Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Kamera kääntyvällä näytöllä saadaan asentoon joka ei ole tyypillinen kuvausasento, joten se ei herätä samaa huomiota kuin kännykkä joka suunnataan kohteeseen. No sitten tietysti tulee se objektiivien ero, eli kännykkäkamerassa on laajakulma, kun taas katukuvauksessa tulee tarvetta myös erottaa kohde ympäristöstään ja siihen tarvitaan zoomia, ainakin minä tarvitsen.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Eihän kännykällä kameraa ohjatessa tarvitse sen kännykän kameralla kuvata tai osoitella kännykällä kuvattavaa...
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Olin käsittänyt väärin, ja nyt en käsitä senkään vertaa, tarkoitatko jotain systeemiä missä on sekä kamera, että kännykkä jotenkin yhteistyössä?
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Niin, luultavasti sitä sinunkin peniä voi etäkäyttää kännykällä. E-P5:ttä ainakin voi todella mainiosti.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Jos yhdellä saman tuoteperheen kameralla voi, se ei merkitse, että toisella voisi. Se onnistuu nykymallistolla, jossa on ihan oikea kameraan integroitu paikallisverkko, jolloin kännykkäohjelmalla katsella kameran etsinkuvaa ja tehdä suunnilleen kaikkea, mitä suoraan kamerallakin. Mutta tämä on vasta pari vuotta vanha asia. Sitä ennen oli muutamassa mallissa (ml. E-PL5, jollainen taisi olla Markulla) mukana Toshiban WiFi-kortti, jolla voi vain langattomasti latailla kuvat kamerasta kännykkään tai tietokoneeseen, mutta ei kauko-ohjata kameraa.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ kaikki erikseen vaikka edit nappikin olisi olemassa viestien yhdistelyyn, vaan mitä väliä Post Count is all the that matters. (Bah! ihan niin kuin mulla olisi mitään saumoja näitä Heavy Weight Champions(tm.) vastaan.) itse asiaan: vanhaa Pen F:ää käyttäneenä tiedän että sen käyttöliittymä ei olisi myynyt edes quirkulle digi-versiona. Se on aivan liian hidas (oli todennäköisesti jo omana aikanaan.) ja hankala käyttää, ja Maitani rakensikin koko rungon koon minimoimisen ehdoilla. Syy esimerkiksi aikavalinnan etukannessa olemiselle on niinkin yksinkertainen että pyörösulkimen nopeutta pystyttiin säätämään suoravälityksellä, ilman että kameran sisälle tarvitsi varata tilaa akseleille jolla säädin olisi tuotu päällyslevyyn. Nykyään kun kamerat ovat kokonaan sähköisiä (alkuperäinen Pen F oli kokonaan mekaaninen), ei säätörullille ja napeille tarvitse varata enää niin paljon tilaa, mutta vastapainoksi säätöjä on tarjottava käyttäjälle paljon enemmän. Kuinka moni kuvaisi digikameralla jossa säätöinä olisi aika, aukko (ilman valotusmittaria), suljinnopeus ja erittäin hankalasti toisen rullan sisässä oleva herkkyyssäätö? Vaatimustaso on jotain aivan muuta kun mitä se oli 1960-1970 lukujen taitteessa. (jolloin TTL valomittarikin oli luksusta, saati sitten että Suljinnopeuden tai aukon pystyi jättää kameran valittavaksi.)
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Leicahan tätä konseptia tuo kovasti. Ei takatelkkaria, ei mitään. Ei edes valkotasapainon säätöä. Herkkyyssäätö siinä tosin on leicamaisessa paikassa eikä SLR-perinteen mukaisesti toisen rullan sisällä.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Kaipa Nappe1 viittasi filmin vaihtoon toiseksi, joka on todellinen herkkyyden säätö eikä vain valotusmittarin säätö. No miksei, kun tuohon lisätään tarkennus... fixfocus ei ole aina kovin kiinnostava. Toisaalta miksi pitäisi kuvata. Vapaaehtoisesti kyllä. Takatelsu korvaa aika paljon valotusmittaria, mutta erillinen mittari on ihan hyvä myös.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Pari huomiota... * Aikakiekon sisällä oleva herkkyyden säätö ei ollut lainkaan hidas tai vaikea. * Vaatimustason nousu osoittaa enemmänkin sen, että kun uusia ominaisukksia viritellään kaupankäynnin jakuvuuden säilymiseksi, kasvaa myös kuvitelma jonkun ominaisuuden välttämättömyydestä. * Pari-kolmekymmentä käyttömenun sivua kameran käyttämiseksi ja yli 300 sivun käyttöohjeen tarve ovat itse asiassa naurettavia.