Maailma ja miltä se näyttää tuntuu supistuvan iän myötä. Muistan nuorena miehenä kun mikään objektiivi ei ollut tarpeeksi laaja, kaikki olisi pitänyt saada sopimaan kuviin ja aina oli reunat liian kapealla. Sitten hyvin pitkän aikaa, ihan viimeaikoihin saakka, 35 ja 50 milliset edustivat varmaan 70% kaikista kuvista. Nyt vajaan kuudenkympin iässä tuntuu, että valtaosa kuvista tulee jo 85 tai jopa 105 millisillä. Tokihan tässä kohteetkin ovat vaihtuneet matkalla, mutta kun arvelen sen muutoksen olevan samaa alkuperää... Onko tämä vain henkilökohtaista vai oletteko huomanneet samansuuntaista?
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu On kausia, jolloin katsomisen ja tarkkailun tapa on erilainen. Joskus viehättyy enemmän kaukaa tarkasteluun ja välillä läheltä ja näillä on tietynlainen yhteys myös kuvakulmaan. Likinäköiselle voi olla hyvä kokeilu lähteä liikkeelle ilman silmälaseja kun silloin tulee ihan omanlaisensa kokemukset kun vasta ihan läheltä näkee yksityiskohdat. Tähän havainnointimetodiin mielestäni sopii usein laajakulma.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Kyllä on samankaltaiset kokemukset. Aina piti saada laajempaa. Kun sai 20 mm, niin välittömästi oli kiikarissa 16 mm. Nyt on tajunnut, että 28 mm on laajin, millä osaan kuvata. 35 mm käytin monta vuotta, nykyään 50 mm on sopiva. 85 mm on vaihtunut 135 mm. Oon funtsinut, että se johtuu vain siitä, että kuvaus ja ajattelutapa vain muuttuu tietuin väliajoin. Ihan sama kuin välillä tekee mieli ottaa joka paikkaan kaikki opiskat ja esim nyt tuntuu, että pitäisi kuvata pari vuotta pelkästään 50 millisellä.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu En itse usko että tämä johtuu niinkään iästä kuin kuvausharrastuksen vaiheesta. Alussa pitää saada kaikenlaista vaikuttavaa efektiä mutta myöhemmässä vaiheessa niihin kyllästyy.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Tai sitten näkökulma vain kaventuu? 85 millinen sopii toki hyvin kultaisen leikkauksen tahkoamiseen, mutta miten mahtaa olla kuvan sisällön kanssa? Kännykameroiden noin 28mm vastaava kuvakulma ei ole valikoitunut sattumalta. Se on oikea valinta jos haluaa elämäntäyteisiä kuvia.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu 70-luvun alkupuolella laajakulmaa edusti Canon FD 17mm f/4 SSC, mutta ei siitä pitäaikaista kaveria tullut. Jotenkin 24-millinen sopisi silloin paremmin, joskin senkin suhteellinen osuus kuvien ottamisessa oli hyvin pieni. Nikonin super-fisheyen esitteluturnee Suomessa (olikos se nyt -syksyllä -70 vai keväällä -71) esitteli tehokkaasti kerralla mahdollisuuksien teknisiä rajoja mutta erikoisuudestaa huolimatta se ei optiikkana kiinnostanut oikeastaan yhtään (eivätkä rahatkaan olisi tietenkään riittäneet). Sen jälkeen suosikkioptiikka oli Summicron-M 2/35 keväällä -72 lähtien ja samoihin aikoihin mukaan tuli myös FD 2/35 -mallit. Niissä onkin normaalin lisäksi pysytty aika tiukastikin. Lyhyellä telepuolella oli ja on suosikkina 105-millinen, mutta nyt taitaa hieman lipsua, sillä 75-90 tuntuu luontevammalta. Liittynee jotenkin Rolleiflexien runsaaseen käyttöön, jolloin kuvautumissuhde on hyvin samanlainen. Kummallista on, että Nikonin leiristä 28-millinen on ollut 35sen edellä...
