Tämä on taas omaa vuodatusta, mutta olenkohan mä kovin yksin ajatukseni, ihmetykseni kanssa, kun hirveän usein näkee todella hyvillä uudehkoilla kameroilla otettu kuvia, joiden kennon (ja optiikan) mahdollisuudet pilataan kuvankäsittelyssä tai jätetään muutoin käyttämättä...
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely vastaus tähän riippuu tietysti ainakin siitä, mitä kuvaaja (käsittelijä) tavoittelee... EDIT: pitäisikö lopullisen kuvan olla heijastus kennon ja optiikan mahdollisuuksista vai kuvaajan ajatuksista, tavoitteista...
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Mielestäni hassusti sanottu, sillä ei voi olla itsetarkoitus että tekniset mahdollisuudet olisivat jollain lailla täysin tai säädellyn (sertifioidun?) riittävästi käytössä tai muuten ne menevät johonkin hukkaan. (minne, miten?) Miksei voisi puhua suoraan näkemyksestä (sen puutteesta tai erilaisuudesta), koska pilataan kuva jonka oletetaan olevan parempi ennen käsittelyä tai toisenlaisella käsittelyllä tai koska nähdään että ei olla tehty niin hyvää kuvaa kuin voisi? Kysyt mielestäni miksette tee parempia kuvia. Liität sen jotenkin hassusti kameratekniikan kehittymiseen, vaikka aina on ollut samoin.
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Tähän liittyy hyvinkin paljon jonkin kerran toistettu tokaisu, että jokin kamera on niin hyvä, että sen kyvyt ylittävät omat taidot. Mielestäni täysin järjetön ajatus ja typeryyden huippu lauseena. Jos sanottaisiin että jokin suorituskykyarvo on riittävä (kuin Rolls Roycen moottorin teho) sen vielä ymmärtäisi.
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Jälkimmäinen on ehkä hieman yliarvostettua joten riittäisikö myös jos kuva on muuten hyvä. Eino Leino sen sanoi. Runot kaikki luojalle kelpaavat jos runo on muuten hyvä! (kenen pivos on pieniä lauluja vaan kenen kädessä sankarilaulu)
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Miksei niinkin, näkökulmakysymys. Hyvän arvioi katsoja, kuvaajan tavoitteet kuvaaja, mitä sitten pidetään kulloinkin tavoitteena, molemmilla lienee aikansa. (Onko sattumalta syntynyt hyvä kuva samanarvoinen kuin kuva joka on tarkoitetunlainen ja hyvä?)
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely "... olenkohan mä kovin yksin ajtukseni, ihmetykseni kanssa..." Luultavasti olet. Ainakaan itse en kuvaa sillä ajatuksella, että kunhan nyt kennon ja optiikan suorituskyky vain tulisi sataprosenttisesti käytettyä. Ja toisaalta kuvankäsittelyssä teen sen mitä pidän tarpeellisena. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jonkin sellaisen kohdan missä alkuperäisessä kuvassa varjossa vielä on tekstuuria vedänkin mustaksi. Silloinhan kai olen juuri noita mahdollisuuksia pilannut. Tai en toisaalta vedä esiin kaikkia niitä sävyjä mitkä raakakuvasta on vedettävissä. Silloinhan olen jättänyt käyttämättä. Kummassakaan tapauksessa en tunne mitään syntiä tekeväni. Päinvastoin lopullisen kuvan teen aivan piittaamatta kennon tai optiikan mahdollisuuksista yhtään mitään. Ihan sama niille. EDIT Selvennyksenä: kenno ja optiikka ovat minulle vain välineitä, ei niillä mitään itseisarvoa ole.
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Kyllä se on. Kunnia sille, joka sen esille nostaa. Sillä lahja, ken näkee.
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Onnistuu tuo ihan millä kameralla vaan. Niillä vähän vanhemmillakin...
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Tulee mieleen kysymys, että saako kuvata jos ei ole erityistä ajatusta miksi ja mitä kuvata? Kuvaa ihan vaan kuvaamisen ilosta ja jonkin hämärän esteettisen flown ohjaamana? Tai asioita dokumentoidakseen? Siis räpsii. Koska olen aistivinani OK:n tekstistä vaatimuksen, että kuvaaminen pitää tehdä aina ajatuksella, niin teen pari jatkokysymystä. Niistä ensimmäinen koskee kirjoittamista. Jos edessäni on kynä ja tyhjää paperia, niinn saanko alkaa kirjoitella vaikkei minulla vielä olekaan mitään kuningasajatusta mielessä? Tai entäpä yleisemmin. Herään aamulla ja huomaan, että en tiedä mitä tänään tekisin ja epäilen muutenkin kykyjäni parantaa maailmaa ja tuottaa asioita jotka ovat arvokkaita ihmiskunnalle. Silloin lienee viisainta vaan vetää peitto korviin, jatkaa nukkumista kunnes ajatus heräämisen tarkoituksesta on kirkastunut. Vai mitä? -- Kuten huomaat, suhtaudun suurella epäilyksellä siihen, että oikeutus valokuvata kulkee käsikädessä sen kanssa, että kuvaaja kykenisi toimillaan edistämään ihmiskunnan tilaa. Mokoma vanhakantainen käsitys liittyy romanttissävyiseen 1800-lukulaiseen käsitykseen taiteilijasta. Mielestäni on täysin OK1 - ellei peräti OK2 - kuvata ihan vaan kuvaamisen ilosta. Ja kamerakin saa olla just niin hyvä kuin mitä kuvaaja haluaa ja mihin hänellä on varaa. Ei valokuvaaminen mitään syntiä ole, eikä sen määrää tai laatua tarvitse minimoida. Jopa huonot kuvaajat saavat kuvata. Kuvaaminen on kuitenkin keskimäärin ihan OK3 toimintaa. Elämäänsä ja rahojaan voi käyttää niin paljon huonomminkin... PS Sori nimimerkillä revittelystä. Ei ole ole henkilökohtaista ;-)
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Siis taiteesta puhut? Totta kai on jos kuvaaja kykenee antamaan kuvalleen hyvän selityksen.
