Löysin tänään tällaisen tallustelemasta meidän takapihalta valkoposkihanhien keskeltä. Päättelin sen olleen jonkin sortin musta lammas. Niillä oli ilmeisesti jonkin sortin viha-rakkaus-suhde. Tämä nokki vähän väliä jotakin valkkaria takamuksesta, ja sama toistenpäin. Yhdessä välissä yks variskin katto puun oksalta, että toi yks ei kuulu joukkoon, ja syöksyi raivoisasti tämän ko. mustan lampaan kimppuun. Lintu muutenkin kaarteli ja kierteli. Oli välillä naapurinurmella omissa oloissa, palatakseen sitten kuitenkin takas "laumaansa". Ko. linnun pelkokerroin jotakuinkin sama kuin noilla valkkareilla. Lähestyminen ei siis ollut mitenkään vaikeata. Kuvakin on otettu 70-200:sella.
Kappas vaan, tänäkin vuonna on sepelhanhia valkoposkien hengareina. Minulla on viime syksyltä muutama kuva noista seplareista, mutta nyt ei ole näkynyt kuin pari metsähanhea (ja muutama tuhat valkoposkea).
Yhdessä välissä yks variskin katto puun oksalta, että toi yks ei kuulu joukkoon, ja syöksyi raivoisasti tämän ko. mustan lampaan kimppuun. Oli vissiin katsellut Olvi-mainoksia: In Finland we have this thing called reilu meininki
Tosi hyvä kulma ja kauniissa asennossakin kun vielä värimaailma on syksyisen kaunis niin ei voi muuta todeta kuin tosi kaunis kuva.
Terävä kuva lentävästä mustasta lampaasta... Hmmm, lajikuvana kait hyvä, mutta valokuvana ei anna elämyksiä tahi sykähdyksiä.
Pahoittelen, että tämä filosoofinen minäni heräsi taas kerran. Lyhyistä kommenteista tykkäävien selkäkarvat nousivat varmaankin jo pystyyn. Omasta mielestäni lyhyt kommentointi taas ei menee asiaa, vaan jää herkästi pintaraapaisuksi. Siksi tämä tulee näin vuolaasti. Toki on hyvä yrittää muistuttaa käyttökuvien ottajille, että kaikki ei ole taidetta. Ja, että kuvaa voi tarkastella monella eri tavalla. Ja, jos puhutaan kuvien käytöstä, tai ns. käyttökuvasta, niin se on kyllä keskimäärin ei-niin taiteellista / elämyksellistä. Se saa mielellään olla teknisesti erittäin hyvä. Terävyydestä ei ainakaan ole haittaa. Kuvaa käytetään usein jossain yhteydessä, ja sen tarkoituksena on ehkä olla jutun, tai jonkun muun asian tuki. Minkä tahansa kuvan voi tulkita yhdessä ääripäässä hyväksi ja toisessa ääripäässä pohjanoteeraukseksi - riippuen katsotakannasta. Jos ei tykkää luonnosta, tai linnuista, niin melkein kaikki sen aihepiirin kuvat voi kokea jopa vastenmielisiksi. Jos taas ei tunne luontoa, niin silloin ei varmaankaan katsojalle ole mitään merkitystä sillä, että onko kyseessä pullasorsa tai lajinsa viimeinen edustaja. Minä taas kuvaan ensisijaisesti käyttökuvaa, en niinkään taidetta, niin ainakin minun mielestä ok -kuvan ei tarvitse aina synnyttää dramaattisia elämyksiä, ainutlaatuisesti säkenöidä , tai olla viimeisen päälle visuaalinen. Sellaisia kuvia on aika paljon helpompi ottaa tuikitavallisista ja runsaslukuisista linnuista, kuten talitiaisesti, kyhmyjoutsenesta tai valkoposkihanhesta. Noista lajeista on kuvia nähtyaika paljon. Joka tykkää taiteellisempien luontokuvien ottamisesta, keskittyy varmaankin noihin runsaslukuisimpiin herkemmin temppuileviin tai johdateltaviin lajeihin, kuten esim. oravaan. Syy siihen, että laitoin tämän kuvan tänne oli se kun olin ihan sattumalta saanut kuvattua tällaisen aiheen, joka on mahdollisimman kaukana oravasta. Tällaista en muista täällä aiemmin nähneeni. Toisaalta tämä ei myöskään ole sellainen staattinen ja tylsä pönötyskuva. Jonkun mielestä ne vasta on parhaimpia