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Höpö höpö samanlaiseen kuvautumissuhteeseen, edelleen kuten kuten tässäkin: http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,40777.msg313608.html#msg313608
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Riippuu mahdollisesti myös ammatista ja tai halusta havannoida ympäröivää maailmaa. Olenkohan koskaan nähnyt Markus Jokelalta yli 50mm'llä otettuja kuvia, kasvoista puhumattakaan. Varmaan niitä on, mutta julkaituista muistan erilaiset reportaasit ja miljöökuvat, aina laajakulmilla kuvatut. Tuottaako maailmankuva pettymyksiä? Onko eroja sukupuolten välillä tai lastenlapsien määrästä johtuvaa? Itse alan arvostaa kirjoitettua tekstiä vähintään tasavertoisena kuvan kanssa. Kuvan jota vielä usein photosopataan mieleiseksi median tarpeisiin. Tai jopa järjestetään uusintakuvauksia. Olisiko tässä syy videokuvaamisen kasvuun, joka mahdollistaa rehellisemmän kerronnan. terv manual
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Mitä vikaa kännykuvissa on? Ja jos palataan kuvakulmaan, kun siitä aluksi juttua oli, niin eikös rakastamassasi Leica Q:ssa ole myös tämä sama "kännykulma" objektiivissa Tuskinpa 50mm tai 85mm kuvakulmalla oleva kännykamera (tai Leica Q) mikään hitti olisi. Ajattele nyt mitä aiheita kännykameralla/pokkarilla yleensä kuvataan. Sitäpaitsi (anteeksi, ei liity pelkästään sinun kommenttiisi, kysymys on yleisvuodatuksesta) suututtaa tämänkin keskustelun taustalla oleva "maailma huononee" ja "ennen oli paremmin" asenne. Mistä tämmöinen todellisuuspakoinen tyhjänmoralisointi nousee? Elettiinpä aikaa ennen tai nyt, niin kyllä fiksut kiinnostavat, luovat ja rehelliset ihmiset aina sen verran rohkeita ovat, että uskaltavat kohdata elämän niin kuin se heille vastaan tulee. Ei käännetä selkää elämälle, paineta päätä menneeseen tai muutenkaan leikitä marttyyria. Suhtaudutaan siis myös valokuvaamiseen rehellisesti ja ihmistä ja kuvaa arvostaen, ei miettien sitä onko välineenä ollut kamera vai kännykkä tai jakelualustana galleria vai some. Kyllä tätä eriarvoistamista muutenkin on ihan tarpeeksi, ei sitä kuvan katsomisen lähtökohdaksi tarvitse ottaa. Filmivalokuvaamisen ja klassisen valokuvaamisen (mitä se sitten onkaan) arvoa ei vähennä tippaakaan se, että digikameroiden ja kännyköiden ansiosta nykyään otetaan enemmän kuvia tunnissa kun "vanhoina hyvinä aikoina" vuodessa. Pikemminkin päivittäisen kuvavirran tiivistyminen alleviivaa "arvokkaan" valokuvaamisen merkitystä. Maailma on nykyisin visuaalisempi kuin ennen ja kuvia kohtaan ollaan aikaisempaa kiinnostuneempia. Nykyään ihmiset lukevat maailmaa kuvien kautta. Maailmassa jossa kuva on aina läsnä on myös tilaa vaativalle ja kunnianhimoiselle valokuvaamiselle. Se on erittäin hieno asia!
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Kaikkina aikoina on aina ennen ollut kaikki paremmin... Syy on varmaan ihmisen olemuksessa, biologiassa ja psykologiassa: ihminen oppii maailmankuvansa, käsitykset hyvän maailman toiminnasta ja maailman detaljeista nuorena ja myöhemmin maailmaa tarkastellaan siitä perspektiivistä ja uusi on vierasta, vaarallista ja väärää. Aika sen sijaan kultaa muistot, sillä kuka hullu muistelisi sateisia kesiä, kun lämpimät ovat paljon kivempi yleistys. Ja mitäs yleisestä köyhyydestä, kun muistellaan kodin herkkuja verrattuna nykyeineksiin. Jne...
