Katselin tuossa stadikan "mallikuvia" HS:n sivuilta, ja en voi kyllä kuin ihmetellä. Luulisi että arkkitehtitoimisto (joka oletettavasti nämä on tehnyt) haluaa antaa hieman osaavamman kuvan, kyseessä on kuitenkin 240 ME:n urakka. Tältä Olympiastadion voi näyttää vuonna 2018 – katso kuvat Nää näyttää melko tarkkaan joltain 8-vuotiaan tekemiltä...
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Aloituskuva oli kyllä aika överi kirsikankukkineen. My little pony ja halinallet vaan puuttu. Toinen missä tuli 8 vuotiaat ja kuvankäsittely mieleen oli tämä: http://www.stoa.fi/EnrolmentClient/info ... C321E0C7A0"]http://www.stoa.fi/EnrolmentClient/info.aspx?Key=04090D155E63FC8D6F4565C321E0C7A0 Näyttelyssä esiteltiin myös rujoa kloonipensselin käyttöä tai sen käytön puutetta ja teosten katselusta tuli enemmänkin "etsi viisi virhettä" -tyylinen kilpailu. Yök.
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Kieltämättä tuo Bremerin kuvamanipulaatio näyttää melko "artsulta". Lisäksi resoluutio lie mavica-tasoa... Tossa hiukka isompi: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/90906-bremerin-helsinki-yllattaa Tosiaan noissa stadikan kuvissa on mittakaavat, varjostukset, geishapuut, puoliaaveet ja Pohjois-Korea löytäneet toisensa, ei varmasti ole ollut halpoja kuvia nämä...
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Ette kundit vaan "elä ajassa"... Tollaista kamaa suoltaa arkkitehtitoimistot ja bränditoimistot solkenaan. Yksi jamppa menee Iphonen kanssa paikalle ja sit väännetään, tulos näkyy tässä. Toi steffen kuvakin oli alunperin Facebookissa. I phonella sekin on tempaistu.
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Sama trendi kuin jenkeillä 110-kameran - ja vielä pahempi - kiekkokameran tullessa markkinoille. Pientä, helppoa ja söpöä. Mikäs sen parempaa. Laadusta ei ollut kiinnostunut kukaan.
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... No joo kirsikankukka- tuputus on hiukka imelä ja "kamala" - mutta muistuttaisin ettei nämä ole valokuvaajille ja valokuvauksen harrastajille tehtyjä . Oma yhdeksänvuotiaani ei pystyisi näihin. Nämä eivät ole valokuvia - nämä ovat tarveselvitystä varten tehtäviä kuvia. Miljoonia näihin ei kannata laittaa, näiden avulla sellaiset jotka eivät osaa lukea esim piirustuksia kykenevät näkemään minkälaisia suunnitelmia on. Tämä kuuluu entisen ammattini piiriin ja silloin tällaiset tehtiin käsiavusteisesti on pelkästään hyvä että muutenkin valtavat rakennushankkeet eivät sullo rahaa ihan ensimmäisetn suunnitelmien näköispainoksiin . Minä tykkään.
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Kyllä Kodak on sörssinyt niin monta juttua että joutaakin menemään.
