Paitsi että Takumarit ovat hyvin tehtyjä, toimivat tarkasti ja jämäkästi vuosikymmenien jälkeen, on jälkikin hienoa (jos osaa käyttää). Tässä ikiputkessa bonuksena vielä kellertävän lämmin sävy.
Vs: Hyvä mv-optiikka vuosien takaa Minulla on myös. Parhaita lasejani, samaa luokkaa kuin Nikonin Ai-s 50 mm f1,4, 55 mm f3,5 Macro ja Tamronin 105 mm f2,5. Mike Johnstonkin tykkää: https://luminous-landscape.com/my-favorite-lens/
Vs: Hyvä mv-optiikka vuosien takaa Minulla myös tuollainen "säteilevä" Takumar, keltainen sävy kuulemma lähtee tuosta radioaktiivisesta linssistä UV-valon avulla.
Vs: Hyvä mv-optiikka vuosien takaa Joo, mulla on nostalgiasyistä Super-Multicoated-Takumar 55 mm f/1.8 mutta se ei ainakaan vielä ole muuttanut näkyvästi väriä. Tuo kuvan optiikka ei ole minun, joskin mulla on joskus ollut samanlainen ja se oli kyllä hemmetin hyvä optiikka. Voisin kyllä antaa tuohon vaihdossa 55-milliseni
Vs: Hyvä mv-optiikka vuosien takaa Ei kai tuossa F1,8:ssa ole yhtään radioaktiivista linssiä kuten F1,4:ssä on, siinäkin vain yksi. Keeganin linkistä poimin tällaisen mielipiteen, lukekaapa mitä mainitaan linssipinnoitteesta ja Pentaxin laadusta: Early Pentax multicoating was superior to every company’s except Zeiss’s, which equalled it, and even today Pentax has better lens coatings than, say, Nikon or Olympus. The early Takumar designs were gorgeously built — they’re just about the smoothest-focusing lenses ever made, Leica not excepted. This excellent mechanical construction and "feel" lasted through the SMCP-M lens, which handles marvelously.
Vs: Hyvä mv-optiikka vuosien takaa Näin insinööörinä kiinnostaa, miten monikerrospäällysteen hyvyys/paremmuus mitataan objektiivisesti. Linssin throughput/valohäviö vai heijastusten määrä vastavalossa? Ensimmäinen on helppo mitata mutta mittausten yhteismitallisuus on todennettavissa vain jos täsmälleen samanlaisessa linssikonstruktiossa käyttää erilaisia pinnoitteita. Ainoa poikkeus on ehkä jos mittaa objektiivista takaisin heijastuvan valon määrän ja spektrin jollain yleispätevällä tavalla.
Vs: Hyvä mv-optiikka vuosien takaa Vanhoilla 55-millisillä f/1.8 Takumareilla tuo onnistuu, sillä peräkkäin oli tarjolla monta versioita, jotka erosivat vain päällystyksen ja ulkokuoren urituksen osalta. Tosin kannattaa pysyä vertailussa vuoden 1965 Super-Takumarissa (ja sen varianteissa) ja vuoden 1971 Super-Multicoated-Takumarissa. Sama mahdollisuus löytyy myös 2/50 mm Nikkoreista, joskin täytyy olla tarkkana mitä malleja käyttää (Nikkor-H Auto ja Nikkor-H.C Auto). Seuraavat kaksi mallia, eli versiot V ja VI (viimeinen AI-versio), ovat suunniteltu uudelleen. Kaiketi tuota smaa kehityskulkua on kiinnostuneille tarjolla monilla muillakin merkeillä.