sepelhanhi-käyttökuvia. Tuli niitäkin otettua. Taidevalokuvaus taitaa kuitenkin olla valtavirrassa hieman marginaalin puolella. Valitettavasti. Tällaisilla foorumeilla taas on taipumus tarkastella kuvaa enemmän valokuvataiteena, taidekuvana. Ehkä osin yrityksenä kompensoida tilannetta, korostaa kuvien syvällistä sisältöä. Kyllä minäkin kaikkein mieluiten katsoisin vain sellaisia unelmaisia kuvia. Hyvän kuvan kriteeri muussa käytössä, kuin tauluna seinällä, voi arvioida vähän eri kriteerein. Se, että jos tänne esim. asentaisi sellaisen softan joka viimeistään 15 minuutin sisään deletoisi kaikki turhan tavalliset kuvat, olisi aika epäkohtelias useimpia postaajia kohtaan. Ei ehkä toimi. Siksi taitaa olla parasta, että jos haluaa mukavia valokuvaelämyksiä, niin on melkein viisainta marssia johonkin fyysiseen galleriaan. Tai jonkun taidevalokuvaajan tms. huippukuvaajan luo kaiveleen sen aarteita. Useimmat ammattilaiset haluaa kuitenkin jonkinlaisen korvauksen hienoimpien otostensa esittelystä. Siksi netissä näkee huippukuvaajien parhaita otoksia varsin harvakseltaan. Tämä nyt on tällainen aika tavanomainen lintukuva vähän erikoisemmasta lajista, vähän oudossa paikassa kuvattuna. Ei mikään ihmeellinen. Dramaattisemman kuvaan olisi tarvittu vähän toisenlaiset puitteet. Henkilökohtaisesti tässä kuvassa on jotain poikkeavaa myös siinä, että kysessä on elämäni toinen sepelhanhihavis, ja vielä spondena. Sen verran aloittelija olen vielä tossa harrastuksessa. Se ei tietenkään muuta kuvaa yhtään sen paremmaksi, tai huonommaksi. Synnytti tämä kuva sentään jotain ajatuksia, josta kumpusti palautetta. Kaikenlainen perusteltu palaute on aina tervetullutta. Kiitoksia kommenteista. Ne oli kaikki oikein kivoja ja asiallisia.
Käyttökuvien kohdalla olen samaa mieltä. Nykyään tulee kuvattua muutamalle "asiakkaalle" satunnaisia keikkoja ja silloin tällöin tulee yritettyä myös vähän "taiteellisempaa" lähestymistä kuvattaviin kohteisiin. Yleensä pistän 3-6 kuvaa asiakkaalle valittavaksi ja sekaan yritän ujuttaa noita ei-niin-peruskuvia, mutta 90% valituista kuvista on ainakin tähän asti ollut juuri noita perus käyttökuvia joissa ei ole mitään erikoista joka saattaisi häiritä loppukuluttajaa. Välillä tulee kyllä sellainen olo, että mitä sitä edes turhaan yrittää hakea vähän erilaista lähestymistapaa kuvattavaan kohteeseen koska niitä kuvia ei kukaan muu tule näkemään, mutta tähän asti olen ottanut tuon harjoittelun kannalta. Itse kuvasta: kyllähän tuota mielellään katselee kun teknisesti tuo on pätevää jälkeä. Muuten sisältö ei kyllä minua sytytä, lintukuvat eivät ole mun juttuni. Jos yritetään objektiivisesti katsella, niin kuvahan on juuri nimenomaan mainitsemasi kaltainen käyttökuva jonka voisi kuvitella näkevänsä jossain lehdessä tai kirjassa kyseisetä lajista kertovan jutun kuvituksena.
Käyttökuva/taidekuva...juu... Asiaa kait tuossa on, mutta joissain julkaisuissa /joillain kuvaajilla ihan ne käyttökuvat/lajikuvat eli "ei-taidekuvat" ovat silti parhaimmillaan myös visuaalista juhlaa. Esimerkkinä vaikkapa National Geographic materiaali. Eli kuvataan sitä lintua ja tehdään siitä linnusta juttua, mutta eri tasoilla säväyttävät kuvat antavat kovan lisä-elämyksen. Eli, tylsä kuva on tylsä kuva - oli käyttötarkoitus ihan mikä tahansa. Jos ei herätä fiiliksiä niin ei kait se anna kovinkaan paljon mitään sille asialle missä sitä kuvaa käytetään? Ja varmasti moni on eri mieltä, mutta ihan vapaasti.
