Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu En ole koskaan ollut kauheasti laajakulmia haikaileva. Pitkään maisematkin kuvasin laajimmillaan 6x6:n 65mm objektiivilla. Myöhemmin myös 50mm ja satunnaisesti 40mm. Nuo eivät kinoruutuun sovitettuna ole mitään hirveitä laajiksia. Kinolla pärjäsi hyvin parivaljakolla 28mm ja 50mm. Myöhemmin 4x5:n myötä tykkäsin eniten 90mm ja 210mm -objektiiveista. Käytännössä kinossa nämä ovat luokkaa 24mm ja reilu 50mm. Tuokin tuntui hyvältä. Vasta kun aloin törmäämään suuriin rakennuksiin ja maisemakohteisiin (yksitäinen suuri puu, vesiputous, ..) , kaipasin niinkin laajaa kuin 75mm 4x5:lle. Olisikohan se jotakin 20mm kinomaailmassa? Nykyään mennään laajemmalla. Kinopuolella (digi) huomaan käyttäväni maisemissakin 17mm polttoväliä joka löytyy satunnaiseen arkkitehtuurin tallentamiseen hankitusta "ylilaajasta" zoomista. En väitä, että usein näin laajoja kuvaan, mutta kuitenkin tulee eteen tilanteita joissa koen 24mm hulppean laajiksen liian ahtaaksi. Ehkä lähestyn sitä jenkkilän maisemakuvaajan näkövinkkeliä, jonka mukaan maisemat kuvataan 14-20mm polttoväleillä ja muut ovat telejä? Silti luulen, että pärjäisin nykyäänkin hienosti myös maisemissa parivaljakolla 50mm ja 28mm, mikäli sellaiset saisi yhtä kompakteina ja laadukkaina verrannollisesti kuin filmiajan optiikat olivat. Nykyajan laatuoptiikka vain on jotakin suurta ja painavaa.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Tunnistan tuon laajemman kuvakulman tarpeen, mutta en omalta osaltani suuresti välitä sen liioittelevasta perpektiivistä. Siksi kuvan usein kamera pystyasennossa 2-3 kuvan panoraamoja vai pitäisikö tällaisessa tapauksessa nimittää niitä pikemminkin laajakuviksi (?)
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Tämä edellä mainittu on tietenkin totta ja yksi näkökulma asiaan. Tuo ajatus, mistä tämä minulla lähti, oli se, että tarve tai halu kuvata laajaa maisemaa tai arkkitehtuuria kokonaisina rakennuksina tai miljöinä omaan käyttöön on lähes kokonaan hävinnyt. Maailma ei näytä siltä, että se olisi tärkeää tai mielekästä. Sitä on iän myötä tullut tärkeäksi kuvata tavallista elämää, henkilöitä, (miksei kauniita naisia), arjen tapahtumia, yksityiskohtia ihmisen muokkaamasta maailmasta jne. Siihen en kovin laajoja laseja tarvitse, lyhyillä teleillä hoituu. (Sen vähän mitä maisemaa kuvaan 50 mm ja lyhyt tele riittää melkein kaikkeen vaikka laajakulmiakin omistan.) Arvelin tuon johtuvan iän karttumisesta, voihan tuohon vaikuttaa mikä tahansa muukin henkilökohtainen asia, mistä näitä tietää. Vaikuttaisi kuitenkin, että siitä iän karttumisesta ei ole kyse, koska muilla se ei selvästikään ole vaikuttanut samalla tavalla. Oletko sitä mieltä, että niiden vanhojen lasien laatu ei ole riittävän hyvä kuvaukseen nykykameroilla?
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Onhan siinä eroa. Tietokoneet ovat tehneet optiikan suunnittelusta huomattavasti helpompaa ja vaatimukset ovat nousseet. Mikä sitten riittää onkin asia erikseen (ja varsinkin jos kuvaa maisemaa aukoilla f/8-f/11).
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu No vähän tätä just tarkoitin. On varmaan eroa nykyisiin, voi olla jonkun mielestä paljonkin, mutta silti paljon saa vettä Vantaassa virrata ja tupakkia palaa ennenkuin voisin sanoa, että vaikka 28/2.8, 85/2.0 ja 105/2.5 AI-Nikkorit ei minun kuvaukseeni kelpaa...
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Suunnittelun helpottuminen ei kuitenkaan merkitse parempaa suunnittelua tai parempaa suunnitelman toteutusta. Jos eroa ei näe tai edes oleellista teoreettista eroa ei ole käyttöolosuhteissa, eroa ei ole.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Ellet sitten halua kokeilla muita objektiiveja. Syyksi kelpaa sekin, että elämä on lyhyt ja objektiiveja on paljon. Vaihtelu virkistää myös vanhaa.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu On mulla noista kaikista polttoväleistä myös uudet af-versiot... 😊
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Meinasin jotain hienompaa... Noi af-Nikkorit on semmoista käyttöoptikkkaa, ei huippuja eivätkä klassikkoja.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Jaa joo, niiitä sellaisia kannattaa käyttää paremmin sellaisten, jotka niiden päälle ymmärtää, tulee parempi hyötysuhde. Mulle klassikko tarkoittaa just vaikka 105/2.5 AI-Nikkoria, en mä sen kummemman päälle ymmärrä... Edit: Sitäpaitsi käyttöoptiikka on minusta hienoin arvosana, jonka optiikalle voi antaa.