Valokuvausta harrastaa valtava joukko ihmisiä, Suomessakin. Jotkut vain ikuistavat itselleen tärkeitä tai mieluisia hetkiä kännykällä, toiset suhtautuvat harrastukseen ja siihen käytettyihin välineisiin vakavammin. Osa harrastajista haluaa keskustella harrastuksestaan toisten harrastajien kanssa, ja sehän nykyisin sujuu mukavasti netissä erilaisilla keskustelupalstoilla. Suomenkin somessa on tarjolla ainakin kaksi keskustelupalstaa valokuvaajille. Toinen on keskittynyt välineisiin. Siellä perintörahansa tai perheen seuraavien kuukausien ruokarahat kameraan sijoittanut pääsee puolustamaan viimeiseen hengenvetoon ja veripisaraan valitsemaansa merkkiä ja järjestelmää estääkseen mieleensä hiipivää epäilystä siitä, että tuliko sittenkin valituksi väärin? Toisella palstalla taas wanna-be-valokuvaajat, jotka tosin eivät toimeksiantoja saa edes hääkuvaukseen, tekevät taidetta. Tai ainakin "keskustelevat" kuvien sisällöstä ja taiteellisista ansioista. Tunnusomaista on käyttää runsaasti sanoja, joiden merkitys ei ole selvä kellekään, ei kirjoittajalle eikä lukijoille. Yhteistä kummallekin ryhmälle on, että viimeistään kolmannessa kommentissa keskustelu menee henkilökohtaiselle tasolle, eli vasta-argumentoijan älyllisten ja kirjallisten kykyjen arvioimiseen tai hänen outojen harrastustensa ja mieltymyksiensä ihmettelyyn. Tarjoan tässä nyt tilaisuutta talvisodan hengen löytymiseen; mikäänhän ei yhdistä riiteleviä osapuolia paremmin kuin yhteisen vihollisen löytyminen... Jaakko Latvanen, Anttola
Pienelle ihmiselle tarjoutuu niin harvoin mahdollisuutta asettua toisten yläpuolelle ja tuntea olevansa muita parempi. Ei pidä unohtaa keskustelufoorumien merkitystä siinäkään suhteessa, joillekin se voi olla hyvinkin tärkeää.
Hyvin kiteytetty JL. Itse koen molemmat kamerafoorumit hyvänä paikkana saada vertaistukea ennen ja jälkeen vaikeiden päätösten. Ja saada ammattilaisilta hyviä vinkkejä. Tuo henkilökohtaiselle tasolle meneminen taitaa olla universaali ilmiö. Kun asiaansa uskovat ja lähes kaikesta kaiken tietävät asiantuntijat ovat jostain eri mieltä niin pieni semanttinen vihvahde-ero riittää vastakkainasettelun aikaansaamiseksi. Asiantuntijan ominaisuuksiinhan nimittäin kuuluu olla oikeassa. Näillä kamerafoorumeilla on ainakin oma kokemus ollut se, että pääosin hyvässä hengessä on kuitenkin pystytty keskustelemaan. Ehkä se yhteinen vihollinen on nuo muilla foorumeilla öykkäröivät moukat...
Jonkin verran ajatuksen tynkää, noissa mietelmissä. Onneksi todellisuudessa on, kuitenkin, aika lailla enemmän sävyjä. Ja näyttää kelpaavan välillä niille suuremmillekin ihmisille nämä pienempien palstat. "Talvisotaa" (tai sen korvikkeita & "yhteisiä vihollisia") tuskin moni tervepäinen kaipailee... Ja mikään ei ole täydellistä (ainakaan meidän pienempien ihmisten touhuissa) - yrittäkää nyt vain hyväksyä se. Suuruudessanne...
Aikas mainio viestiketjun aloitus. "ihmiset vaan elää henkilökohtaisella tasolla" (sumujen arkistoista, Nykäsen vasemmalta kädeltä luultuna kunnioittavasti lainaten). Juu, kuten edelläkin on todettuna, yhteinen vihollisemme taitaakin olla siis itte pyhimys, mää itte? Tai oikeestaan koulutuslaitos, joka kyykytti, eikä varsinaisesti sittenkään... uus uudistuva _mieleni_kuvaformaatti, jos ny keskitytään pelkästään yhteen konkreettiseen asiaan, tekniseen valokuva-kamera-detaljiin, ilman ämyreitä, yllättäen nurkan takaa, kun entistä nopeemmat kanavanvaihdot on imeytyneet syvemmille sormien/mme hius/haus-lihaksiin... .