No National G ei ehkä ole ihan mikään tavallinen media. Ei kutsuisi siinä julkaistuja kuvia käyttökuviksi. Käyttökuvan ja taiteellisemman tai muuten uniikin kuvan yhtenä erona voisi pitää sen ottamiseen käytettyä aikaa. Käyttökuvat on yleensä otettua siinä tietyssä tilanteessa missä on sattunut olemaan, räps, oli ne olosuhteet mitkä hyvänsä. Lehtikuvat on siinä suhteessa käyttökuvia. Se asia, tilanna ja ajankohtaisuus on se juttu. Hienompien kuvien tarvitaan ehkä toiset puitteet, toinen paikka, rutkasti enemmän aikaa, hyvää suunnittelua ja tuuriakin matkaan. Toisaalta kuvat voivat olla pelkistyksiä, tai taiteellisempia. National G:n kuvat sanoisin, että ovat aika usein hyvinkin jännien yksityiskohtien kyllästämiä ja informatiivisuudessaan uniikkeja + visuaalisesti viimeisen päälle. Niiden tekemiseen on kuitenkin keskimäärin laitettu harvinaisen paljon aikaa. Ja, jos taas miettii kuvan käytön kannalta, toki näyttäviä, hienoja, elämyksellisiä kuvia voi ainakin teoriassa käyttää siinä missä tavallisempiakin käyttökuvia. Kysymys vaan kuuluu, että löytyykö jollekin hienolla kuvalle sopiva media? Yleensä käy valitettavasti kuitenkin käy niin päin, että sellaisetkin taiteellisemmat kuvat, joilla on vuoden luontokuva -kisoissa menestytty, niin kuvatoimistomyynnissä, ne tai hyvin samanlaiset ovat myyneet merkittävästi vähemmän kuin tavis-käyttökuvat. Taiteellisuus ei aina ole vain hyväksi. Yleensä lehdillä on linjansa, tyylinsa ja asiansa. Yleisesti kait lehdet, ja aika paljon kirjatkin oli alun perin sellaisia, että niissä teksti oli kaikki kaikessa. Jotkin käyttöön tarjotut kuvat voivat olla vaikka kuinka hienoja, mutta ne ei vain sovi tyyliin. Hissuksiin kirjoihin ja lehtiin on tullut yhä enemmän kuvaa, mutta kuitenkin niin että asia on pääasia. Niitä samoja asia pitoisia käyttökuvia käytetään vähän isompina, tai enemmän. Sinänsä hieno kuva, jos siinä se asia ei täydellisen oikea, niin se saattaa viedä asiaa vain väärään suuntaan. Tietynlainen vähemmän näyttävä kuva saattaa sopia paljon paremmin. Onneksi sellaiset mediat, jotka arvostaa kuvaa ja antaa sille tilaa, on koko ajan yleistymään päin. Viimeiset 10 vuoden aikana on tapatunut aika harppaus. Nyt alkaa jo joissain lehdissä olla jopa niin, että kuvat on pääasia, isompi urakka, ja juttu rakennetaan kuvien tueksi vähän pienemmällä satkauksella. National G:n jonkun jutun kuvitukseen jos kuvaajan saa laittaa useamman kuukauden, tai puoli vuotta, niin en puhuisi kuvituskuvista. National G:n kuvat on kyllä ihan oma lukunsa. Mistäs muuten moinen tuli mieleen? Ja mediantekijöiden näkövinkkelistähän sen paketin pitää toimia kokonaisuutena. Lehdentekijöiden mielipidehän ei periaatteessa ole se mikä ratkaisee. Kuvat valitaan sinne sen mukaan mitä ajatellaan lukijoiden haluavat nähdä. Se asia, juttu, viesti siinä kuvassa on se olennainen. Niin, ja kuvahan voi käyttää hyvin eri tavalla. Tässä ottamassani kuvassa tausta on kyllä aika huono. Taustalla näkyvä aita on kyllä yks epäluonnollisuustekijä. Veikkaisia, että tämä toimisi parhaiten pelkkänä lintuna, siis syvättynä. Ihan ok lähikuva lentävästä sepelhanhesta ei ole vielä kovin yleinen. Siinä mielessä ihan ok käyttökuva, vielä joskus ja jossain. Itse ainakin tuppaan ajattelemaan, että asiakas on aina oikeassa, vain julkaistuilla ja myydyillä kuvilla on merkitystä. Silloin jos joku muu yrittää esittää, että minkälainen kuva olisi parempi, niin mietin kyllä kaksi kertaa, että mahtaako olla näin. Kuvien hyvyys on niin subjektiivinen juttu. Hieno kuva ei automaattisesti ole hyvä kuva. Ammattimielessä kuviin ja kuvaamiseen liittyy valitettavasti aina myös kysymys ajankäytön-kustannustehokkuudesta.
