Mamiksena korkeanpaikankammoisena jäi Pöytävuorelta näkymät näkemättä. Yksin en uskaltanut moiseen kopperoon astua. Kapa
Vs: Huipulle vielä matkaa Telefericoooo. No juu, itselläkin alkaisi tuollaisessa tuntua. Hienosti, kuten arvata saattaa, on vaaleat vaunut kuvattu tumman kohdan päälle.
Vs: Huipulle vielä matkaa Köysirata on tehty v. 1929. Kai sitä on sittemmin hieman modernisoitu. Tuo (lähes) pystysuora nousu on noin kilometrin korkea. Vieläkin harmittaa, kun jäi menemättä. Vaan minkäs teet Kapa P.s. Onpa postikorttivärit, sellaiset huonon painojäljen jälkeen. Laitoin tuon mitenkään ihmeemmin säätelemättä
Vs: Huipulle vielä matkaa Tuostapa tulikin mieleen eilinen lehtiartikkeli. Voi vaan kysyä, että olisiko muutama metri ollut harmituksen arvoinen. Toisinkin olisi voinut käydä. "Esihuipulle pääsi helposti. Ongelma on se, että päähuippu on muutaman metrin korkeampi, ja sinne johtaa yksi terävimmistä harjanteista, mitä olen koskaan kiivennyt." "Se oli kuin talon katto, jossa on todella jyrkkä harja. Menimme sitä pitkin vähän kuin olisimme istuneet hevosen selässä. Toinen jalka toisella puolella ja toinen toisella. Parin sadan metrin matka kesti pari tuntia." http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001171703.html