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ jep, samalla periaatteella autoteollisuudenkaan ei olisi tarvinnut keksiä mitään uutta 60-luvun jälkeen, jos vain ihmiset oikeasti ajaisivat autojaan, eivätkä vain matkustaisi niissä. Koirankoppi, pompannappi, syöksysämpylä, raastinrauta-corona, pelletti... kaikki olivat aikanaan suosittuja pikku tai perheautoja ja kyllä niilläkin pääsi paikasta A paikkaan B. Ei kukaan valittanut sisätilamelusta, istuinlämmittimien puutteesta tai että ei ollut vakionopeudensäädintä. 60-luvun lopun Minissä ei ollus sisällä edes avauskahvoja, vaan "sukkanarut" joista painamalla ovi aukesi. Ikkunat liukuivat sivusuunnassa, veivit tulivat myöhemmin ensin vain Deluxe malliin. Vertailun vuoksi, yleisin kysymys vuoden 2010 Yariksestani on takapenkillä matkustavalta on että "ai eikös tässä olekkaan sähköikkunoita takana?" Todellisuus on kuitenkin se että nykyaikana vaaditaan paljon paljon enemmän. Syitä miksi näin on, on monia, mutta kutsutaan sitä kaikkea vaikka elintason nousulla ja mukavuuden tavoittelulla. Ihminen pärjäisi vallan mainiosti ilman hyvin monta nykyään itsestään selvänä pidettyä asiaa kotona / arjessa, mutta eihän niistä nyt kukaan halua luopua kun ne ovat jo. Ensimäinen oma vuokra-asuntoni oli 1970 valmistunut yksiö, jonka keittiössä oli huimat 2 pistorasiaa jääkaapin pistorasian lisäksi ja nekin siten että niissä olevia laitteita oli huono vaihtaa. Aivan varmasti nykyäänkin pärjää kahdella pistorasialla keittiössä kunhan valitsee mitkä kaksi laitetta haluaa käyttöönsä nykyään pistorasioita käyttävistä itsestään selvyyksistä. (pakastin, kahvinkeitin, vedenkeitin, mikroaaltouuni, sauvasekoitin / monitoimikone...) Talon alkuperäisissä järjestyssäännöissä muuten kiellettiin pyykinpesukoneet asunnossa. Talonyhtiön oma kone oli täysin käsikäyttöinen eli koneessa ei ollut mitään automatiikkaa vaan kaikki pesuvaiheet aktivoitiin käsin. Kyllä silläkin pyykin pesi, mitä nyt joutui istumaan koneen vieressä koko pesun ajan ja katsomaan kellosta että kauanko se pesuvaihe nyt oli kestänyt. Vaan olipahan hetki aikaa lukea lehteä. (joita niitäkään ei juuri enää kukaan lue, koska internet on niin paljon... hetkinen mikä se sana onkaan... ai niin kätevämpi ja nopeampi.) Muutin ko. taloyhtiöön vuonna 2005, joten se oli jäänyt jonkunasteiseen aikakuplaan. Sinällään jännä kurkistus 35 vuoden takaiseen elämään. Meneet ajat on hienoja ja aikanaan on tehty hienoja laitteita, mutta ajasta riippumatta parhaiten myy se jonka tuotteet ovat sen ajan hermolla, eikä yksikään valmistaja hyväntekeväisyyteen perusta toimintaansa. Näin ollen täysin nuppikäyttöliittymän omaava digitaalikamera jäännee haaveeksi. Ehkä on myös parempi niin, koska niiden jotka sitä odottavat, odotukset ovat niin korkeita ettei se mitenkään voi lunastaa niitä kaikkia. Markkina on periaatteessa olemassa, mutta on niin pirstaloitunut eri merkkien ja eri vuosikymmenien hieman toisistaan eroaviin käyttölogiikoihin että yhdellä kameralla sen täyttäminen on mahdottomuus. Vielä olettaen että sillä pitäisi pystyä tekemään täsmälleen kaikki se sama ilman takanäyttöä, jonka saa tehtyä nykymallisissa rungoissa näytön menujen asetusviidakoista ja jonka täällä jokainen kameranysväri tekee kustomoidessaan uutta kameraa ottaessaan käyttöön, ollaan tilanteessa joka todennäköisesti on mahdoton toteuttaa.