Joskus tunnustaa ettei viitsi kuvia laittaa esille, kun ne on aina samaa ja aina samaa kastia ilman mitään uutta. Jälleen kerran huomaan etten saa aikaiseksi mitään järkevää, kamera alkaa vain lojumaan vitriinissä. Katson vain muiden hienoja otoksia, haaveilen saisinpa minäkin samanlaisia kuvia. Tai näkisin samanlailla asioita. Epätoivoissaan sitten sitä päätyy epätoivoisiin ratkaisuihin ja ottaa ne miljoonat kerrat otetut kuvat uudestaan. Sitten koetat niistä väkertää kuvia, mutta erehdyt katsomaan taas toisten kuvia ja masennut entisestään kun toisilla on niin kauniita kuvia joillaisia ei itse koskaan saa. 1. Joskus mietin kuvaako kuvat yhtään itseäni? Koetanko ilmaista niillä mitään itsestä? Tuntuu epätodennäköiseltä että tekisin niin? Mutta haluaisinko että kertoisin niillä jotain? Haluaisin. Myös haluaisin ottaa kuvia jotka olisi kauniita, niin kauniita että ne aina tuntuisi uusilta ja henkeä salpaavilta. Kuvastaako sekään minua? Ehkä pitäisi vain hyväksyä rajat? 2. Monia ajatuksia pyörii mielessä, liian monia. Kuitenkin päätät käydä paltaniemellä, katsomassa miten jäät kestää. Ehkä etsimässä rauhaa. 3. Joskus se paikka on aika omalaatuinen. Varsinkin kun tuiskuttaa ja olet keskellä aavaa hiihtämässä, etkä näe mitään. Olet kaikesta kaukana, etkä näe mitään. Ehkä kaukaisen kajatustuksen jostain saaresta. Kiitos jälleen kerran että sain kertoa ja näyttää kuvia elämästäni.
Myös minulle tuttuja maisemakuvia talvisin, Saimaalla, mutta minä en tällaisiin kuviin kyllästy ikinä. Ainakin minä tykkään!
Upeita, hienostuneita kuvia. Ainakin meikän kalibroimattomalla näytöllä noiden kuvien sävyt näyttää tosi herkän pastellimaisilta. Tuota viimeistä voisi tuijottaa loputtomiin. Etköhän sinä kuitenkin laita itseäsikin näihin kuviin. Ei tämmöistä jälkeä saa aikaan mikään nuija tai tosinuijakaan. Älä suotta ruoski itseäsi vaan anna meidän nauttia jatkossakin tällaisista herkuista.
Juu, loistava kuva, jonka hienostuneisuutta ei edes sähköpostiosoite-copyright-signeeraus pysty tuhoamaan... Tässä on erinomaista minimalismia, jota voisi edelleenkin minimalisoida maisemasarjan merkeissä.
Hienot kuvat laitoit, erityisesti tuon sävyn ja pelkistyksen osalta varsin onnistuneita ja vaikuttavia. 1 minun mieleen eniten, mutta ei huono ole tuo 3:kaan, ei kyl koirakuvakaan, hyisen kylmää kuvissa ja seestynyttä.
Eka on ihan toimiva. Värit ja sävyt on hyvät, maltilliset. Ehkä noi langat olisi voinu siivota pois.. Koirakuva nyt on sitä samaa luokkaa kun ne sun koirakuvat yleensäkin, eli hieno potretti. Tosin en huomaisi vaikka olisi sama kuva viidettä kertaa esillä! Kolmas on kuvana sellainen ihan ok! Hyvä kun muutkin uskaltautuu kameroineen tuuleen ja tuiskuun.. Alun itkuvirren olisi kuitenkin voinut jättää pois!
Meinasin ensin haukkua tuon viimeisen, mutta jostain syystä olen klikannut sen auki jo useampaan otteeseen ja se alkaa näyttämään aika hyvältä.. noista ensimmäisistä en kyllä erityisemmin pidä. Mutta elämää lapissa kuvastaa varsinkin tuo viimeinen. Ehkä jotenkin jos omaa elämääsi haluaisit kuvata, niin yksi idea voisi olla tietokoneen näkyminen kuvassa (tämä ei millään pahalla). Tietsikka lumihangessa ja eme tsättäämässä kameralaukussa.. koira istuu vieressä ja pimeys laskeutuu...
Ehkä se on tämä uuden vuoden tulo, mikä kirvoittaa mietiskelyyn ja itsetutkisteluun... toivottavasti hedelmällisesti. Eka kuva on eniten minun mieleeni, hienoja kaikki.
