http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nyt-preview/event/3/22---antero-takala-mindscapes-19602010 Lainaus Antero Takalan tekstistä: "(....) Suunnittelen kuvaukseni huolella. Mietin tulevan projektin kokonaisilmeen, siihen liittyvät työskentelytavat, kuvattavien alueiden ennakkotutkimus, tekniset ratkaisut, materiaalit ja mahdolliset testikuvaukset. Tärkeitä apuvälineitä ovat topografiakartat; mistä suunnasta ja miltä korkeudelta kuvaan kohdetta. Säätiedotuksia seuraan, jotta tiedän olosuhteet. Talvella pyrin ajoittamaan kuvaukset täyden kuun molemmille puolille. Siten saan erilaisia sääolosuhteita ja valaistuksia. Kuvausprojektini ovat pitkäkestoisia, viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Käytän paljon materiaalia, 10.000 - 20.000 ruutua kinofilmiä projektia kohden."
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Hmm...vai että mestarikuvaaja....siitä voidaan olla montaa mieltä. Olen ainakin yhden hänen näyttelynsä nähnyt ja myös sen tiimoilla olen keskustellut henkilönkin kanssa hiukan ja tullut siihen tulokseen että hän tekee omasta mielestään parasta kuvaa. Kuvat on tumman puhuvia mustavalkokuvia luonnosta, jotka ei minuun juurikaan iske. Sanoisin kuten olen täälläkin ennen sanonut, "kuvat ei puhumalla/selittelyllä parane". Olen pahoillani jos tämä kommenttini loukkaa itse kuvaaja tai muita mestarikuvaajia.
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Sallinet, että olen eri mieltä. Tutustuin vasta kuvaajan töihin ja pidän niitä erinomaisina. Mikäli kyseinen henkilö "eläisi" verkkojulkaisuaikakaudella, hän olisi omalla oksallaan ylivoimainen. Kuvien sanaton viestintä on aiheeseen perehtyneelle mahtava. Yksinkertaisesti pistettynä, Antero Takala on mennyt sinne ja siihen aikaan, missä kukaan muu ei liiku, ja tulokset ovat hämmästyttäviä. Luonnonvalokuvaus ymmärretään nykyään valtavana määränä näppäilyä ohi kiitävistä hetkistä. Takalan taustatyössä piilee koko tuotannon ylivertaisuus: hän on huolellinen, ja se jättää tilaa luovuudelle hetken ollessa käsillä. Jos Antero Takalaa dissaa, uskon, että se johtuu yksinkertaisesti siitä, että hänen aiheensa ovat liian vieraita katsojalle.
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Tuskinpa tuo ketään loukkaa, mutta jännä nähdä kuinka kaksi ihmistä saa toisesta täysin toisen kuvan. Olen minäkin muutaman hänen näyttelynsä nähnyt ja toki pitää muistaa, että kuvista suuri osa on kuvattu yöllä ja usein aika vaikeissa olosuhteissa. Samaten olen jutellut Anteron kanssa muutaman kerran, eikä hän minun mieleeni ole jäänyt minään itsetietoisen henkilönä, pikemminkin päinvastoin. Mielestäni hän on erinomainen kuvaaja ja vedostaja, aivan huippuluokkaa.
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Takalalla on kyllä materiaalia joka iskee meikäläiseen, mutta kinoformaatti rakeineen vähän latistaa sävyfiilinkiä. Joskus nuorena muistan hämmästelleeni Kaamos-projektia. Kuvattu negamäärä oli jotain käsittämätöntä ja kuvissa ei kuvaajan omien sanojen mukaan ole mustaa eikä valkoista. Välillä se harmaus vähän oli liiankin harmaata jopa minulle. No näkemyseroja on. Joten siitä ei sen enempää. Sensijaan ihmettelen tuota hurjaa negamäärää. En muista mitä se Kaamos-projektille oli, mutta liikkui tuolla haarukassa 10 000 - 20 000! Ja lopulliseen näyttelyyn ja kirjaan ei kuitenkaan niin hirmumontaa tullu. Melkoinen hukkaprosentti huolella suunnitelluille kuville, sanoisin. Suunnittelun muuttamisen toteutukseksi mm. Luukkola hallitsee huomattavan vähäisin valotusmäärin...
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Hmmm... siis otettujen kuvien suuri määrä suhteessa julkaistuihin kertoo osaamisen puutteesta? Ehkä se kertoo itsekritiikistä ja tavoitetasosta, aiheen perinpohjaisesta kokeellisesta tutkimisesta, oppimisesta, dialogista kohteen kanssa, jne... Jos mestarikitaristi kertoisi, että hän soittaa jokaisen kappaleen vain kerran elämässään, harjoittelematta, suoraan levylle (suunnitellen toki soittamista keittiön pöydän ääressä), ajatusta pidettäisiin tolkuttomana. Pitäähän nyt teoksia treenata, kenties tuhansia kertoja, jotta löytää niistä täydellisyyden. Ja senkin jälkeen työ jatkuu. Picasso teki joistain mestariteoksistaan satoja luonnoksia. Hän ei tehnyt sitä, koska oli amatööri, vaan juuri siksi, että hän ei ollut amatööri, vaan mestari. Hienoa on myös se, että Takala käyttää sellaista tallennusmediaa, joka helpottaa kuvavolyymin hallintaa. Toissavuosisadan laitteilla toiminta olisi hankalaa... mutta monien mestari-paradigmat ovat edelleen peräisin menneiltä ajoilta: karun korpimaan pienten resurssien kuvaaja, kuin talvisodassa puusta venäläistä kollegaa väijyvä tarkka-ampuja... On onnistuttava kerralla...
