Monien listattujen loistavien leffojen lisäksi mainitsisin vielä Unforgiven, Forces of Nature ja Serenity. Erittäin kauniita elokuvia visuaalisesti.
Joku jo mainitsi Reggion -qatsi-elokuvat: uskomattoman kauniita kuvia ilman repliikkejä. <klisee>tarkovskin Andrei Rublev<klisee päättyy> hienoja mustavalkoisia talvikuvia...
Olen viimeaikoina oikein etsinyt elokuvia, joissa nimeomaan kuvat ja värit säväyttävät. Eilen viimeksi katoisn -jo moneen kertaan mainitun- Moulin Roguen, joka on kyllä värikylläisten elokuvien kermaa! Matrixia kopioiden (taisteluissa) Equilibrium oli ällöttävän betoninen ilmestys (hyvä siis). Saving Private Ryanin värit muistuttavat aika paljon band of brothersin meininkiä. Ko. tv sarjassa kyllä tyyli vaihtelee aika lailla ohjaajan mukana. Matrxin lavasteissa tehty dark city on myös aikas komeaa katseltavaa. EDIT: unohtui, oliko das boot] jo mainittu?
Itseäni kosketti tämä sittemmin oscarinkin parhaasta elokuvasta voittanut Crash. Ihan pirun hyvä leffa paikallaan. Luotaa syvältä aika arkoja paikkoja. Pääteemana siis ennakkoluulot ja suvaitsevaisuus, tapahtuma-areenana jenkkilä rotujännitteineen. Taisi olla se homocowboy-leffa vielä liikaa oscar-systeemin sulatettavaksi, mutta eipä huonolle hävinnyt.
Tuota on kehuttu niin pirusti, että taitaa olla pakko vuokrata.. Jäi omasta listasta vielä Dogville ja Wallace and Gromit:it.. Harvinaisia elokuvia, kun ei taida olla virheen virhettä. Jostain ihmeen syystä =) the othersin visuaalinen ilme on aikas pätevä.
Takeshi Kitanon (ohjaamat) elokuvat, erityisesti Hana-Bi. Tuo menee omien leffojeni top-listan kärkipäähän, mutta ymmärrän kyllä ettei kaikilla näin käy. Sonatine ja Kikujiron kesä eivät yllä aivan niin korkealle, mutta hyviä ja visuaaliselta tyyliltään hienoja nekin. Erikoistehosteita saa noista etsimällä etsiä ja tuskin löytyy sittenkään. Kivan luonnollinen kuvatyyli - aika valokuvaajamainen siis, kuten tässä topikissa lienee tapana sanoa. Yhteistä noille kolmelle on myös Joe Hisaishin musiikit, jotka pelaavat täysin yhteen Kitanon kuvien kanssa. Kitanon jenkeissä kuvattu Brother ei mielestäni sitten yllä lähellekään noita, ja tässä onkin ilmeisesti ollut jotain häikkää leikkauksessa/versioinnissa. Kannattaa katsoa vain jos todella tekee mieli se nähdä. Zatoichi mulla olisi dvd:nä mutta en ole vielä katsonut joten sitä en voi kommentoida. Muita Kitanoja en olekaan nähnyt. Aivan toisten tekijöiden Samurai Fiction on myös rakas pätkä takavuosilta. Suhteellisen uusi (1998), mutta mustavalkoinen samuraileffa (pieniä värivälähdyksiä lukuunottamatta). Ajoittain erittäinkin rennolla meiningillä varustettuna. Jotain kertoo sekin että leffassa näyttelee Tomoyasu Hotei, joka arkielämässään japanissa on ilmeisen iso rokkistara ja kitarasankari. Hän on myös tehnyt SF:n musiikit, kuten myös matskua johonkin sellaiseen pikkuleffaan kuin Kill Bill. Eräs SF:n soundtrackilta löytyvä biisi on nimeltään "Katana Groove" - ja juuri sitä Samurai Fiction on. Vaijeritaisteluakrobatiaa leffasta on turha etsiä, mikä on tässä tapauksessa teokselle vain eduksi. Myös Tarkovskin pätkiä on käsitelty aiemmin, mutta Stalker taitaa olla vielä mainitsematta. Olen nähnyt vain rupuisen vhs-kopion. Saisipa tuon dvd:nä, en tiedä onko olemassakaan. "Juonen" tai taiteellisen höpäjännän voi rauhassa antaa mennä yli hilseen, tuon voi katsoa vaikka vain visuaalisena ilmestymänä. Sisältää vettä, savua, ruostetta sekä rapistuvaa irtaimistoa, kiinteistöä, teknologiaa ja kaiken tämän päälle ryömivää orgaanista sammalta ja möhnää siinä määrin että kuorma-autojen hautuumaalla hiippailevalle harrastelijavalokuvaajallekin tulee yliannostus. ;D Jo topikissa mainitut leffat jätän tältä erää rauhaan.
