Syksyllä tuli vierailtua vielä toinenkin erikoislaatuinen hautausmaa, eli Pitkäniemen hullujenhuoneen hautausmaa. Ja käytän vanhanaikaista sanaa hullujenhuone, onhan kalmistokin vanha, alkaen 1902, ja aikoinaan sairaalan asukkeina oli myös kehitysvammaisia sekä saattohoitoisia sukupuolitautisia... Kiviä ei montakaan ole jäljellä, eikä niitä kaikille 426 potilaalle edes pystytetty, olivathan he saatanan vallassa tulleet mielenvikaisiksi. Sade oli juuri lakannut, kun saavuimme paikalle, ja aurinko alkoi paistaa. Valo oli hieno, laimentaen alueen synkkyyttä. Itse asiassa tunnelma oli seesteinen, menneisyyden synnit unohtava. Eräitä harvoja tavanomaisia hautakiviä, taustanaan Pitkäniemen vakiomallisia. Eivät kaikki ole unohdettuja, vaikka hautakiveä ei olisikaan
Jäljellä olevat perumallin kivet ovat sikin sokin, ja huonot kaiverrukset vaikeasti luettavia. Google löysi jokusen tarinan kivien nimillä. Enemmän kerrottavaa olisi kuitenkin alueen keskellä kasvavalla vanhalla koivulla.