Yhellä kaverillani oli jo parikymppisenä Rolex, jota se aina -snadissa nousussa- esitteli kaikille rafloissa... Itsellä oli ranteessa vain Seiko speedtimer... Olin (ja olen) vaatimaton... Kummatkin kyllä tienattiin ihan hyvin, joten kai se luonteen eroavaisuuksillakin selittyy.
En ole väittänyt suinkaan etten olisi narsisti, pikemminkin päinvastoin. Sitäpaitsi luulen, että jokaisessa meistä piilee pikku narsisti, vähän samaan kuin monissa meistä piilee pieni demari. Ja jokaisessa demarissa piilee sähkö Volvoon istuessaan pikku porvari.
Kellot, kamerat, vaatetus, asuinpaikka sekä asumismuoto ja autot ovat itseilmaisua parhaimmillaan. Ihminen viestittää koko ajan itsestään ympäristöönsä. Kamera kaulassa kertoo harrastuksesta, ammatista, varallisuudesta tai intohimoista. Autot ja kellot kertovat sosiaalisesta asemasta, intohimoista, siitä mitä pöksyistä löytyy tai jää löytymättä. Maukka Perusjätkäkin sen jo sanoi, että "Vaatteet on mun aatteet". Elämä on jatkuvaa itseilmaisua ja viestimistä. Kotieläimillä on paljon helpompaa. Ensin vähän haukutaan ja sitten kustaan portin pieleen. Ei mitään liian monimutkaista, mikä veisi huomiomme muualle.
Meillä kun ei ole hajuakaan, miten paljon itseilmaisua niihin portin pielten kusiläikkiin liittyy....
Ei oo helppoa uroskoirilla kun pitää yrittää kusta mahdollisimman korkealle että muut luulivat suureksi, esim meidän pentu kaatui usein kyljelleen kun teeskenteli isoa ja vahvaa
Tämä oli minulle uusi tieto. Toivottavasti kukaan ei ole pitänyt minua juppina, kun mielestäni olen sellaisesta kovin kaukana. Kello siirtyi oikeaan ranteeseen joskus 80-luvun alussa, kun sitä ei vamman takia voinut vasemmassa pitää. Ranne parani aikanaan, mutta kello ei siihen ole palannut vieläkään muutamaa lyhyttä kokeilua lukuun ottamatta. Oikeakätinen olen, ja minulle on jotenkin luontevampaa pitää kelloa oikealla.
No ei kai se noin pienestä sentään kiinni ollut. Ainakin Helsingissä oikean jupin erotti 1980-luvulla siitä, että hänellä oli jäsen- tai VIP-kortti johonkin Helsingin silloisista pintapaikoista, kuten Rocktails tai Helsinki Club jne. Kävivät niissä usein ja pistivät sitten oikein kunnolla rahaa menemään. Keskusteluissa kukin kehui omaa erinomaisuuttaan ja laajoja (enemmän tai vähemmän kuviteltuja) businessverkostojaan jne. jne. Hassua aikaa…
Lähinnä80-luvusta jäi mieleen valtavan kokoiset olkatoppaukset muutamaa numeroa liian suuressa blazerissa.
60-luku oli parasta aikaa. Blues soi ja tytöt olivat kauniita. Tähtiperällä pääsi kuskaan. Rippilahjaksi saatu Eterna-Matic ranteessa. Toimii edelleen hyvin.
^ Minkä tahansa menneen vuosikymmenen parhaudelle riittää kannattajia, riippuen siitä, millä vuosikymmenellä arvioitsija itse on viettänyt nuoruuttaan.
Riippuu myös aiheesta. Joku saattaa kaivata aikaa, jolloin 'tyttösiä' ei ollut vallankahvassa. Vaikka muutoin eivät vanhoja aikoja kaipaisikaan.