Hesarissa tänään hyvä juttu Caj Bremeristä. Lukemisen arvoinen. Pari lainausta jotka hymyilyttivät kun välillä käydään eri forumeilla niin tiukkaa keskustelua kalustosta ja "täydellisistä kuvista" tai siis virheistä miksei ole täydellistä. Suhde Bremerillä tietysti aika hyvä ns. onnistuneet kuvat vs. hömppä, mutta eikös se niin ole että hömppää tarvitaan paljon että tulee pari helmeä?! HS lainaus: Mutta tuokaapa näytille sellainen kuvaaja, joka ei ole koskaan mokannut. Bremer sanoo, että hänen arkistonsa noin 10 000 valmiista kopiosta ehkä 8 000 kuuluu luokkaan vähäpätöiset kuvat. ”Niissä kuvissa ei ole päätä eikä häntää. Voisin koska tahansa tehdä hömppänäyttelyn. Olen varma, että jos pääsisi penkomaan maailman parhaiden kuvaajien arkistoa, sieltä löytyisi yhtä paljon hömppää.” Tutkimattomat ovat Herran tiet, vai miten sitä sanotaan... Meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemallekin, mutta olisi kiva jos jokaisella olisi mahdollisuus toteuttaa omia vahvuuksiaan, ja kaiken lisäksi sattuisi ne vielä löytämään elämänsä aikana. Itsestään selvää ei tainnut olla Bremerillekään. HS lainaus: Bremerin menestys valokuvaajana on hämmästyttänyt erityisesti hänen entisiä koulutovereitaan. Kun Bremer joitain vuosia sitten osallistui luokkakokoukseen, eräs rouva otti asian oikein puheeksi. ”Kuule Caj, miten voi olla mahdollista, että kun sinä et ollut minkäänlainen valopää koulussa ja olit aina vaikeuksissa, niin miten on mahdollista, että yhtäkkiä sinun kuvasi näkee lehdessä, olet saanut palkintoja, saat nimityksen taiteilijaprofessoriksi ja sitten sinut nimitetään vielä akateemikoksi ja saat näyttelyn Ateneumiin?” Muut läsnäolijat nyökkäilivät hiljaa vieressä. ”Hän ilmensi niin hyvin sen, mitä monet ovat ajatelleet, mutta eivät ole kehdanneet sanoa. En voinut muuta kuin nauraa. Ihmeellistähän se oli.”
Suurinpiirtein tasan tänään. su 17.2. klo 18.45 · Yle TV1 Jo kotvasen kuluttua. https://areena.yle.fi/1-3249786