Varmuuskopiointi on ehdoton vaatimus valokuvauksessa. Menetelmiä on vaikka millä mitalla. Itse päädyin ulkoiseen kiintolevyyn. Olisi kuitenkin hyvä tietää mitä menetelmiä muut käyttävät. J.K. Kuuluisi pikemminkin yleiseen keskusteluun (tai pelit & vehkeet), mutta kun siellä ei voi luoda äänestyksiä
Jotkut saattavat toki käyttää useampia menetelmiä rinnan. Tässä tapauksessa lienee parasta valita se pääsääntöisesti käytössä oleva menetelmä.
Laitoin "Jokin muu menetelmä" => DVD, 2 eri kovolla (varmuuslevyllä / web-palvelimella, tosin samassa koneessa) ja kaikki tärkeimmät lahden toisella puolella riittävästi salatussa paketissa palvelimella.
Samaa mieltä tareonen kanssa, kaksinkertainen varmistus on ainoa pelastus jos/kun sattuu jotain. Eikös tässä joku kertonut sen ulkoisen kovon sippaamisesta ihan hiljan!
Poltin yli 10 vuotta CD:lle, mutta kyllästyin kun vanhimmat eivät enää toimi luotettavasti. Seuraavaksi ostin toisen kiintolevyn kotiverkkoni kakkoskoneeseen varastoksi. 40 gigainen levy kävi pieneksi ja nyt on uusi 200Gt ulkoinen kiintolevy nopealla USB2-liitännällä backup-asemana, jonka irroitan kopioinnin jälkeen kokonaan koneesta ja jemmaan erikseen muista laitteista murron varalta. Huippuna vielä edellisten lisäksi käytän satunnaisesti joutilaana olevaa (Suomessa ollessani) 40Gt kuvapankkia datan siirtelyihin ja jemmaksi. CD:lle backupit lopetin kokonaan ja polttelenkin niitä enää tuliaisiksi jne kun kuljettelen kohtuullisia määriä määrättyjä kuvia tai dataa.
Ensalkuun pistän kuvat ulkoiselle ja koneen kovalevylle, sitten vasta kuvat muistikortilta pois. Ensisijainen varmuuskopiointi siis ulkoiselle kovalevylle. Myöhemmin polttelen raakakuvat CD:lle ja käsitellyt kuvat toiselle CD:lle. CD on liian pieni, DVD on harkinnassa. Ehkä osa kuvista jää ulkoiselle levylle.
Mulla meni mykäksi pari viikkoa vanha ulkoinen kovo (Lacie). Sisällä 70 Gb kuvia. Dvd-levyille menee nyt n. 4,5 gigaa dataa, mutta lähitulevaisuudessa homma helpottuu varmuuskopioinninkin osalta, kunhan Blue Ray ym. levyt saadaan käyttöön. Cd-levyille ei jaksaisi enää poltella, mutta Dvd-levyt on nykyisessä muodossaankin varsin passeleita varmuuskopiointiin. Ulkoinen kovalevy on tietysti käytettävuudeltään omassa kastissa ja sen vuoksi noita kahta varmistusmenetelmää suosinkin (kunhan saan sen Lacien takaisin...).
Paras on tietenkin kunnollinen nauharobotti kunnollisella softalla (ArcServe). Koska tämä menee parikymmentä valovuotta ulos kotikäyttäjien budjetista, paras on CD/DVD, ja niistä CD-R. Ulkoiset kiintolevyt eivät ole varmuuskopio, vaan toinen, ensimmäistä epävarmempi kopio.
Taisin turhaan painaa tuota "Mitä on varmuuskopiointi?" -kohtaa. Keksin sen jo itse: vedostan samantien kaksi kuvaa negasta. Huolellisesti tehty ja säilytetty työ säilynee satakunta vuotta, lasketaankos se nyt sitten neljäksi sukupolveksi
Mikäs kiintolevy siinä on sisällä? Joku räkänen Suxtor (Maxtor) ? Voihan ulkoisen levyn lisäksi RAIData lennossa useammalla kiintolevyllä. Njoo, oma ääni meni nauhalle. PS. muistakaa säilyttää varmuuskopioita muuallakin kuin omassa kodissa. Koputetaan puuta eikä manata piruja.. *kop kop*
Aina kuukauden viimeinen päivä poltan kuvat pois, joko cd:lle tai dvd:lle. Sen jälkeen kuvat säilyy kovolla epämääräisen ajan ja parhaimmat otokset on vielä erikseen ulkoisella kovolla, joka ei näin kesä aikaan ainakaan ole ollut kiinni koneessa.
CD/DVD ja näistä nimenomaan DVD nykyään. Poltan kaikki raakakuvat talteen ja käsitellyt erilliseen folderiin. Olen kuitenkin sen verran pöljä uhkapelaaja, että poltan DVD:n vasta kun se tulee suunnilleen täyteen. Ja tähän voi joskus mennä kauankin. *kop kop* Jahas, tulikin sellainen tunne että voisi polttaa DVD:n..
Valaise tietämätöntä... Tarvitaanko tuohon skannaukseen jokin erityinen softa vai kuinka tuo tapahtuu? Entä mikä on PAR2? Heräsi mielenkiinto...
Skannaukseen tarvii valitettavasti jopa erityisen aseman. En muista kaikkia tähän sopivia asemia, ainakin Liteon(nämä ei sitten muuhun sovikaan), Sony(Liteon johdannainen), Plextor, ym http://www.cdrlabs.com/kprobe/index.php (kprobe) Plextorilla on oma plextoolsinsa. Myös ei-skannaavia asemia voi käyttää jonkinlaiseen suuntaa antavaan "skannaukseen" esim neron cd-speedillä lukemalla levyä läpi ja katsomalla onko lukukäyrä tasainen vai onko siinä pomppuja. Täältä löytyy enemmän tietoa ja FAQ:ja kuin mihin minulla on resursseja tänne kirjoittaa; http://club.cdfreaks.com/ (jos englanti taittuu). Par2 taasen on, kuten lyhyesti selitin, tapa luoda pelastusdataa. Kuvitteellisessa tapauksessa jossa minulla on 8 DVD:tä, ja 1 DVD PAR2 pelastusdataa, voin hukata/rikkoa *minkä tahansa* näistä kahdeksasta levystä ja korvata sen PAR2 levyllä. Tämä ei ole taikuuttaa, vaan matimatiikkaa. Raid5 ym toimii samoilla periaatteilla. Parchive: Parity Archive Tool