On se... likimain harkittua tekemistä... tai no jokainen näkee kuvan eritavalla. Tykkään jatkumosta... lehdessä hämmästelevästä kasvosta, mikä jatkuu itse kohteeseen (lusikkasuu)... mutta mielestäni peilissä oleva heijastus ei toimi... Jos siellä olisi ollut jotenkin vastaanottavaisempi kuvake, niin menisi paremmin läpi... nyt se häiröö. Mutta, kaikenkaikkiaan poikkeuksellisen piristävä kuva... hyvä kokonaisuus pienin (katsojan) puuttein.
En ole välttämättä ymmärtänyt kaikkia Zephanian kuvia, mutta lähes poikkeuksetta olen kyllä pitänyt niistä. Kommentoida en niitä osaa, mutta jotain niissä on.
En yleensä mielelläni kerro ajatuksesta kuvan takana edes kysyttäessä, sillä haluan että kuva jättää katsojaan jälkiä, joihin oma katsomukseni ei ole vaikuttanut. Tämä kuva kuitenkin kertoo nykytaiteesta ja klassisesta taiteesta. Jos klassiset taiteilijat näkisivät nykytaidetta, heidän reaktionsa luultavasti olisi juuri tuollainen, jota kirjan kuvan tytön ilme kuvailee: kauhistunut. Samalla he ovat, tavalla tai toisella, nykytaiteen alusta, ovat vaikuttaneet sen syntymään. Näin itse sen näen, mutta muiden tulkinnat eivät ole sen huonompia tai parempia.