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely En tiedä varmaksi, mutta oletan sun tarkoittavan sitä, että jos alkuperäinen kuva veisi tyylillään selvästi johonkin toiseen suuntaan, esim huippuvalojen osalta. Mutta käsittelijä viekin kuvaa omaan totuttuun turvalliseen tyyliiinsä, joka ei huippuvaloihin nojaakkaan.?
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Olen hieman hämmentynyt siitä, että ajatus, että kuva voisi parhaimmillaan heijastaa mieluummin kuvaajan tavoitteita kuin teknisiä mahdollisuuksia, tulkitaan niin, ettei muunlaisia kuvia kuin järjellisen ajatuksen sisältäviä saisi ottaa tai että "oikeutus valokuvaamiseen" seuraisi "ihmiskunnan tilan edistämisestä". Olipahan vaan ajatus siitä, että tahto saada jotain aikaan on mielestäni merkityksellisempi kuin tahto tehdä teknisesti täydellistä.
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Saahan sitä vapaasti tehdä sellaista jälkeä kuin haluaa. Siinä mielessä ehkä jaan ihmetykseni jos se koskee näitä muodikkaita vintage-lookkeja sun muita filttereitä. Kuvataan kalliilla kalustolla ja kuvasta tehdään huonompi kuin kännykameran jäljestä. Markkinoille pitäisi tuoda aito digi-lomo
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Kiitoksia kommenteista. Rivien välistä oli tietenkin luettavissa etten hakenut mitää vastauksia, pikemminkin että ajatuksia tuo herättää.
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Revittelin Merkitykset on tietenkin hieno ja tärkeä asia, ne pitävät maailmaa koossa. Kukapa meistä ei haluaisi tehdä jotain merkittävää! Mutta koska aina ei voi yltää suurtekoihin, niin jonain hetkenä se merkityksetön ja kliseenomainen, mutta täydellisesti valotettu ja tärähtämätön maisemakuva voi olla paikallaan vrt. että jää sänkyyn makaamaan. Meitä on sitäpaitsi monenmoisia kuvaajia. Minulla on ihan normi maisemakuvan otossakin tapana räpsiä sieltä ja täältä, odotella 5 min valon vaihtumista, ja räpsiä taas lisää. Sitten vaihdan objektiivia ja paikkaakin kenties, ja räpsin taas lisää. Jossain 210 kuvan kohdalla alan saada flown päälle ja ehkäpä se 276 kuva on se jota olin hakemassa. Jatkan kumminkin vielä vähän aikaa kunnes valon puute, varpaiden jäätyminen tai muu ylitsekäymätön este pakottaa kotiin 348 kuvan kohdalla. Ja antina siis ehkä 2 kuvaa joista kummastakin 10-20 kelvollista variaatiota. Kuvamäärä on ollut kohtuuton, hyötysuhde onneton, eikä hommassa ole mitään tyyliä. Mutta sainpahan olla ulkona Toki kadehdin sellaisia ansel adamseja jotka tulevat kuvauspaikalle, katselevat hieman ympärilleen, kasaavat kameransa ja ottavat 4-5 valotusta ennen kuin lähtevät pois. Siinä on kieltämättä tyyliä. Ihmiskuvauksessa tämä minun tapa on toivoton, mallit kiusaantuvat ja kyllästyvät. Filmikuvauksessa se tulee kalliiksi. Sensijaan katukuvauksessa tyylini toimii vaikka viekin paljon aikaa. katukuvaus on se kuvaamisen laji joka kaikkein eniten riippuu vaistosta ja onnesta. Päivän parhaat katukuvat tulee yleensä otettua vasta sen sitten kun olen jo pitkään epäillyt homman mielekkyyttä ja lähtemässä kotiin. Tokin hömöksihän siinäkin itsensä tuntee kun kuudetta kertaa kävelee samaa katuosuutta edes takas kameran kanssa. Joksikin vakoilijaksi varmaan luulevat. Kaiken huippu on se, että kun illalla tai seuraavana päivänä sitten katson kuviani, niin en edes muista kaikkea mitä olen kuvannut. Monesti jopa se paras kuva on niitä alitajuisesti räpsittyjä. Harkitut ja suunnitellut kuvat taas ovat tylsää ja ennalta arvattavaa alisuoriutumista. En voi kuin tulkita, että piti lietsoa itsenä siihenkin raivoon. Ja ehkä huonot ja tylsätkin kuvat olivat tarpeen sillä ne siloittivat tietä siihen kuvaan jonka katson kuvaussession varsinaiseksi tulokseksi. Sori vuodatus, mutta en oikein sulata näitä mieli/tekniikka dikotomioita. Valokuvauksessa on niin paljon yllättäviä ja tiedostamattomia elemmenttejä, ettei sitä koskaan voi täysin voi ennalta suunnitella.
Vs: Hyvät kamerat ja kuvien käsittely Mielestäni on hienoa, että kauneimmat kuvat voidaan tehdä ilman kalleinta kameraa. Jos viittaat erääseen toiseen porvoolaiseen tekijään, niin ovathan ne tyylikkäitä, huoliteltuja kuvia, joihin on muokkaamalla lisätty tunnelmallisia, usein romanttisia elementtejä.