Enpäs löytänyt aikaisempia ketuja tästä aiheesta. Joten onko kokemuksia kuinka kauan nestemäinen kiinite säilyy? Agefixin manuaali sanoo, että avaamaton paketti säilyis 2vuotta ja avattu puteli säilyis 3 kuukautta. Kuulostaa minusta hätävarjelulta. Onko todellisia kokemuksia kuinka kauan Agefix säilyy? Itsellä oli joskus pari vuotta käytöss 5 Litran pönikkä agefixisiä. ja ihan hyvin näytti kiinnittävä. Jatkokysymys olisi kanssa miten huomaa jos kiinnite ei toimikkaan kunnolla? Filmissä sen huomaa kyllä helposti mutta entäs paperin laita?
Vs: Kiinitteen säilyvyys Voithan koittaa sitä pikkumäärällä filmiliuskaan ;-) Enpä ole kuullut vanhasta kiinnitteestä, odotan että omani toimii vielä testamentattunakin ;-}
Vs: Kiinitteen säilyvyys Kiinnitekin hapettuu ajan myötä, mutta ei läheskään niin nopeasti kuin useimat kehitteet. Jos valmistaja antaa jotain säilyvyysaikoja, niin ne ovat ymmärrettävästi "vähintään"-aikoja. Nuo yllämainitut vaikuttavat juuri sellaisilta. Kiinnitteessä on sulfiittia hapettumisen estämiseksi. Jossain vaiheessa sen kapasiteetti loppuu ja tiosulfaatti alkaa hapettua. Todellista säilyvyysaikaa on mahdotonta antaa, koska se riippuu säilytysoloista, ennenkaikkea altistuksesta ilman hapelle. Siksi avaamattomat ja täydet astiat säilyvät paremmin. Kiinnitteen pilaantumisen voi huomata hajoamistuotteista, vaalean rikkisaostuman muodostumisesta ja rikkivedyn hajusta. Käytetyssä kiinnitteessä rikkivety muodostaa hopeasulfidisaostuman. Samalla tietenkin kiinnitysaika tuoreeseen liuokseen nähden pidentyy. [QUOTE> [/QUOTE] Ei sitä helposti huomaa filmissäkään ennen kuin on jo liian myöhäistä. Kirkastumisajan pidentyminen kaksinkertaiseksi tuoreeseen kiinnitteeseen verrattuna on yleinen nyrkkisääntö filmikiinnitteelle. Kirkastuminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan kiinnitteessä pitää olla kapasiteettiä myös hopeakompleksien saattamiseen liukoisiksi, jotta ne peseytyvät pois emulsiosta (ja erityisesti kuitupaperista). Periaatteessa kirkastumisajan voi testata myös paperille, mutta se tapahtuu käännetyssä järjestyksessä, ensin kiinnitetään paperisuikaletta vaiheittain eripituisia aikoja, huuhdotaan ja lopuksi kehitetään paperiin vielä jäljelle jäänyt hopeahalogenidi näkyväksi hopeaksi. Kirkastumisaika on lyhin kiinnitysaika, jonka tuloksena paperi on prosessin jölkeen täysin valkoinen. Kiinnitysaika on sitten vähintää kaksinkertainen. Parempi keino on kuitenkin kiinnittää tuoreella ja toimivalla kiinnitteellä. Kiinnitystuloksen voi lisäksi silloin tällöin testata testiliuoksella (Na-sulfidia), jota tiputetaan pari pisaraa kuvan valkoiselle reuna-alueelle, annetaan vaikuttaa muutaman minuutin ja tarkastellaan tulosta - kohtaan ei pitäisi jäädä kuin juuri ja juuri havaittava vaalea sävy. Toinen ja joskus helpompi keino on sävyttää vedos seleenillä tai sulfidilla, huonosti kiinnitetty vedos on lähes varmuudella sävytyksen jälkeen laikukas ja tahrainen - siis käyttökelvoton, mutta onneksi asia paljastuu heti. Kiinnitteestä ei kannata yrittää käyttää viimeisiä tehoja, koska vahingot yleensä ilmenevät vasta sitten kun niiden korjaamiseksi ei ole enää mitään tehtävissä. Kiinnite on kuitenkin halpaa koko prosessin kustannuksiin nähden.