Viimeksi laittamani kuva sai keskustelua aikaan, kunnes meni kommentoijien väliseksi henkilökohtaiseksi vittuiluksi. Olen valmis ottamaan vastaan kaikenlaisia mielipiteitä, paitsi en tuollaisia, joihin taas sorruttiin. Katsotaan nyt viitsinkö enää laittaa tänne mitään esille, jos kommentit menevät tuollaisiin "tykkään kaikesta, ihana akvarellimainen, kaunis ei ollenkaan paska, tykkään kaikesta...". Vaatimalla muilta perusteluja, eikä sitten itseltään, ei oikein anna kuvaa täyspäisestä kommentoijasta. Otan mielelläni vastaan kritiikkiä, jos se on asiallista, ja vastaankin sellaiseen. Henkilöön menevät vihjailut sitten muualle. Kapa
Niinpä. Itse asiassa tiedän vain yhden porukan, joka on valokuvaajia vittumaisempia toisilleen: koiranäyttelyharrastajat.
Tähän alkuun lisäsin hiukan tekstiä. En korjaile kun migreeni huonontaa nyt näköä niin perkeleesti. "Antaisit olla jo", kirjoitit itse mutta et itse anna olla. En haluaisi olla ilkeä mutta jos tarkoitat kuvaa jonka olit " joutessasi " ottanut jne. - ei se ollut juuri " keskustelua aikaan saanut" ennenkuin jo kritisoitiin palautteita. Minä en tuota kritisointia aloittanut. Jutut eivät olleet sieltä parhaimmasta päästä mutta eivät vain yhden kirjoittajan vuoksi. Omalta osaltani pyysin jo anteeksikin mutta silti jatkat piipittämistä siellä täällä. Kirjoitin jopa kohteliaat yksäritkin, joihin et edes vastannut. Nuo pätkät, joita luettelet, täysin sekavasti ja vääristäen "lainaillen" ovat myös lähes kaikki aivan muista ketjuista ja on outoa niitä liittää kuvaketjuusi mitenkään. Ja koska lainailet kommenttejani, kerron myös etten minä ollut vaatinut keneltäkään parempia perusteluita kuvien palautteisiin. Vihjailusi liittyen "täyspäisyyteen" on taasen ihan totista vittuilua. Pitäisi olla reilu eikä loukkaantuneena kirjoitella perättömiä - tunnustetunkin taidevalokuvaajan... Sen verran tuosta "vittuilusta" että se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi en itse enää tänne kuviani esille laita, todennäköisesti koskaan, vaikka niitä teen päivittäin. Hyvää jatkoa, suuret taiteilijat, ajattelijat ja varsinkin "täyspäiset". Tuo purkaus, "henkilöön menevine vihjailuineen", oli viimeinen, jonka edes - näillä näkymin - luen täältä. Näiden juttujen seuraaminen ei enää mitään arvokasta anna.Vilpittömästi masentavaa tuollainen vääristely ja panettelu. Hyvää ja kaunista kevättä. Joka iikalle. Rehellisyyttä! Edit: Pikkusen editoitu. Parempaan ei tässä päänsäryssä pysty, tertsis...
Varsinkin sukupolvien välinen arvostus kuuluu ansaita, puolin ja toisin. Mikäli puuttuu auktoriteettiä, perinteisesti on vaadittu "sivistyneempää kielenkäyttöä keskustelun aloittamiseksi". Toisaalta, myös "korkeamman tahon" konservatiivisissa kokemuksissa lienee aina myös jotain säilytettävää? Mitä tahansa kirjoitat (vaikkapa sitten vaikuttaaksesi asioihin), aina löytyy joku, joka loukkaantuu, pitää vaikkapa tahallista (tai tahatonta) "kärjistystä" silkkana vithuiluiluna. Kyllä munkin mielestä aina kuuluu kyseenalaistaa totut tavat. Sitä paitti, "hermostuttaminen" lienee aikas tehokas vaikuttamiskeino? Love and peace for generations (boomers 1,2, generation x,y,z ,-)
Hi hii, vithuiluilu on välittämistä. Vasta kun huiluilu loppuu, on asiat pois tolaltaan ;-) Serkkujen nälänhädästä, huhuilevat jotta koko maaliman kaikki immeiset ois seittemän serkun päässä toisistaan?