Vein äskettäin ison satsin Fujin kalustoa Rajalaan vaihdossa. Kamerastorestakin olin pyytänyt ja saanut hyvän tarjouksen. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisin myynyt samat tavarat itse. Kun katselin, millä hinnalla Kamerastore on samanlaisia myynyt takuulla ja palautusoikeudella totesin, että en itse saisi koko satsista enempää itse myyden tai jos saisin niin sitten vaan ihan vähän enemmän. Nyt kyllä tällä kerralla oli minulle eduksi, että Rajalassa oli kampanja jossa ostetuille tuotteille sai lisäalennuksia kun antaa jotain vaihdossa. Tietysti samanlaisia kameroita ja optiikkaa ei ole koko ajan käytettynä tarjolla ja mitä vaihdossa vein, ei noilla kahdella suurella käytetyn kameratavaran jälleenmyyjällä sillä hetkellä ollut edes käytettynä tarjolla. Eli olisi saattanut olla pieni mahdollisuus saada nipistettyä hieman parempaa hintaa kuin mitä itse vaihdossa sain, jos joku olisi halunnut ostaa juuri sillä hetkellä tuollaisia kamppeita käytettyinä, mutta sittenkin hyöty olisi jäänyt pieneksi ja myynnissä olisi mennyt aikaa ja aiheutunut riesaa postittamisesta. Alkavat esim. Rajala ja kansainvälisesti paljon myyvä Kamerastore olla niin isoja toimijoita että pystyvät vaihdossa maksamaan hyviä hintoja, siis suhteessa siihen millä itse myyvät samat kamat. Pelkkä myynti niille on tietysti huonompi kauppa kuin vaihto, mutta vaihtotarjouksia kyllä ainakin kannattaa pienellä kynnyksellä pyytää. Jos joskus haluan luopua eksottisemmasta tavarasta kuten Rolleiflexistä tai Fuji GA645:sta niin sitten kokeilen onneani ensin vaikka täällä. Luulen tuollaisia pienen piirin erikoisuuksia kannattavan yrittää ensin myydä suoraan asiaan perehtyneille harrastajille joita ei monta ole, mutta joku saattaa löytyä.
Suomessa aika pitkälle varmaan saakin. Vaurauden käyttämisen, näyttämisen ja näkemisen tavat kuitenkin vaihtelevat kulttuureittain, missä ei kai sinällään ole mitään outoa.
Juu, ei kai ole outoa, siksi voisikin ehkä kysyä, että mitä sitten? Ai niin, jäipä kertomatta, että meikäläisellä on ranteessa juurikin se Omega Seamaster -kello. Olenko minäkin nyt sitten ”narsisti”, tai onko minulla ”huono itsetunto”? Olisiko maailma jotenkin parempi, jos olisin Omegan sijasta valinnut sen 60 euron Timex:in. (Omegan huoltokin maksoi saman verran kuin 10 kpl noita Timex-kelloja). Olisinko parempi ihminen, jos olisin ostanut sen kuudenkympin kellon ja laittanut säästyneet rahat pankkitililleni, ja sitten kun elämäni joskus päättyy, jättäisin kohtuullisen perinnön valtiolle? (Minulla kun ei ole omia perillisiä). Sittenkö ei olisi ”narsisti”? Vai pitäisikö sanoa työnantajalleni, että haluan palkan alennuksen, jotta olisin parempi ihminen?
Ehkei tuo Seamaster vielä ole niin kovin paljoa - siis yksi. Sitten on niitä, joilla on 200 Omegaa. Sitä voi jo ehkä hiukan arvioida toiseenkin suuntaan. Ainakin sellainen kuin minä, jolla ei ole kelloa ollenkaan - miksi olisi? Kun oli työelämässä, oli jokaisessa työpaikan huoneessa seinäkello, lisäksi kaikilla käytävillä. No, vessassa ei ollut, mutta ei siellä niin kauaa mennyt, etteikö ajankulua olisi pystynyt luotettavastio arvioimaankin... Nykyisellään on tavallisimmin yksi lysti, mitä kellot näyttävät. Niitä ihmisiä on paljonkin, joitten ostelu on jonkin muun tarpeen kuin käyttötarpeen tyydyttämistä. Tuossa naapurissakin yksi emäntä, joka ostaa koko ajan uusia vaatteita ja muu niitä sitten kirpputoreilla joskus ihan käyttämättöminäkin. Tunnen myös rouvan, jolla on 200 pitkää iltapukua - vaikka aika harvoin käyb pukujuhlissa. Maailmaltahan löytyy kärjistyneempiäkin tapauksia - jos rouvalla on 4000 paria kenkiä, ei kyse ole kenkien tarpeesta. - Toki, onhan silläkin työllistävä vaikutus, että tehdään tarpeetonta tavaraa.
