Juu, totta kai niillä 60-luvun lopun yliopistovaltauksilla (pitkin tellusta tuolloin, meilläkin jälkijunassa) on omat sävynsä ja aatteensa (itte olin tuolloin vielä skidi, joten mulla ei oo noilta main poliittista muistikuvaa). Pohjoismaisesta hyvinvointi-yhteiskunnasta sentään vielä kamppaillaan, ja on _todellakin_ kamppailemisen (tasa)arvoista. Vaikkapa ekassa kuvassa, keskellä kuvaa tietyömaa-kolmiota, pyhää kolminaisuutta suitsuke-miehineen kaiteella ja katolla,-) Reipasta tarinaa, sukupolvia, mukavasti tarkkailevaa dokumentaarista settiä. Yleensä en avaa pikkukuvia, mutta avatkaas myös viimeinen pikkukuva: "Tule mukaan", "Ei saa purra"
Hauskaa, että nuoret ovat yhä idealisteja - ja elämän tosiasiat (i.e. todellisuus) ei vielä ole masentanut täysin.
ANTAKAA RAHAA. Kun ihmisiä on pienestä pitäen kehoitettu kerjäämään, niin tuskin Antakaa rahaa julisteen kantaminenkaan aiheuttaa häpeän tunnetta.
Jännä asia muuten on, että 60-luvun lopun ja 70-luvun alun yliopistomielenosoituksissa ei missään vaiheessa vaadittu lisää rahaa, vaikka kaikki piti maksaa itse. Oli lukukausimaksut, tenttimaksut, ei ollut opintotukea, ei asumistukea, valtion takaamaa opintolainaa sai, muutoin kaikki piti rahoittaa itse. Opiskeltiin nopeasti se viitisen vuotta ja valmistuttiin insinööreiksi, maistereiksi, lisensiaateiksi ja sitten töihin lainaa maksamaan. Nyt korkeakouluopiskelu on täysin ilmaista, eikä sekään riitä.
^. Niinpä. Meidän sukupovemme maksoi itse opiskelunsa, lastenhoitonsa ja kulunsa muutoinkin. - Ja sitten heti perään seuraavan sukupolven päiväkodit, kotihoidontuet, opintotuet, asumistuet jne. jne. Eikä näytä riittävän.
Edit: Voi voi, unohdin että tässä maassa vain pienituloiset ja keskituloiset haluavat maksaa veroja (nyt ja tulevaisuudessa?). Tai hetkonen, jos idealismi säilyisikin hautaan asti, kohti läpinäkyvyyttä ja kohtuutta. Edit2: Toivoa sopii, jotta myöhemmin yliopistoista valmistuttuaan he löytäisivät (meitä viisaammin) oman sisäisen Pikettyn(sä), Korkmannin(sa), ihan uudenlaisten (omien)naparetkien itsen(sä/toiset/kolmannet maailmat/kollektiiviset eläimet/kasvit).
Opskelijat kuitenkin ovat vuosikymmenestä toiseen yhteiskunnan vähävaraisin ryhmä: Tilastokeskus - 2. Väestöryhmien tulot ja tuloerot Ei liene yhteiskunnankaan etu, jos valmistuminen kovin viivästyy paljon opiskeluaikaisen työssäkäymisen vuoksi. Eikä liene yhteiskunnan etu sekään, jos nuoret kokevat jääneensä jakautuneen yhteiskunnan hyljeksitylle puolelle. EDIT: Sopii kokeilla, miten riemukasta on elämä tuolla budjetilla: Opiskelija Anni Parviaisella on päivässä kaksi euroa rahaa ruokaan – hän näyttää, mihin se riittää
" nauttinee jo vuosittain indeksikorotetuista eläkkeistään " Eläkkeelle joutuminen tarkoittaa yksilön siirtämistä yhteisölleen tarpeettomana kuolemaa odottavien ryhmään. Tätä tietoisuutta hämärtääkseen jotkut jatkavat mahdollisesti vuosikymmeniä sitten aloittamaansa koiraharrastusta. Onko se sitten tulevaisuuden odotusta vai paljon puhutun elämänlaadun ylläpitoa, jää nyt aprikoitavaksi.
Yksi isoin kulu opiskeluaikanani oli asuminen (6 hengen solussa - 2 hengen huoneissa)- ainakin ylen 2euroa päivässä - jutun mukaan tilaa kuvien mukaan olisi helposti 2-3 hengelle noihin tiloihin...mutta jos (itsenäisesti) asuminen on ruokaa tärkeämpää niin...
No, täällä lienee monia meitä, jotka ovat opiskelleet silloin kun tutkinnon suorittaminen ei ollut ilmaista kuten tänä päivänä. Tästä jo kirjoitinkin. Mutta minulla oli mahdollisuus opiskella myös jenkeissä ja Länsi-Saksassa, jolloin tietenkin oli helppo havaita kuinka hyvin Suomessa oli opiskelijoiden opiskeluajan talous jo silloin (1980-luvun alku) turvattu. Puhumattakaan nyt: voit esim. suorittaa lääketieteen lisensiaatin tutkinnon täysin ilmaiseksi, lisäksi veronmaksajat maksavat vuokrasi, ruokasi, elinkustannuksesi lähes 100 %sti vaikkapa 6-7 vuotta. Ja valmistuttuasi vedät lääkärinä helposti kymppitonnin kuukausiliksan välittömästi. Puhumattakaan kauppa- ja taloustieteiden rahoituksen maistereista ja tuotantotalouden diplomi-insinööreistä. Sosiologit toki ovat sitten erikseen.
Niin, toki pienituloisuus on eri asia kuin koettu köyhyys. Itse opiskelin 1980-luvulla ja olen aina kuvitellut, että tuen taso olisi tuolloin ollut merkittävästi parempi kuin nykyään. Kun varsin hyvin (toki kesäisin olin töissä) kuitenkin tulin toimeen. Totuus on kuitenkin toisenlainen: tuen ostovoimalla mitattuna 1980-luvun tuki oli selvästi pienempi (1980-luvun alun taso vain hieman yli puolet) kuin vuosien 2019-2020 (mihin löytämäni tilasto ulottuu). Kuitenkin väitän edelleen, että opiskelijoissa on osaltaan kansakunnan tulevaisuus ja että olisi hyvä jos heillä jäisi ruokaan paria euroa enemmän päivässä. Iskulause: "Hyvinvoivat opiskelijat - toiveikas tulevaisuus!" Sitäpaitsi opiskelijoiden kuuluu osoittaa mieltään jostakin, oli se sitten Vietnamin sota, ydinaseet, ilmastonmuutos tai jotakin muuta. Lääkäreiden palkoista löysin tuollaisen: Palkka