Laitetaan tähän nyt kaikkien aikojen paras sotaleffa: Taegukgi. Ei visuaalisestikaan huono, muttei toki näyttävinkään. Laitetaan hollywood-skifistä vielä Dark City ja piirretyistä vois laittaa 人狼 (jin-rô). Molemmat loistavan synkeitä.
Ei mutta onkos One Hour Photo vielä kokonaan mainitsematta! Ihan hyvä jännäri jossa valokuvaus, tai oikeastaan aivan "tavisten" räpsyttely/snapshottailu kymppikuvineen kaikkineen on aika merkittävä juonitekijä. "Sy the photo guy"lla oli aika hieno "lomo wall". Aikoinaan leffan nettisivuilta sai ladattua korkearesoluutioiset tiedostot useista elokuvassa näkyneistä valokuvista. Oli siis täysin mahdollista tilata omia printtejä noista kuvista, mikä on aika jännä, mutta vähän häiritsevä ajatus. ;D
Tässä omasta mielestä hyviä ja/tai visuaalisesti onnistuneita leffoja. Miller's Crossing - vanhanajan ilmettä/puhetta leffassa Kill Bill 1 & 2 - taattua Tarantinoa Saving private Ryan - Ehkä paras sotaleffa, tuntemattoman jälkeen City of God - hienoja maisemia ja hyvä leffa Sin City - kaikki natsaa tässä leffassa.
Sin city on ihan piristävän erilainen, mutta se toimii kun vastaavia ei ole muita. Kill bill ykkönen kyllä on myös visuaalisesti upean oloinen leffa. Tietysti leffoissa auttaa paljon myös kun on hyvä muutenkin. Tässä tuli katsottua tuo perikato ja sekin on varsin tyylikäs, tulee hyvä visuaalinen menneen fiilis kuten dokkareissa. Värimaailma toimii niissä.
Olen kuullut, että tulossa olisi Sin City II - tiedäpä sitten häntä. Katsoin eilen I am Dinaa pelkästään sen visuaalisuuden vuoksi. Se on hirvittävän kaunis.
Ei jumala. Mielestäni ykkönen oli sellainen yhden katselun elokuva - ihan viihdyttävä kyllä, mutta mielestäni se ei enempää kuin yhtä katselua riitä kun jo ensimmäisellä katselukerralla tuntui siltä että varsinkin loppu oli liian pitkäveteinen - ja sitten tulee perään kaksi lisää. Toisaalta ne saattavat olla hyviä, enhän minä sitä tiedä, mutta epäilyttää kyllä aikalailla. EDIT: koodien korjaus.
Corpse bride. Todella kauniisti tehty elokuva. Katsonut sen jo 10+kertaa ja kokoajan paranee. Ja Tim Burton + Johnny Depp = parasta elokuva maailmassa.
Se suklaatehdaselokuva inspiroi taas vaihteeksi värienkäyttöön. Burton on kyllä mahtava. Haluaisin päästä hänen päänsä sisään vierailulle.
Emir Kusturican Underground on kyllä ehdottomasti katsomisen arvoinen ettenkö sanoisi "klassikko" Samalla leffa antaa oikein ajattelemisen aihettakin ihmisille ihmisistä. Suosittelen kaikille.
No ei. Sehän vaihtaa tyylilajiakin kesken kaiken ehkä muutamaankin kertaan, mutta tekee sen muistaakseni ihan tyylikkäästi. Kuulin joskus knopin, että tuo olisi ollut viimeinen jugoslavialainen elokuva. Totta tai ei. edit: Pakko mainita vielä leffan hienot musiikit, "kaa-lash-nii-kov!". Ilmeisesti kotimainen Alamaailman vasarat on imaissut tuolta vaikutteita röörit pullolleen.
Ylivoimaisesti vaikuttavin elokuva kuvakerronnaltaan (<- tuo yrittää olla suomennos sanasta "cinematography") on mielestäni Sympathy for Mr Vengeance. Siinä ei ole karkkeja värejä, hienoja pukuja tai välkkyviä valoja, mutta olipahan sen verran hienosti kuvattu, että ekalla kerralla meni puolet tekstityksistä ohi (puhuvat Koreaa joten ne tekstit pitäisi minun oikeasti lukea). Kannattaa myös kokeilla saman ohjaajan muut elokuvat (Oldboy ja Sympathy for Lady Vengeance erityisesti). En tiedä onko tuo Lady Vengeance käynyt teattereissa tai onko DVD:llä täällä, mutta ainakin Aasiasta tilaamalla saa levyn. Muut löytyyvät vuokraamoista.
1.Battle royal 1 ja 2 2.Ichi the killer. Molemmat Royalit loistavia ja Ichi älyttömyydessään ihan vaikuttava.