No, sanotaan näin...se mitä lehtiä kuva haluaa/ostaa riippuu aika pitkälle myös siitä mihin ovat tottuneet. Otetaan pari saman genren lehteä; Hesari ja joku muu pienempi päivittäin ilmestyvä sanomalehti. -Hesarilla on oma kova tasonsa. Yleensä tosi kuivastakin aiheesta onnistutaan saamaan lehteen silti hieno, ehkä jopa vähän taiteelinen kuva. Esimerkkejä on satoja (ei muuta kun selaamaan lehtiä). -Toinen lehti. Kuvat ottaa toimittaja tai muu joka on joutunut kuvaajan pallille puoliväkisin. Otetaan kivaa pönötyskuvaa vuodesta toiseen ja näin saadaan kiva linja lehteen. Kuivasta tilaisuudesta saadaan 99% kuivaa kuvaa. Tarjouppa sinne sitten "taiteellista" kuvaa niin eihän se sovikaan sinne kuivien pönötyskuvien sekaan. Mutta kuinka tämän julkaisun kuvat kelpaisivat vastaavasti lehdelle jossa olisi kuvissa ns. kova taso? Pakko sen verran avautua, että eräässä isossa sanomalehdesää jonka kuvia selailen silloin tällöin -- lehti jossa on pääasiassa juuri mainittua mielikuvituksetonta kuvaa joissa ei ole "taiteellisuutta" yhtään - k.o. lehti julkaisi pari kolme viikkoa sitten viikonloppunumerossaan erään aivan "tavallisen" artikkelin - juttu ei poikennut mitenkään erikoisuudellaan tavanomaisesta. No, itseäni pisti välittömästi silmään, että kuvaaja oli onnistunut harvinaisen loistavasti -- sellainen Hesari fiilis! Kerrrankin tuli kuva-elämys k.o. lehteä lukiessa. No, yllättäen kuvaaja ei ollutkaan kukaan lehden omista kuvaajista ja kuvaajan nimikin oli ihan outo. Jonkin verran tiedän lehden toimintatapoja ja tulin välittömästi siihen tulokseen, että kuvaaja on ollut lehdessä toimiva kuvaajaharjoittelija (tyttö/nainen). Voin olla väärässä kuvaajan suhteen, mutta testiksi pyysin veljeäni --joka ei harrasta kuvausta, eikä ns."tiedä" kuvauksesta mitään-- pyysin häntä selaamaan lehden läpi ja kertomaan jotain fiiliksiä kuvista. Yllättäen muuten lehden kuva-anti ei häntä kiinnostanut, mutta tuon samaisen kuvasarjan kohdalla hän totesi, että "nämä on ihan hienoja. näitähän katselee ihan mielellään, vaikka aihe ei kiinnostakaan". En jaksa tämän enempää vääntää kun se ei mitään auta.
Luontokuville onneksi löytyy myös omia foorumeita... joissa pönötyksiäkin arvostetaan =) ..:: www.luontotupa.net ::..