Ihan käypänen setti. Ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta selvästi yli perusharrastajatason. Synkistely menköön kaamoksen piikkiin. Jos suosikki pitää valita niin 3:ssa olisi eniten ainesta mun valinnaksi. Sommittelu voisi siinä olla parempikin.
Jos toisten hyvät kuvat saa oman mielen masentumaan, niin nämä ovat sitten juuri sellaisia kuvia Todella hienoja. Näistä ensimmäinen eniten mun mieleen. Kolmannessa olisi loistavat ainekset, jos etualan lumessa olisi enemmän kiintopisteitä katseelle eikä taustan saari olisi ihan keskellä. Nyt lumi ja jää ovat mun silmään hieman liian tasaiset tai kontrastia on liian vähän. Jos etualalla olisikin vaikka pakkautunutta ahtojäätä tms. nousisi kolmonen mun suosikiksi. Ensimmäisessä kuvassa tykkäsin pastellisävyisestä ja kylmän kalseasta taustasta. Onko sulla ko. kuvasta muita versioita hieman sivummalta otettuna? Voisi olla kiva idea, jos noi puut ylettyisivät kurottautumaan "kiinni" toisiinsa. Hieman eri kuvakulmasta tarkasteltuna saattaisi ehkä näyttää siltä, jolloin kuvalle syntyisi oma tarina. Näiden kuvien myötä voinkin siis itse vaipua kaamosmasennukseen, kunnes saan haalittua jotain tajunnanräjäyttävää kuvamateriaalia
Minusta taas tekstit tekivät tämän sarjan. Herkkää ajattelua. Minusta tahto näyttää ja kertoa siitä, mitä itsessä liikkuu, on hienoa. Kiitos, että näytit nämä.
Tuo on totta, jollakin erittäin laajalla vielä ottaisi niin se varmasti toimisi. Kyseinen kuva oli otettu viime talvena kuitenkin ja kun olin tuolla järvellä hiihtämässä. Lisäsin sen tarinan vuoksi tähän sarjaan. Niin eipä siinä ollut muuta kuin lunta ja lunta sekä vielä lunta joka puolella. Tuuli oli niin voimakas että kamerareppu ei esimerkiksi pysynyt maassa paikoillaan vaan lähti tuulen mukana vierimään. Ja luonnollisesti pakkasta oli. Ei ole muuta versioita kuin tuo yksi puu sitten yksinään kuvattu sivulta. Otin jonkin verran kuvia koira ja puu yhdistelmiä. Tämän otin kun hain paikkaa kuva matkan kulman suhteen kun otan sen kuvan koirasta. Tosiaan kun tulee kuvattua primellä niin monesti hakemiseksi menee mistä voi kuvata jne. Itse olisin kaivannut tuonne jonkun kauemman kohteen, hiihtäjä, ihminen tai kaukainen puu. Nyt hiukan jää kesken tuo. Vasemmalle ei ikävä kyllä voinut jättää tilaakaan, eikä siellä olisi ollut edes kohdetta. Koira ja sitten tuota puu kuvaa tuli editoitua, sekä lisätty kohinaa ja vinjetointia. Sellaista tyypillistä laukku kuvien leikkimielistä editointia. Tuohon masentavaan tekstiin, niin se on varmasti niin pysyvä osa itseäni että sen voi ohittaa. Kuitenkin hemmetin hienoja kuvia jotku ottaa, se iskee kateeksi. Kiitos kaikille kommenteista.
Eka ja toka melko tavanomaista Emerikiä (tm). Kolmosessa on tyhjyys ja aukeus (aakeus?) erittäin läsnä, ei välttämättä edes kaipaa mitään kulkija(koira)a. Maisema ja mieli on tyyni kuin sinivalas.
Hienot, hempeät pastellin sävyt kuvissa... Tyylikkäitä. Helkkarin hyvä kuva irlanninsetteristä. On ne pirun ylvään näköisiä, ja kuvauksellisia. Muuten kyllä ovat sellaisia luupäitä. Hyväntahtoisia hölmöjä. Nim.merk. jonkin verran kokemusta.
Kieltämättä se setterin turkki meni siinä pakkasessa todella erikoisen näköiseksi, harmittavasti en sitten oikein saanut kuvaa sellaiseksi miten se itse näin. Tosiasiassa kyllä parempi kuva olisi pitänyt saaha mutta ei oikein aina osaa rakentaa kuvaa tilanteessa.
Näissä kuvissa on talvista 'pohjoista valoa' parhaimmillaan. Harmittaa vallan joskus kun tuli lähdettyä tänne etelään jossa valo on usein vähemmän puhuttelevaa.