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Jep. Kun olin pikkupoika (jonkin aikaa sitten siis) naapuriin rakennettiin uusi omakotitalo. Talon isäntä oli tarkka mies, ja piti talouden hallinnassa. Työmiehen statuksella talonrakentajan piti tietysti ollakin. Asiaa harkittuaan isäntä totesi sähköliittymän kalliinpuoleiseksi ja päätti laittaa kaasuvalon. Minua sähköön tottuneena hiukan oudoksutti valojen sytyttäminen tulitikulla (kirjaimellisesti "sytyttämistä" siis), mutta valoahan niinkin kämppään tuli. Kuten edellä on ansiokkaasti todettu, mukavuudenhalu kasvaa. Hirmu vaikea ajatella sen einiinkaukaisen ajan välineitä nykymenoon tottuneen ihmisen käytössä. On esim. hyvin vaikea kuvitella nykyajan nuorille emännille sen ajan pyykkipäivää; kiehautettiin lakanat saunan padassa lipeäliuoksessa ja vedettiin sitten vesikelkalla lähijärven jäälle avannossa huuhdottaviksi. Kuivaava automaattipesukonekin kun joskus ottaa voimille, sinne pitää pyykit kuitenkin laittaa ja ottaa entiset pois... Luulen, että retrotavaralla on niin rajalliset markkinat, etteivät valmistajat tosiaan taida innostua. Vaikka joku aina joskus joutilaisuuttaan täyttääkin jonkin vanhan harrastusvempeleen kanssa.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ On toki ääripäitä (kuten esim. tuo pyykin keittäminen). Toisaalta voi aivan perustellusti kysyä, ovatko kaikki säädöt ja ohjelmoidut vaihtoehdot vaikkapa nyt kameroissa mitenkään tarpeellisia. On selvää, että noin teknisesti onnistumisprosentit kaikkien apuvälineiden kanssa ovat nousseet, mutta se ei korreloi sen kanssa, että "hyvien kuvien" määrä suhteutettuna otettuihin kuviin olisi noussut samassa tahdissa. Eiköhän aika moini hanki laitteita siksi, että ne tarjoavat jotain, jota ei kuitenkaan tule käytettyä, ei vaan tarvita tai ei osata päätää. Kyllä nuo vimpaimet nyt sen verran viisaiksi on jo saatu kehitettyä, että jokin superautomatiikkamoodi hoitaisi iloisesti 90% säädöistä oikein hyvin tarkoituksessaan loistacvasti onnistuen. Erikoishommat ovat kuitenkin erikseen ja silloin tarvitaan jopa kuvaajan kokemusta.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Kellekään eivät kaikki. Minäkin käytän pääasiassa aikaa, aukkoa ja herkkyyttä (tarkennuksen lisäksi, tietysti). Aika harvoin muuhun tulee koskettua, ja silloin se on tavallisimmin monisalamajärjestelmän ohjausvalikko. Jos sitä käyttää lisäsalamalaitteesta, ei kameran valikoihin tarvitse sekaantua käytännössä ollenkaan. Minun kameraani riittäisivät siis mainitut säädöt vallan hyvin. Joskus paneuduin jonkun "superzoomin" ohjeeseen oikein perusteellisemmin, taisi olla jonkun lehtijutun yhteydessä. Säätömahdollisuuksia oli valikoissa hiukan yli 200, jos oikein muistan. On selvää, ettei *kukaan* kameran käyttäjä tarvitse niitä kaikkia, mutta joku luultavasti jokaista. Eihän niistä mahdollisuuksista mitään haittaa ole, eivät ne kameran painoa lisää. Saavathan ne siellä olla. Ihan samoin, voi olla, ettei joku käyttäjä tarvitse trigonometrisia funktioita laskimessa. Ei niistä hänelle kuitenkaan haittaa ole, joku toinen kuitenkin tarvitsee, eikä malleja voi olla kymmeniä eri käyttäjien tarpeisiin tuunattuna.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ [QUOTE> [/QUOTE] Niin kauan kun turhuudet ovat valikoissa tai ohjelmoitavassa rullassa, tilanne on OK. Hommasta tulee kuitenkin nopeasti sekava, kun käyttökytkimien tai kytkimien asentojen määrä kasvaa ja peruskäyttö jää taka-alalle. Olympuksella on useita tuotelinjoja. Ne voisivat erottua toisistaan vaikkapa käyttöliittymiltään sen verran että tämä tyylikäs PEN-F olisi hienovaraisesti voitu kohdistaa markkinoinnissa puristeille, vaikka valikoissa olisikin samat toiminnat kuin rinnakaisissa tuotteissa.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Aivan, mistään ei ole haittaa, jos siitä ei ole mitään haittaa. Näinhän se on. ;-)
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Lähes pakko kysyä, oletko siis sitä mieltä, että pelkän hyvin toimivan kameran käyttö on jotenkin vähemmän kätevää kuin ohjata kännykällä kameraa? Kaksi laitetta = kaksi asiaa joita pitää ohjailla.
Vs: How Olympus Designed the PEN-F for ’Timelessness’ Eihän sitä kameraa tarvitse ohjailla. Pidät sen sopivan huomaamattomasti ja katselet kännykästä mitä näkyy, vaihdat sen kautta aikaa/aukkoa ja mitälie ja painat sen kautta laukaisinta. Siis jos kerran kääntyvä näyttö on tärkeä katukuvauksessa jotteivat ihmiset huomaa niin kännykällä ohjattavuushan on silloin vielä merkittävämpi etu.