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Antero Takala on pitkän linjan TV kuvaaja joka "terapiamielessä" kuvaa lappia/luontoa.Pidän hänen tuotannostaan kovasti, mutta on niitä muitakin "tummanpuhuvia mestareita" Asko Salmesta lähtien. Hän on taas aivokirurgi. On hienoa että nämä hemmot vaivautuvat tekemään kirjoja ja näyttelyitä. mutta "projektiin kulutettu filmimäärä" ei ole mikään mittari, ainoastaan visuaalinen impakti. Se on se asia joka puree minuun. Jos haluaisi ola vähän sarkastinen, oma lappiportofolioni syntyi 12 kinorullalla. Tuloksia on nähty täällä, saitillani ja sitten myös tulevassa retrospektiivissä, mitenkään mainostamatta sen erityisemmin.
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Kitaristi on analogiana huono, Picasso sentään jo parempi. Vaan picasson teoksista voi olla montaa mieltä - toki moni renessanssin aikainen mestarikin varmasti teki luonnoksen jos toisenkin ennen lopullista mutta ei tätäkään niin suoraan voi mielestäni verrata valokuvaukseen. Pitää kuitenkin paikkansa, että harvemmin mestariteos on syntynyt vain yhdellä ainoalla valotuksella (luulisin). Ehkä on kuvattu sama kohde toistamiseen tai vielä kolmannenkin kerran jos ensimmäiset kerrat eivät ole tuottaneet aivan haluttua tulosta. Takalamaiset valotusmäärät viestivät kyllä mielestäni enemmän siitä ettei kuvaaja ole itsekään varma mitä haluaa, vaan mennän kokeilemaan ja räpsimään josko jotakin tulisi. Tavallaan siis edelläkävijä - noinhan digikuvaajat toimivat Vaikka viimekädessähän se lopputulos ratkaisee (siksi ihmettelen miksi Takala usein kertoo kuinka monta negaa otti tässäkin projektissa..).
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Tämä Takala on uusi tuttavuus minulle, mutta täytyy sanoa, että aion ehdottomasti käydä katsomassa, jo nuo snadit nettikuvat kolahti ja kovaa.
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Mä diggaan Takalaa, kuvien ja sen vuoksi, että hän kuvaa Olympus om-laitteilla. TJukka
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Analogioista en tiedä, mutta eiköhän se oleellinen tullu tässä: Se lopputulos on kuitenkin pääasia. Ne on sitten niitä turhia hehkuttelun keräilyjä että onko sinne päästy miljoonalla jämäruudulla vai ilman yhtäkään. Elikkä kattokaa niitä kuvia, älkää kyselkö millä kameralla kuvattu tai montako ruutua meni hukkaan....
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Sekosin sormieni kanssa. Henoja kuvia Takalalla, omanlaisia ja tummanpuhuvia. Kummastuttaa tuo filmin kulutus. Asko Salmesta muuten, on enemmänkin tissien muokkaaja. Ei tietääkseni aivoja sorki. Kameraseuralainen, kivoja kuvia, mustavalkoisia. Kirjaakin on pukannut. Kotipolkuni varrelta muuttanut pääkaupungin paremmille bisnesmaille. kapa kapa
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä Mun mielestä yksi mielenkiintoisimpia kuvia KAIKISTA on Takalan 'Omituinen mies'. TJukka
Vs: Suomalaisten mestarikuvaajien eliittiä kunhan itsekseni vitsailin... hyvä tieto se oli, kiitos siitä. Olen kerännyt täältä ja maailmalta itselleni tässä vuodenvaihteen tienoilla aika hyvän OM-setin ja yritän pärjätä niillä tämän vuoden. No, jos vähän asiaankin puuttuisi: olin miehen joitain kuvia nähnyt ennenkin mutta itse professoriin törmäsin viime syksynä Kuusamo Nature Photossa, jossa hän esitteli duunejaan. Oli todella mielenkiintoinen kertoja ja hyvät jutut, kannattanee mennä sunnuntaina museoon kun hän itse esittelee näyttelyn yleisölle. Esiintyy myös muistaakseni 14.2. Oulunkylätalossa (päivä kannattaa tarkistaa Helsingin työväenopiston sivuilta) ja huhtikuun lopulla kertoo museossa työtavoistaan.