No niin nyt karkas mopo käsistä lopullisesti ja ostin studiosalamat. ja koska olin yksinkotona, niin ei malliksi löytynyt muita kuin minä. Mulla naama on sitäluokkaa että kaikki minkä valoilla saa häivytettyä on eduksi. Eli lyhyesti yritin rikkoa kaikkia tunnettuja sommittelun ja valaisun sääntöjä. Eli tässäpä ,mun eka potretti omilla valoilla:
Halflife. Äijä pakenee kuvasta. Pistemäinen hiustöhterö sattuu silmaan suoraan vasemmasta silmästä ylös. Söpö kuva.
Pää on pahasti puhki, mutta onhan siinä se etu että kovan elämän jättämät jäljet eivät näy pärstässä. Positiivista on tosiaan, että mustassa T-paidassa on kunnolla sävyjä, eikä se kohise.
Nää high key kuvat toimis varmaan huomattavasti nätimmin diafilmillä, palais nätimmin puhki (ei oo silti kokemusta kuin vahingossa puhkipolttamisesta...).
Mulla on tämän johdosta korvat kuumottneet jo viikonverran, eli on tasottumaan päin ... toivottavasti
Sori kun räpläsin omin luvin...mutta tästä vaan tuli heti mieleen juliste (johtunee siitä, että työn alla on juuri eräs juliste) ja pitihän sitä kokeilla. Aristi itse tietää musiikkityylin varmaan parhaiten ;-D
Eijeijei, eihän mustassa voi olla sävyjä! - vai tarkoitatko musta , mustempi... vaiko tummanmusta, vaaleanmusta... valitan, mutta vaaleanmustaa kutsummekin yllättäen yleensä harmaaksi. m.o.t , mustassa ei voi olla sävyjä Nieppi: nautiskelijat.net ? -Nyt jokin ei rimmaa, sinähän olet ihan liian hoikka poika tuossa kuvassa tuohon aiheeseen -Eikös olisi uskottavmpaa silloin, kun elopaino olisi päälle 120kg nyt ainakin edes. ;D