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Mites sä taas jaksat? Paha päivä vai? Ota hyllystä joku 6x6 (75-80mm optiikka) ja kuvaa samoilta jalansijoilta 85-millisellä kinorungon kanssa (voi olla digikin). aika lähellä ollaan kun puhutaan kuvautumissuhteesta. Sen sijaa 6x6:laa on tuossa tapauksessa enemmän lääniä ruudulla, ei siinä mitään.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu "maailma huononee", "ennen oli paremmin" asenne????? Mistä ihmeestä sinä puhut? Vai tulkitsetko supistumisen jostain syystä negatiiviseksi? Jos eri ikäisenä katselee maailmaa eri tavalla ja löytää kuvauskohteet eri näkökulmasta ei kai se huononemista ole? Ei sillä ainakaan ole mitään tekemistä sen kanssa ovatko kuvat huonompia vai parempia, erilaisia ne ovat. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että se, ovatko kuvat elämäntäyteisiä ratkeaa paljon enemmän siitä mitä on kameran rungon takana kuin mitä sen edessä on kiinni.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu No huh huh! Samalla polttovälillä ei ole tässä yhtään mitään tekemistä saman kuvautumissuhteen kanssa. Niillä samoilla jalansijoilla on. Virheellisyyksiin ja varsinkin järjettömyyksiin on tapana keskusteluissa puuttua. Sellaista keskustelu on. Kuinka sä jaksat vuodesta toiseen olla huomaamatta tai myöntämättä virheitäsi? (Henkilökohtaisuuteen samalla mitalla, huomaa.) Mutta jos tässä oli sinun perustelusi niin anna mieluusti olla. Saanemme siis kirjata tietoomme että olet todella tätä mieltä: "Liittynee jotenkin Rolleiflexien runsaaseen käyttöön, jolloin kuvautumissuhde on hyvin samanlainen." Luulisin että on oikeus jopa ääneen sanoa tällaisestä, kysyä oletko tosiaan sitä mieltä, ilman nälvimistä sinun taholtasi. Kummallista!
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Laajakulmalla ei ole tullut kuvattua kuin ihan alussa kun kameran mukana tuli se kittiobjektiivi. Pitäisi varmaan joskus saada ostettua laajis, niin tulisi sekin enemmän tutuksi.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Loppuiko luovuus syitten löytämisessä? (Minä olen välillä pahapäinen. Koittakaa kestää.)
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Menkääs nyt sisälukua opettelemaan. Helpottaisi kummasti. Samaten kuin luetun ymmärtäminen (ei siis se jatkuva väärinymmärtäminen). Kertomani oli toteamus, että näin on käynyt. Asia liittyi myös mainitsemiinin Leica ja Canonin 35-millisiin, mutta jostain syytä Nikonin kanssa 28 on mieluisempi. Ei mitään järkevää syytä. Ei ole myöskään mitään järkevää syytä, että hyökkäät vittumaisella asnteella repostelemaan allekirjoittaneen mielipiteitä.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Niinhän se varmaan on ollut. Olen vähän samaa mieltä siitä, että 28 mm (kinovastaava) on vakiintunut kännyköihin, jotta tulee "elämänmakuisia" kuvia. Yksi syy voi olla nykyinen informaatiotulva; kohdeyleisö löytää kuvasta sen, mikä siitä on tarkoituskin löytää. Ja siten kuin "kuuluukin". Sinällään en ihan usko tämän ketjun aloitukseen kaikkine psykologisine kikkoineen ja kommervenkkeineen. Helpommalla pääsee, ja kenties parempaa saa aikaan, jos jättää analysoinnit kuvan katsojalle. Itse kuvaan nykyisin suurimman osan 43 mm:llä (aps-c). Mulle sopiva etäisyys tarkkailla ympäristöä ja kohdetta reagoidakseen jne. Lisäksi laadukkain objektiivi.
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Minua on aina kiinnostanut miksi teen jotakin, tai miksi en tee. Siihen en usko, että parempia kuvia tulee, jos mitään ei pohdi. Tai miten kenelläkin...
Vs: Ikää tulee, näkökulma supistuu Kyllä minuakin on aina kiinnostanut, miksi teen, miten jne. Joskus liiaksikin... Tarkoitin sitä, että ei pidä liikaa pohtia. Jokaisen omassa harkinnassa toki sekin, mikä on liikaa. Kun tuntee itsensä, ymmärtää kuvansa, joten silloin negatiivinenkaan palaute ei tule niin "iholle". Näin ajattelen. Pahoittelut epätarkasta vastauksestani.