Johnny-kuvaan liittyen tässä vähän kattavampi otos hummerinpyynnistä Mainessa USA:n itärannikolla. Kesä on hummerinpyynnin kannalta parasta kautta, sillä menekki on suurta ja saalis on yleensä hyvä, mutta toisaalta myös myyntihinta on alhaalla. Talvella hummerit siirtyvät rannikolta syvemmille vesille, joten niitä pyydetään vähemmän. Lähdimme joka tapauksessa hummerinpyytäjä Curtin kanssa kylmänä tammikuun aamuna klo 6:30 katsomaan, onko pyydyksiin tarttunut mitään. Vaikka pakkasta oli -15 astetta, aamulla oli liikenteessä muitakin kalastajia. Yleensä liikkeelle lähdetään heti kun valoisa aika alkaa, ja tammikuussa Mainen korkeudella aamu sarastaa kuuden ja seitsemän välillä. Portland Head Light aamuruskossa. Kun pääsimme apajille, Curt alkoi valmistella syöttejä. Jokaisessa pyydyksessä syöttipussi tai naru, johon syötit kiinnitetään. Yleensä syöttinä käytetään kalajätettä, joka on jäänyt yli kalankäsittelylaitoksista. Kesällä löyhkä on sietämätön, nyt siitä ei onneksi ollut huolta. Pyydys ylös, hummerit ulos, uusi syötti sisään, pyydys takaisin mereen. Tätä rutiinia voi jatkua päivittäin 200-500 pyydyksen verran. Tällä reissulla luku jäi reilusti alle sadan, koska kaikkia pyydyksiä ei kannata pitää talvisin vähärapuisissa vesissä. Saimme sentään muutaman hummerin! Ennen kun hummerit laitetaan säilöön, niiden sakset suljetaan tiukoilla kuminauhoilla. Se estää rapuja vahingoittamasta muita rapuja, ja niiden käsittelijöitä myöhemmin. Kuvan rapu voi aivan hyvin katkaista sormen, jos se saa tukevan otteen. Aamun edetessä aurinko alkoi lämmittämään enemmän, ja loi kangastuksia meren ylle. Curtin serkku Johnny saapui jonkin ajan päästä auttamaan pyynnissä. Kun Johnny tuli paikalle, oli aika vaihtaa venettä ja päästää Curt pyytämään hummereita yksin hetkeksi. Pyydysten nostaminen on suhteellisen helppoa automaattisen vinssin avulla, mutta työ on silti fyysistä ja myös vaarallista. Köysien ja vinssien kanssa pitää olla aina varuillaan, ja liukastumisen vaara talvella on suuri... ...varsinkin kun jäätä kertyy kaikkialle. Meri pysyy sulana Mainen korkeudella, mutta kylminä päivinä jäätä kertyy joka puolelle venettä aaltojen ja pärskeiden ansiosta. Alamittaiset hummerit heitetään takaisin mereen, ja samoin munia kantavat hummerit. Sitä varten on olemassa mittatikku jolla hummerit mitataan, mutta kokeneimmat pyytäjät osaavat arvioida hummerien koon silmämääräisesti. Johnny the poster boy. Työ varsinkin talvella on kylmää, märkää ja uuvuttavaa. Silti huumorilla pärjää pitkälle, eivätkä hummerinpyytäjät ole kaikkein herkkänahkaisimpia. "A bad day out on the water beats a good day in the office," sanoo Johnny. Edit: typoja.
Vs: Hummerinpyyntiä tammikuussa (kuvakertomus) Kiitos, hyvä reportaasi. Nuo kangastukset ovat aika veikeitä.
Vs: Hummerinpyyntiä tammikuussa (kuvakertomus) Aivan totta! Tää on ihan oikea kuvareportaasi, jossa kuvat ja teksti tukevat toisiaan.
Vs: Hummerinpyyntiä tammikuussa (kuvakertomus) Mielenkiintoinen setti.. Näitä olisi katsellut enemmänkin!!
Vs: Hummerinpyyntiä tammikuussa (kuvakertomus) Komppaan edellisiä. Kuvat miellyttivät silmää ja kuolan eritys lisääntyi runsaasti -- pitäiskin tehdä hummerisoppaa!