Olisko täällä jengi nähny jotain hyviä uusia (tai vanhoja) leffoja viime aikoina? Pitäis jotain katsottavaa keksiä.
Jean-Pierre Jeunetin Kadonneitten lasten kaupunki ja Delicatessen. Molemmissa kuvaaja pääpukarina Darius Khondji. Kuvannut muistaakseni myös Amelien Sofia Coppolan Lost in Translation. Harvoin on Tokiota kuvattu niin komeasti!! Ingmar Bergmanin Seitsemäs sinetti. Joka toisesta kohtauksesta voisi ottaa upen MV valokuvan. Cronenbergin Spider Coenin veljesten tuotanto melkein kokonaan. Oh brother where are thou ja Lady killer näistä vähän uudemmista. Burtonin Timpan tekeleet ainakin tunnistaa ja kyllähän ne näyttääkin hyvältä.. Siinä muutamia mitä mulle tuli äkkiseltään mieleen...
Requiem for a dream saa myös ääneni. Pitäisikin taas katsoa uudelleen. Synkän juonen takia tuota ei voi kyllä kaikille suositella. Aivan loistava kuvaus huumeriippuvuudesta ja sen aiheuttamista ylä- ja alamäistä. Äänimaailmakin on aivan loistava, varsinkin kunnon 5.1 teatterisydeemeillä. Mitään LOTR ryminää on turha kyllä odottaa... Minusta Sky Captain and the World of Tomorrow tarjoaa visuaalisesti erittäin kaunista katsottavaa. Juoni ei tosin mitenkään järin häävi ole...
Tos tuli Canalilta semmoinen kuin Jeux D'Enfants. Kuvallisesti semmonen Amelie-henkinen, mutta romanttinen musta komedia. Varsin hämärä ja kummallinen leffa, mutta mä tykkäsin kovasti.
Ei vielä mainittuja: Viisi vuodenaikaa (2003) - IMDb Spring, summer, fall, vinter...and spring eli suomennettuna hienosti Viisi vuodenaikaa. Toiseksi ottaisin esille sitten jenkkilää, Collateral - väärä aika väärä paikka (2004) - IMDb Collateral ja yömaisemat ala Michael Mann.
after the sunset After the sunset - Keikka Bahamalla (2004) - IMDb visuaalisesti kaunis salma hayek =D edit: ihan hauska elokuvakin ,)
Princess Mononoke, joka kevät ja syksy lähes pakko katsoa. Tosin löytyy nauhoitettuna vain viron joltaki tv-kanavalta Battle royale, helvetin hyvä elokuva melko kipiällä juonella. Upeeta mahtavaa. Oldboy, aivan mieletön pläjäys. Perinteisen kipee juonenkäänne loppupeleissä. Elokuvan visuaalisesti kaunein kohtaus on kun tää herra (nimi ei tuu mieleen) taistelee käytävällä tuhatta ja miljoonaa miestä vastaan kameran seuraten vieressä koko aika. Mahtavaa! Hero, siis tässä on väreiltään ja kuvauksiltaan niin kaunis elokuva että herkkähipiäiset varokaa! Metsätaistelukohtaus lehtien lennellessä lähes maaginen! Big Fish, Burton ei petä. Todella taidokkaasti luotu aikuisten satu, loppu tuo varmaan halmeen tonyllekkin kostuketta silmille. American History X, Edward Norton. Pitääkö muuta sanoa? Magnolia, tämän elokuvan olen oikeastaan nähnyt vain puolestavälistä, mutta silti oli aika helvetin vaikea tuolista nousta sen loppuajan aikana. Ennakko-odotuksia oli juuri se tasan "ihan paska". Jälkeenpäin yksi parhaita elokuvia mitä olen tavannut. Being John Malkovich, varmana pimein ellei toisiksi pimein (sgt. KABUKIMAN) elokuva mitä olen nähnyt. Once Upon a Time in China (Wong Fei-hung), pölkkytappelukohtaus on palanut verkkokalvoilleni ikuisesti. City of God (Cidade de Deus), elokuva jonka nimeä olen miettinyt koko illan. Kertoo nuoresta valokuvaajasta (!) joka joutuu mukaan yhteen jos toiseen. Toki myös unelmien sielunmessut jne kuuluvat huippujen listaan, mutta niistä on puhuttu jo ylempänäkin. Itselleni tälläiset loistavan fiiliksen luovat elokuvat uppoaa kuin airo järveen. Tosin tän illan elokuvavalinta on Old School EDIT: Ainiin, pakko vielä mainita Donnie Darko. Katsokaa vaikka pelkän soundtrackin takia. Ja vierailkaa sivuilla donniedarko.com
ämerikän history X on kyllä bueno... siitä muistuu heti monta kohtausta mieleen... mm. legendaarinen rotvallin reunan "maistelu" kohtaus heti leffan alusta... nimimerkillä: leikattuja leffoja ei tueta!!!
