HS tuomittiin markkinaoikeudessa maksamaan Kimi Räikköselle 7000 euroa korvauksia kuvan luvattomasta käytöstä. Päivän on sitten se, että oikeudenkäyntiin meni 2 vuotta, ja HS:lle aiheutuneet kulut olivat 200000 euroa. Suomessa ovat erilaisten oikeudenkäyntien kustannukset kasvaneet sellaisiksi, että oikeuteen voi lähteä vain persaukinen tai upporikas - tyypillisesti juuri Räikkönen vastaan HS. Fotarit uhoilevat erilaisilla somealustoilla tuon uutisen johdosta, että nyt saadaan kuriin luvatonta kuvan käyttöä, kun markkinaoikeus otti kyseisenlaisen kannan. Surkuhupaisaaa sikäli, että kukaan kuvaajana itseään elättelevä friikku ei tosiaankaan voi lähteä vastaaviin oikeustaisteluihin - häviön riski on sellainen käänteinen lottovoitto. Kustannuksia makselee voudille vielä perikuntakin, jos huonosti käy. Tuo kustannustason karkaaminen käsistä on kyllä kansalaisen oikeusturvaa heikentävä. Eihän oikeutta uskalla kukaan omillaan elelevä tavan kansalainen lähteä hakemaan. Parkkisakosta valittaminen saattaa tuoda sen 80 euron hyödyn, tappiotapauksessa 30000 - 50000 euron kustannukset - ja sen parkkisakon maksettavaksi . https://www.hs.fi/kotimaa/art-20000...gGM_Pg810waYgZy5Ii0pTjtWK0mD2BCJSU93GTMeREKDY
Oikeudenkäynti sinänsä ei maksa juuri mitään. Ne kustannukset tulevat asianajajien palkkioista. Niiden laskutus on kyllä laillistettua ryöstöä. Haastoin kerran erään asiakkaani oikeuteen, kun jätti laskunsa maksamatta. Kun ei ollut aiheesta aiempaa kokemusta, palkkasin asianajajan. Esimerkkejä tyypin laskutuksesta. Työtunti 240 €, sähköpostin luku 30 €, sähköpostiin vastaaminen 80 €, jokainen puhelimeen vastaaminen tai soitto maksoi erikseen. Lisäksi tyyppi lähetti aina välillä joitakin paperikirjeitä, joissa oli kerrottu asian sen hetkinen tila, minkä toki tiesin muutenkin. Jokainen kirje kuitenkin maksoi 120 € jne. Voitin jutun, joten tuolle asiakkaalleni tuli noin 7 500 € lasku asianajopalkkioistani. Erityisen hassua oli se, että vaikka olin itsekin käyttänyt melkoisesti työaikaa todistusmateriaalin keräämiseen asianajajalle ja matkustin kotoani Hämeenlinnaan käräjille jne. ja näistä tietenkin aiheutui minulle kustannuksia. Näitä kustannuksia ei kuitenkaan voinut periä hävinneeltä osapuolelta, koska ”oman asian ajamisesta ei makseta korvauksia”. Tosiaan, kyllä noiden asianajajien toiminta ja laskutus pitäisi saada jonkinlaisen valvonnan alle!
Eräs sukulaiseni teetti asianajajalla perukirjan, puolisonsa kun oli kuollut. Perukirja tehtiin ja asianajajan lasku maksettiin, kaikki hyvin? Parin vuoden kuluttua asianajaja lähetti uuden laskun tästä siis jo aikoja maksetusta perukirjasta. Sukulaiseni kysyi minulta neuvoa, sanoin laskun olevan aiheeton ja ettei sitä pitänyt maksaa. Sukulaiseni kysyi vielä neuvoa kuluttajaneuvojalta, jonka viesti oli sama, lasku on aiheeton ja sen voi unohtaa. Laskun saanut jo iäkkäänpuoleinen henkilö sanoi, ettei "halua rettelöidä". Ja maksoi laskun. Hyvä bisnes asianajajalla: puolison kuolema on herkkä asia ja jos ja kun asiakkaat usein ovat jo iäkkäitä, he ehkä todellakin usein mieluummin kiltisti maksavat. Kului ehkä vuoden verran, ja sama asianajaja oli oikeudessa syytetyttynä asiakkaittensa varojen kavaltamisesta, tuomionkin sai.