollainen olisi kiehtova tee-se-itse-projekti. Flexbodyn haittana on kuvan mittausuhteiden vääristyminen takalaudan kallistuksen seurauksena, mutta etuna olisi se, että voisi käyttää kaikkia hasselin objektiiveja. Arcbodyssä pitää taas olla omat objektiivit, mutta sitten säädöt ovat käsittääkseni field-kameran tasoa. Nuo Rodenstockin objektiivit myös maksavat yli 2000€ kpl. En tiedä onko saatavilla käytettyjä, 35-45mm laatuobjektiiveja, joissa on keskussuljin.
Vs: Isojen filmikokojen digivastaavuus Sikäli kun kuvataan optiikan läpi jotain, niin tuo dynamiikka syntyy valosta ja sitä sitten rajoittaa tallennustekniikka. Tokihan sitä voi keinotekoisestikin luoda tietokoneen muistiin, mutta onko sitten enää valokuvaamista? Suurion ongelma asian kannalta lienee kuitenkin se, että ihmisen silmän dynamiikka on noin 15 aukkoa, kun taas parhaat esitystavat pääsevät ehkä 10 aukkoon. Ehkä kehittämällä led-tekniikalla suuritehoinen lamppu (joka ei polta diaa) diaprojektoreihin ja käyttämällä laadukasta diafilmiä, voisi päästä parhaaseen lopputulokseen tämän esitysdynamiikan suhteen. Paperilla se on huono, ehkä 8, kun taas monitoreilla tulee vastaan tuo resoluutio. Suo siellä, vetelä täällä.