Nostetaas takaisin ylös. Katsoin juuri Butterfly Effectin ja yllätyin kyllä positiivisesti. Kaiken sen perusamerikkalaisen paskan keskeltä löytää välillä helmiäkin. Pisti ihan miettimään asioita. Ei paha ollenkaan.
Katos katos, luin otsikon alunperin "visuaalisesti kauniit leffat" eli muitakin sai ehdottaa Muistakaa vain, että tossa Butterfly Effectissä on erilaisia lopetuksia, teatteriversio lopetus on ns. suolesta ja DVD-versiossa oleva DC (directors cut) on huomattavasti parempi. Viikonloppuna korkkaan ton Sin Cityn ja tuun tänne hehkuttamaan uudestaan.
Nyt näin version joka loppui siihen kun Evan ja Kayleigh näkevät toisensa New Yorkin kaduilla, katsovat hetken toisiaan ja jatkavat kävelyä. Näinkö huonon vai hyvän lopun? YLLÄPIDON EDIT: pienennetty fonttia ettei mee ihmisiltä leffanautinto pilalle.
Piti käydä pienentämässä tuosta savolaisen viestistä fonttia pienemmäksi. Halukkaat voivat sitä sitten tihrustaa vaikka notepadissa tai viestiä quottaamalla. Spoilas meinaan aikas nätisti ton director´s cutin lopun joka eroaa lyhyemmästä versiosta melko paljon.
Sori vaan kaikille jotka kerkesivät lukemaan tuon alkuperäisen spoilausviestin. Oishan tuota voinut tietenkin itsekin miettiä että ei välttämättä ole fiksua kertoa leffan loppuratkaisua...
Oikeastaan mä en sanoisi tuota "loppuratkaisuksi", mutta sen verran voin valottaa, että ohjaajan näkemys lopusta poikkeaa täysin elokuvateatteriin leikatusta versiosta. leffateatteriversiohan päättyy "onnellisesti" kun kaikki paperit poltetaan jätetynnyrissä blaablaa ja siirappi roiskuu
Näistä on tainnut osa tulla jo mainituiksikin, mutta: Salvador Kellopeli appelsiini Schindlerin lista Tohtori outolempi
Nykyäänhän on tyyliksi tullut, että teatteriversiosta tehdään tiivis ja lyhyt, ettei kolmen sekunnin keskittymiskyvyn omaava jenkkiteini ehdi pitkästyä, ja DVD:llä julkaistaan sitten se kunnollinen versio. Mutta että eri loppukin? Se on uutta. Kyllähän niitä tosin ennenkin on ollut. Sergio Leonen Once upon a time in America julkaistiin teattereihin rankasti lyhennettynä 139 minuutin versiona, studion pakottamana. Se versio nimettiin jossain lehdessä vuoden flopiksi. Samasta elokuvasta myöhemmin julkaistu 229 minuuttia pitkä ohjaajan leikkaus taas valittiin vuosikymmemen parhaaksi elokuvaksi.