Eilen siippani avajaisissa dokumentoin tapahtumaa. Yksi epäterävä kuva alkoi kiinnostamaan, ja niinpä tein siitä kaikkien täällä olevien sääntöjen mukaan siitä mustavalkoisen. Paljon on näpytelty kirjaimia näytölle siitä, ettei värikuvaa voi pelastaa tekemällä siitä mustavalkoisen. Tässä surkeassa väriotoksessa kuitenkin oli mielestäni sellaisia aineksia, että sen voisi pelastaa jotenkin. Mustavalkoajan kuvaajana mieleeni on syöpynyt epäteräviä otoksia, joissa sisältö menee tekniikan ohi. Näitä löytyy monilta mestareilta kautta valokuvan historian. Nykyisen värin aikana se tuntuu jotenkin synniltä. Tämä nyt ei ole mikään mestariotos, mutta jotenkin tykästyin siitä. Mustavalkoisena sain ajatukseni esille. Ei kai se virhe ole? Kapa
Väritön Äitienpäiväkortti on syntiä. Tämä mv kuva toimii hyvin. Tuossa melkein värillisessä kuvassa ainakin oikean reunan henkilö vie liikaa katsojan huomiota. Niinku mun miälestä.
Nyt katse pääsee keskittymään muotoon paremmin. Vaikkakaan oikeanpuoleisen rouvan kasvojen värikartta ei ihan mene harmonian puolelle mv:nä.
Onhan se selvästi mielenkiintoisempi noin. Ihan mielenkiinnosta kysyn: Kun sä muutit rajausta kummasta ensisijaisesti halusit pois, jalkojen alaosasta vai vasemmalla olevan rouvan katseen suunnasta? Halusit joka tapauksessa säilyttää saman ksivusuhteen?
[quote="Olli Knuuttila" post_id=841517 time=1489054988 user_id=17614] Onhan se selvästi mielenkiintoisempi noin. Ihan mielenkiinnosta kysyn: Kun sä muutit rajausta kummasta ensisijaisesti halusit pois, jalkojen alaosasta vai vasemmalla olevan rouvan katseen suunnasta? Halusit joka tapauksessa säilyttää saman ksivusuhteen? [/quote] Samaa mietin myös. Mielestäni alkuperäinen rajaus on vaakasuunnassa hyvä, alareunan rajaaminen olisi varmaan riittänyt.
Ei, et tehnyt mustavalkokuvaa, vaan mustavalkokuvan, jossa on uusi rajaus. Sitä ei tehty "täällä olevien sääntöjen mukaan", vaan "kaikkien taiteen sääntöjen" mukaan: naama ihan reunassa on jo lähes taidetta ja kun samanlainen "rajatilanne" on kummassakin reunassa, ollaan jo kokonaan taiteen puolelle. Värin pudotus pois siirtää kuvan välittömästi 50-lukulaiseen valokuvataiteen modernismiin, joten nyt ollaan jo reilusti plussan puolella! Paskasta tuli siis selkeä konvehti, mutta se ei tullut mekaanisella väritysmuutoksella, vaan mahdollisella kokonaiskonseptoinnilla ja -kontekstoinnilla.
Oikeanpuoleisen henkilön kasvot ovat mustavalkoisessa ongelma, se on totta. Mustavalkoinen on kuvana vahvempi, mutta siinä on ongelmana se, että konversio mustavalkoiseksi ei ole hirveän onnistunut. Alkuperäisessä tuota taka-alaa pitävät värit jotenkuten koossa, mutta mustavalkoisessa se hajoaa varsin epämääräiseksi sutuksi. Myös vasemmanpuolisen henkilön kasvot ovat kärsineet konversiossa. Värikuvan muuttaminen mustavalkoiseksi ei aina ole ihan helppoa. Ehkä tuota väriversiota olisi pitänyt ensin vähän jatkojalostaa konversiota silmälläpitäen ja vasta sitten muuttaa mustavalkoiseksi?
Pienessä maistissa emännän avajaisten jälkeen sain tuon ahaa-elämyksen, kun kävin kuvia läpi. Hyvin pikainen mv-käännös, josta huomasin heti, että persiilleen meni. Laitoin kuitenkin provosoimaan keskustelua, ja syntyihän sitä. mvuori mukavasti tarttui rajaukseen, joka on tehty hyvinkin harkiten. Kiitos kommenteista. Kapa