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Laatu on niin suhteellista. Olen nähnyt Dianalla tai Holgalla kuvatuista negoista laadukkaita vedoksia. Toisaalta olen nähnyt myös Leicalla kuvatuista negoista tehtyjä vedoksia, jotka ovat täyttä kuraa. En silti boikotoi Leicaa, enkä varsinkaan sillä kuvattuja kuvia. Minulle kuva itsessään se tärkein asia, ei millä se on kuvattu. Huumoriakin kuvissa saattaa olla, tietoista tai tiedostamatonta, hyvää tai huonoa. Steffen näyttelyä en ole nähnyt, mutta sen voin sanoa, että nuo lärvikirjassa olleet ja täällä esimerkkinä ollut kuva ei iskenyt oikein meikäläisen huumorintajuun. Facebook-huumori ei välttämättä kanna gallerianäyttelyyn. Toisaalta minua ihmetyttää asenne, ettei voi mennä johonkin näyttelyyn sen takia, kun kuvat on kuvattu vaikkapa kännykällä. Osoittaa aikamoista ennakkoluuloisuutta ja kapea-alaista ajattelua. kapa
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Ainoastaan viimeisessä kappaleessa. Eikä sekään ole piikki, vaan mielipiteeni. On totta, että tuo viittaa aiempaan lukittuun ketjuun, joka valitettavasti ryöstäytyi joittenkin käsistä. Siinä ilmoitit, ettet mene sen takia katsomaan näyttelyäni, kun ilmoitin, että olen kuvannut työni kännykällä. Tuo on aikamoinen kommentti kuvan ammatilaiselta. Käytän sanaa ammattilainen, vaikka eläkeläinen oletkin. Olkoon syysi mitkä tahansa, vaikka se, ettei yksinkertaisesti kiinnosta, minulle eivät kuulu, kukin tekee mitä tekee. Vain tuo välineajattelu hieman ihmetyttää. kapa
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Et ole ainoa. Jos minulle tulisi kuviaan kauppaamaan mies, jolla lukee lippiksessä Leica, paidassa Leica ja takissa Leica, katsoisin vain haavi auki. Tää on tätä kun on Audi, niin on Audi-logo siinä avainnipussa, takissa lukee Audi ja lippiksessä tottakai. Juosta silloin pitää, ja kauas... Tietyssä mielessä tommonen logoutuminen on tämän kulutusyhteiskunnan pirullista ironiaa, mutta harvemmin esiintyjä sitä itse sellaiseksi mieltää.
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Noo, aikonaan Helsingissä opiskellessa tuli autoradiosta Erottajalla kurvaillessa paikallisradiossa laatuohjelmaa -juttua tyypistä jolla oli harraste. Oikeastaan se kyllä on enemmänkin elämäntapa kuin pelkkä harraste. Ihmettelin mikä nyt hesalaisen noin onkaan koukuttanut, ja sitten se tuli: lippalakit. Ei harmittanut muuttaa koulun jälkeen taas kerran pois... ;-D
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Täytyy kyllä olla samaa mieltä, vahvasti. Vähän sama kun joku ei menisi tiettyyn ravintolaan syömään vain sen vuoksi kun kuulemma tekevät ruoan teräspannuilla, kun taas itse sattuu tykkäämään enemmän vuoratuista kuparipannuista. No, meitä on niin joka lähtöön. Eipä siinä sen enmpää.
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Tämä on niin totta. Jos on näyttely, jota mainostetaan sillä, että on otettu kuvat kännykällä, niin onhan se iso meriitti ja syy, sekä tehdä näyttely, että käydä se katsomassa. Mikä voisi olla tärkeämpi syy?
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Niin, ainoa oikea tapahan valokuvanäyttelyiden ohessa olisi tiukasti salata sekä välineet joilla kuvat on tehty että muutkin näyttelyn mahdolliset taustat. Ja varsinkin jos näyttely pidettäisiin ideaalisessa kaupungissa jossa kellään ei ole harrasteita tai elämäntapaa.
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Lippiskielto aulassa helsinkiläislle? Voisi tulla iso kapina ;-)
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Olet varmaan Kuikuri lukenut näyttelytiedotteeni, ja lukenut sitä tapasi mukaan kuin Piru Raamattua. Tosiaan oli yhtenä ajatuksena ottaa väline haltuun. Kuten maalari öljyvärinsä, ja uutena akryylit, tai akvarellisti opetellessaan guasseja, veistäjä siirtyessään puusta pronssiin, kirjailija novelleistansa runouteen... Ei tässä sen kummallisempaa ole. Minulle väline on, kuten nimi sanoo väline. Ei sen enempää. Olkoon se sitten Holga, Alpa tai Leica. Avajaisissa tuli keskusteltua tästä välineen "korostamisesta", ja ehkä sain ajatukseni perille. Se nimittäin oli, että välineellä ei ole merkitystä lopputulokseen. Tai ennemminkin niin, että jos käsissäsi on vain yhdenlainen väline, niin otat sen haltuusi, ja käytät sitä hyväksesi omiin tarkoitusperiisi. Ei se sen ihmeellisempää ole. Menkää katsomaan, jos sattumalta menette paikan ohi ja kommentoikaa näyttelyä, mutta lopettakaa paskanjauhaminen. kapa
Vs: Huh huh, mitä kuvankäsittelyä... Vähän vielä paskanjauhantaa. Ei tuo "väline" aivan niin yksinkertainen asia ole. Muistat varmaan menneiltä ajoilta tämän: The medium is the message - Wikipedia