Vs: Lyyrikon kuiskaaja Hienoa. Kylmä - lämmin sävy toimii. Kasvot vai luuranko oikealla? Kuva kutsuu katsomaan useasti ja tarkkaan. Hyvä on.
Vs: Lyyrikon kuiskaaja Hahaa , höpsis. Voilee laskeutuu, miten se laskeutuu. Siihen ei kannata paljon yrittää vaikuttaa, on mun mielipiteeni. Kivahan se, mut lyökää mua vaan, mutta perskuukkeli soikoon, miten mua häirii tuo likakikkare tos alakeskilähellä. Argh!
Vs: Lyyrikon kuiskaaja Siis ei sua kukaan lyö. Kun sellainen tunne tuli tuosta kommentista, niin en sano tästä ees päin yhtään mitään joka viittaa sinuun. Sori.
Vs: Lyyrikon kuiskaaja Mutta eikös se tuo tämmöisen hempimökuva kuitenkin kuolevaisten joukkoon? Arkipäivästä yhdellä nuotilla muuten kovasti viitteelliistä kuvaa? Vähän niinkuin kuollut kärpänen pitsiverhossa? ;-]
Vs: Lyyrikon kuiskaaja Tais Heli viitata "lyökää mua vaan"-kommentilla tohon likakikkareeseen. Kuollut kärpänen pitsiverhossa, hyvä! Ihan jännä fiilis tulee näin "aamusta" kun tätä kuvaa kattelee. Eläväisen näköinen kangas, joka on yhtä aikaa tosi staattinen ja jotenkin ahdistavasti kasvoilla. Katson uudestaan iltapäivällä, josko tulee erilainen fiilari.
Vs: Lyyrikon kuiskaaja Lyyrikon rypytetty kuiskaus leikkaa oikealla läpi voileen ahdistavan hempeyden alistaen tekotaiteellisen paskan jalkoihinsa, mihin Helin havaitsema etualan "kärpänen" viittaa. Kapinaa kuningatar Viktorian ajalta. Varhaisteini-iän eskapismin kömpelö presentaatio, joka kompastuu voileensa helmoihin ja lokaa ne arjen lähtemättömillä tahroilla. Vanhempien aivan kuin läsnäolevissa katseissa kohtaavat lämpö, epätoivo ja tulevaisuudenpelko toisensa. Tämähän onkin antoisa kuva.
Vs: Lyyrikon kuiskaaja Kärpänen vissiin. Minusta se teki tästä kuvan -yhdessä oikealla olevan selkärangan kera. Moniulotteinen, ajatuksia herättävä sommitelma.