Juuri tämän takia minulle ei tule enää yhtään kameraa, jossa ei olisi kääntyvää takanäyttöä. Aikoinaan tykkäsin kovasti juuri TLR -kameran kuvausotteesta. Housujen polvetkin siinä säästyvät kun hyvää perspektiiviä hakiessa esimerkiksi istuvan ihmisen edessä ei tarvitse mennä polvilleen. Etsinkuvaa pääsee katsomaan luonnolliselta katseluetäisyydeltä tasossa kuten näytöltäkin (tai paperilta). Yashicaflex jäi kyllä jo 70-luvulla minulta kaappiin pölyttymään kun muut ominaisuudet niissä rullafilmivehkeissä eivät oikein kättötarkoituksiini sopineet.
Se yhteistyö on kai kuitenkin hienovaraisempaa, enemmän tietoisuutta toisesta, hiljaista hyväksyntää, antautumista kuvaajaksi ja kuvattavaksi. Kunnioitustakin, tilan antamista ja ottamista. Usein sanatonta, melkein huomaatonta. Mutta siis, että yhteyttä ei vältellä, jos sellainen on tullakseen, pikemminkin ehkä suositaan. Sanoisinko puolisosiaalista kamerankäyttöä. Itse suosin sellaista...
Kontaktin määrä ja laatu riippuu paljon kuvaustavasta. Jos kuvaa kohtuullisen matkan päästä ja ihmiset ovat pikemminkin osa ympäristöä kuin pääkohde, voi käydä niin ettei kontaktiin juuri ole tarvetta vaikka ihmiset ymmärtäisivätkin tulevansa kuvaan. Ymmästääkseni silloin voi pitkälti toteutua Olli Knuuttilan tarkoittama tilanne.
Just eilen kuvailin (ei samba) karnevaaliasuihin pukeutuneita ihmisiä järkärillä ja he kaikki olivat oikeita linssiluteita, positiivisesti. Viikon päästä toivottavasti pääsen kuvaamaan lisää näitä välittömiä ihmisiä.
Kieliongelmat voi hoitaa näinkin. Kuvaaja pyysi kaupungille lähtiessään hotellin respaa kirjoittamaan paikallisella murteella selostuksen, mitä on tekemässä. Herätti suurta hupia yleisössä, eikä kukaan tainnut kieltää kuvaamista
Mä tarkoitan kohdallani tämmöistä, parin viikon takaa ensimmäinen kokeilukierros kaupungilla Olympuksella… vieraita ihmisiä, joihinkin katsekontakti, joiltain suullinen lupa, joidenkin kanssa vaan kuvasin, yksi tuttukin kuvassa...
Just näin, mulla on tosi korkea kynnys ottaa kuvaa, jossa ei olisi nimenomaan fokuksessa ihminen tai ihmisiä. Mutta niin kuin Sakke sanoi, erilaisia kuvaamisen lajeja, erilaisia ambitioita. Mä menen melko lailla iholle, usein henkilökohtaiseen tilaan, se on mun tapani.
Mä en vaan osaa käyttää 35mm tai vastaavaa laajempaa, en ole vuosiin omistanut. (Nyt kyllä olis sellainen zoomi, jossa olis sellainenkin alue. En vaan ole sitä päätä käyttänyt siitäkään, ei osaa. (Enhän mä osaa käyttää M43:n kuvasuhdettakaan, mä kuvaan silläkin suhteella 3:2, niin kuin noista ylläolevistakin näkyy.)) Edit:Mä olen jo vuosia supistanut ja supistanut. Kuvaan paljon, mutta aina vaan suppeampia asioita harvemmilla välineillä. Ihmisiä kuvaan, malleja ja potretteja, studiossa ja harkitussa miljöössä pääosin, ja sitten kaupungilla, kadulla ja kahviloissa, kauppakeskuksissa, missä elämää on. Muuta en käytännössä enää kuvaa, ei kiinnosta.
Niin. Toisaalta mielenkiintoista pohdintaa. Toisaalta kysymyksen asettelu asettaa jo jotain. Mun mielestä ihmiset on aina suhtautuneet hieman varautuneesti juurikin jossain pihapiirin/oman kodin lähettyvillä kuvaamiseen. Varsinkin jos kyse on lähiöstä tms. Tässä on tullut jo hyviä pointteja mm. katukuvaukseen ym. Jotenkin fiilis, että ihmisiä kiinnostaa nykyisin valokuvaus aika paljon. Nykyisin tulee aika paljon vietettyä aikaa luonnossa kuvailemassa. Tuntu on, että usemmalla ihmisellä roikkuu kaulasta kamera kuin vaikkapa vielä kymmenen vuotta sitten. Itse kuljetan vielä usein jalustaa mukana, niin kanssaliikkujat huomaa viimeistään siitä, että kuvaamassa olen. Aika usein kysellään, mitä kuvaan, tai minne olen menossa kuvaamaan. Hyviä kuvauspaikkoja neuvotaan. Nuotio-/taukopaikoilla on luontevaa jutella valokuvaamisesta; se on monelle helppo ja hyvä small talk-aihe "Käytkö usein täällä?", ja muiden rentojen luontojuttujen lisäksi. Yleisesti olen sen verran introvertti tapaus, että en itse ota kuvatessani pahemmin kontaktia. Kuvaaminen kun on mulle muutenkin yleensä vastapainoa sosiaalisuudelle. Kaikki on aina tapauskohtaista; pitää jättää sattumille varaa. Välistä tuntuu, että moraali- ym. seikat on suurempia ongelmia kuvaajille. Ainakin mitä tuolla aiemmin joihinkin keskusteluihin viitattiin. Itse kuvaan edestä, takaa, sivulta, läheltä ja kaukaa. Fiiliksen mukaan. Pyynnöstä tai ilman, kontaktilla tai ilman kontaktia. Ja kaikkea siltä väliltä. Itse asettamiani rajoitteita pyrin välttämään.
minusta tilanne vaikutti epäilevältä, naisen logiikka, nykyään kun tehdään asunto-murtoja,ehkä nainen yli-reagoi että tässä kuvataan tulevaa kohdetta ``OUTOA``olisit puhunut vielä hoono Soomea niin nainen olisi herkästi soittanut poliisit paikalle. elämä on laiffii. kuva Nokia lumia 1025 41 megaa
Tänään taas automaattitarkennuksen säädön jälkeen otin muutaman testikuvan pihalla ja talon edessä tiellä, eikä kauaakaan mennyt kun sama Audi ajoi ohi. Sama naiskuski tunnisti minut heti, ja vilkutti ohi ajaessaan ja hymyili ehkä vähän vaivautuneesti