Hämmentävän mielenkiintoinen kuva, katse ei osaa oikein kohdistua mihinkään, vaan sinkoilee tämän auringonvalon tavoin ympäri kuvaa.
perkele tä ois siisti isona ja hyvälaatusena. On todella mielenkiintonen ja erilainen just ton katseen sinkoilun takia.
Terävyyttä saa optikolta ja näyttökaupasta... tässä kuvassa äärimmäisellä terävyydellä ole mun mielestä kysyntää. Vaikka tarkennus ja optiikka on kohdallaan, ei tonnisella filmillä voi ihmeitä odottaa. Mutta tässä konellisesti terävöitetty versio. Tuoko lisäarvoa? Ei minusta. Mulle kuvan arvo on kaaoksessa, josta kuitenkin löytyy tolkuton määrä diagonaaleja – ja siitä kai sitten jonkin sortin rytmi. Ja kenties arkkitehdin ajatus? Jokuhan tuon on sommitellut ennen minua ja kameraani (Nikon F3/Nikkor 105mm/2.5).
Varsinaista kohdetta, johon katse tarttuisi, kaipaan minäkin. Nyt katse vain sinkoilee edes takas eikä saa hetken rauhaa.
Tuolla kun olisi ihminen, tai edes kissa jossain ikkunassa, niin tää nousis mun silmissä hyvästä loistavaksi valokuvaksi.. Sävyjä vois kuitenkin vieläkin rukata - tosta seinästäkin löytyy vaikka mitä!
Hiukan noin minustakin se menee paitsi että ilman sitä kissaa tai ihmistä tämä jää minulle aivan liian tyhjäksi ollakseen hyvä. Ei huonokaan, mutta vain ihan kiva.
Maallikko voisi helposti ajatella, että useimpiin kameroihin voi aika vapaasti valita filmin vähän senkin mukaan, mitä meinaa kuvata.
Mua ei maallikkojen ajatukset paljon kiinnosta. Jollain viiskymppisellä velvialla tuossa ei olis tunnelmaa lainkaan. Olet eri mieltä, tiedän. Kun tuo otettiin, Mäcit maksoi 40 000 mummoa ja Photari oli märkä uni. Että silloin ei tullut ajateltua, että raetta voi lisätä jälkikäteen. Ja kun valo on nyt just eikä kohta (aamukuudelta tai jotain), niin sitä kuvaa sillä mitä on kamerassa tai ylipäätään käsillä...