Laiskottelin terassin sohvalla, kun yläpuolelta kuului melkoista ryminää ja valokatteen läpi näkyi iso tumma varjo... Mikä per..... ??? - Ai jaa, Hakkarainen se siellä. Huomauttelee, että aamiainen on taas myöhässä. No, vein sitten laiturille pikkupaketillisen muikkuja, ja läksin hakemaan kameran sisältä. Otanpa kuvan, kun se ruokailee. Myöhästyin, kun pääsin takaisin, oli kaikki muikut jo syöty. Siinä ei kauan nokka kopissut. Poseerasi hän sentään ruuhen keulassa potrettia varten.
^ Teistä on tullut näemmä kaverit, tai sitten kyseessä on vain ”win-win” tilanne. Toinen saa syötävää ja toinen saa valokuvamallin. Onkohan tuo eri laji kuin se, onkohan kattohaikara, joka tekee pesänsä esim. savupiipun päälle?
On, tuo on harmaahaikara. Yleisempi Suomessa, itse asiassa rannikon lahdissa ja jokisuistoissa melko yleinen nykyään. Luulen, että tämä siipiveikko oli hiukan heikossa kunnossa. Liikkui lähinnä kävellen ja seuraili ihmisiä. Ei sentään kädestä syönyt, mutta parin metrin päähän tuli. Nykyään se lentelee jokivartta kauemmaksikin, ja poikkeaa pihassa vain satunnaisesti. Pysyttelee myös selvästi kauempana. Vaikuttaa ihan terveeltä.
Tänään otin sitten kameran jo valmiiksi mukaan Hakkaraisen aamiaistarjoiluun... Aika vauhdilla ne muikut tosiaan katosivat.
Näin itse harmaahaikaran Nuuksiossa. Keskustelu meni suunnilleen näin: - eikö haikaralle roiku jalat? - miksi se lensi niin hiljaa?
Harmaahaikara taitaa pitää jalkojaan matkalennossa aika suoraksi taakse ojennettuina, ihan pyrstön suuntaisesti. Kaula sillä on usein mutkalla, joten lennossa se on aika omituisen näköinen joskus, ihan eri tavalla kuin muut pitkäkaulaiset, joutsenet ja kurjet esim. Eivät ne mitään pikalentäjiä ole, useimmiten aika työlään näköistä etenemistä.
Hiukka ahneutta tai hosumista.... Hakkarainen yritti nielaista kaksi muikkua yhdellä kertaa, ja kakomiseksihan se meni. Onnistui se nieleskely sentään
Jotenkin tuli mieleen tämä: Trumpeter 1:48 Savoia Marchetti SM-79 II Sparviero - Harrastekauppa Hobbylinna