"että mitä sitten?" Tekstini oli tarkoitettu vastaukseksi esittämääsi kysymykseen "Miksi varakas henkilö ei saisi..."
Minä ostin kameratorilta joku viikko sitten melkein uuden digikameran. Oli kesällä vasta markkinoille tullut malli (Pentax K3-III mono). Noin 800 kuvaa sillä otettu ja hinta oli alle 2000€, vaikka uutena oli maksanut noin 2800€. Eli noin euro/kuva. Tai enemmänkin tietysti (sisäänostohinnasta riippuen). Kyllä on tavaroilla aika nopea vaihtosykli nykyään...
Kahta en vaihda ... Leica MP on pitkäaikaisen valokuvausharrastuksen ”päätepysäkki”, en ole enää pitkään kuolannut kameroiden perään. Omega Seamaster on 60 vuotta vanha, perin sen poismenneeltä isältäni. Teetin kellolle viime syksynä täyshuollon 800 eurolla, eiköhän se pelitä seuraavatkin 60 vuotta. Ei näillä esineillä ainakaan minulle ole mitään tekemistä narsismin tai näyttämisen tarpeesta. Satun vaan pitämään laadukkaista, yli sukupolvien kestävistä esineistä.
Kumpaakaan kuvaamistasi esineistä tuskin missään päin maailmaa pidetään pröystäilyesineinä, käyttöesineitähän nuo ovat.
Tällä foorumilla jotkut ilmeisesti kuitenkin pitävät, viitaten joihinkin kommentteihin. Vai onko sitten kyse siitä, minkä ikäisiä/hintaisia nuo tavarat ovat (??).
Takaisin nykyaikaan. On tässä kellokin ja kompassi. Niin ja voihan tällä soittaakin eli toimii myös puhelimena. Voi siis kilauttaa kaverille. Valokuvia ei tällä saa otettua.
Arvokelloilla on kärjistetysti kolmea lajia ostajia 1. Nousukkaat, joilla pitää olla kallis kello koska imago vaatii. Heillä kello on yleensä Rolex. Rolex voi olla muullakin arvokellojen harrastajalla, nehän ovat laadukkaita kelloja vaikka merkki on tässä lajissa aika uusi. Tätä sakkia löytyy pintaliitoelämää viettävistä nykyjulkkiksista. 2. Ne jotka arvostavat perinteistä kelloteknologiaa ja perinteitä. Kaiken ei tarvitse olla kertakäyttöistä ja elektronista ja pikavauhtia vanhentuvaksi muuttuvaa. Rikkaalla kellovalikoimasta saattaa löytyä vaikka Kari Voutilaisen pajan tekemä kello ja Patekin parempi malli, keskiluokkaisella jotain muita. 3. Rikkaat menestyjät, joille kellojen harrastaminen on vähän kuin golf, kuubalaiset sikarit ja oman viinikokoelman ylläpitäminen. Kelloja hankitaan kun se kuuluu asiaan omassa viiteryhmässä. Voivat kuulua myös ryhmään 2 mutta kellot tulleet mukana kuvioihin vaurastumisen mukana, koska kun muillakin samalaisilla on hienoja kelloja. Voivat kuulua myös ryhmään 1. Minusta on suurempi ihme että rattailla ja muilla hienomekaanisilla osilla saadaan tarkasti käyvä kello kuin että sellainen tehdään mikropiireillä gps:llä aika korjaten. Hienoja laitteita!
Kyllähän niitä rattaita kelloihin osaa viilata kuka hyvänsä, jos viitsii. Kokonaan eri luokan osaamista on sovittaa satatuhatta transistoria pieneen kelloon.
Monilla ihmisillä on hassu halu lokeroida muita ihmisiä erilaisiin ryhmiin. Lisätään tuohon sitten vielä ryhmä 4, eli ihmiset jotka eivät kuulu mihinkään noista kolmesta, ja jotka eivät ole pätkääkään kiinnostuneita identifioitumisesta mihinkään ryhmiin, eikä heitä kiinnosta vähääkään minkälaisia tavaroita muut ostavat, tai mitä muut ajattelevat heidän omista ostoksistaan. Lisäksi, jos ostaa vaikkapa yhden arvokkaamman kellon, niin ei välttämättä tarvitse olla varsinaisesti kelloharrastaja, eikä sillä ostoksella tarvitse olla ko. henkilön elämään mitään sen suurempaa merkitystä.
Ei niin, Omega Constellation ei ilmeisesti tee vielä ihmistä ”narsistiksi”, mutta saman merkin Seamaster tekee…