>se mitä lehtiä kuva haluaa/ostaa riippuu aika pitkälle >myös siitä mihin ovat tottuneet. Niin kyse on lehden linjasta, ja vähän lukijoistakin. Esim kalastus-lehtien lukijoilta jos kysyy, että eri kuvista, että mikä näistä eri kuvista on paras, ja niille oikeasti näytetään hyvin erilaisia ja eri tasoisia kuvia, niin paras kuva on se missä roikotetaan kaikkein suurinta kalaa, vaikka se olisi teknisesti ja taiteellisesti kaikin puolin kököin. >-Hesarilla on oma kova tasonsa. Hesari onkin sanomalehtien osalta ihan hyvä suunnannäyttäjä. Päivälehdissä sellainen tietty visuaalinen vaihtelu onkin tervetullutta, koska muuten samanlaiset potretit alkaisi herkästi kyllästyttää lukijoita. Yhä useammat sanomalehtienkin lukijoista on siirtynyt teksti tiiruilusta vain otsikoiden ja kuvien silmäilyyn. Siinä suhteessa kuvien merkitys korostuu. >Yllättäen muuten lehden kuva-anti ei häntä kiinnostanut, >mutta tuon samaisen kuvasarjan kohdalla hän totesi, että >"nämä on ihan hienoja. näitähän katselee ihan mielellään, >vaikka aihe ei kiinnostakaan". On erilaisia kuvia, erilaisia kohderyhmiä ajatellen. Eri ihmiset kiinnostuvat eri kuvista hyvin eri tavalla. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä. >En jaksa tämän enempää vääntää kun se ei mitään auta. ...Ihan mielenkiintoista yritystä keskustella kuvasta. Positiivista. Joo. Itse en hirveästi jaksa innostua pönötyskuvista. Tuo ko. hanhikin pääosin vain söi ruohoa. Ihan siinä tilanteessa ei linnusta hirveän erilaisia kuvia olisi saanut - paitsi esim usuttamalla sinne jotain pikkulapsia tai koiria sitä hätyyttämään. Mutta sehän ei olisi ollut oikein. Hyvän ja kiinnostavan kuvan takia ei kuitenkaan saa tehdä ihan mitä vaan.
Niinpä... ...ja muillekin kuville löytyy omia foorumeita... ...ja sen jälkeen täällä... Mielenkiintoinen ilmiö näillä yleisfoorumeilla on tahallinen ymmärryksen puute muita kuin 'oman genren' kuvia kohtaan. Laukku ei suinkaan ole ensimmäinen eikä ainoa foorumi jossa vuolassanaisesti räävitään hakemalla haettuja 'vikoja' kuvista, joiden konteksti ja funktio ovat arvostelijalle epäselviä. Valokuvauksessa on ainakin itselleni paljon alueita, joista en ymmärrä riitävästi tai alueita joista en pidä - olenkin pyrkinyt olemaan hiljaa, jos tietämykseni ei ole mielestäni riittävä tai jos kuva tuntuu vastenmieliseltä vaikka se muutoin olisikin onnistunut (joskus saattaa kyllä vähän lipsahtaa). Noissa 'arvionneissa' oli näköjään vedottu NG:n tasoon. Mitenköhän se tuntuu niin tutulta ja ulkoa opetellulta? Mitä tuohon kuvaan tulee, niin eihän se ole mikään todellinen pönötys Käyttökuva lienee aika hyvä määritelmä: lyhyen tekstipätkän perusteella ymmärsin kontekstin ja kuva on riittävä lajin tunnistamiseen. Ekstraa on se, että kyseessä on lentokuva ja että sommittelua ja terävyysaluetta käyttämällä kuvaan on saatu kolmiulotteisuuden ja liikkeen tuntu. ...vaan nytpä täytyy lähteä kulutusjuhlien temppeliin kumartamaan alttarille asetettuja uusimpia uutuksia (eli Fotokaapeliin).
Tilanne olis tietty eri jos olosuhteet olisivat olleet poikkeukselliset (vaikka kovaa sumua tai oikein hienoja valonsäteitä tms.) - silloin ihan pönötyksetkin voivat olla tosi upeita. Tässä taasen on ihan mukava lento meneillään...lentävä musta lammas on juuri hyvässä asennossa jne. mutta vastaavasti olosuhteet tylsät/ankeat ja sen puutteen paikkaamiseksi pitäisi kuvassa olla jotain muuta poikkeuksellista/hienoutta. ...niin siis pitäisi olla siinä tapauksessa jos haluaa, että minä innostuisin tästä. On tässä kuitenkin moneen muuhun kuvaan verrattuna se kohdillaan, että teknisestihän tämä on onnistunut! Kiitos ja hyvää illanjatkoa.