Henkilökuvan mahdolisuudet on loputtomat sisällön suhteen, mutta foorumeilla näytetään keskittyvän mallin kauneuteen/rumuuteen ja nenän varjoihin, tarinan siasta. Väitäisin että liikaa on esilla passikuvaautomaatissa otetun kaltaisia kuvia, tarinaa sisältäviä näkee harvoin. Vähän kuin luontokuva, jossa leppäkerttu täytää kuva pilkkujen näkyessä selvästi. Luontokuva puolella tietääkseni puhutaan laji kuvista ja sitten erikseen luontokuvista, lajikuva ihmisestä vain tuntuu mielestäni typerältä Mitä jos kukin hieman pysähtyisi mietimään, mitä kuvasta tulee mieleen, jos ei mitään niin miksi laittaa esille? Jotkut kyselävet muka neuvoja, mutta ohjeista ei oteta vaaria, vaan samankaltaista pukkaa esiin.
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Olet oikeassa siinä, että kuvat ovat useimmiten ns. pönötyskuvia. Niitäkin toki tarvitaan koteihin muistoiksi ihmisistä ja kuvauksena elämästä omasta aikakaudestaan. Kertovia ihmiskuvia on harvoin esillä. Ne vaativat joko dokumentaarista hetkeä tai tilanteen lavastamista, mikä on usein suuren vaivan takia. Me harrastelijat olemme useimmiten laiskoja... Neuvojen toteuttamisesta olet oikeassa. Liian usein samat virheet tehdään yhä uudestaan. Niin minäkin...
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Siren: Miksi sinä sitten postaat tänne lomaräpsyjä ihmisistä jos kerran osaat muutakin?
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Onko sinulla suhteelisuuden tajua? Toisaalla itket komentointia ja itse tulet kyselemään keskusteluketjusssa henkilökohtaisesti loukaavia asioita. Mulla on kuivat nähtävissä tuolla, katso niitä ja arvioi sitten kysymys merkkiäsi jarisiren.1g.fi Sinun kompetensista arviointiin en tiedä, voit olla huippukuvaaja tai sitten vain teini joka on saanut isiltä rahaa kameraan. Mikä on lomaräpsy taio kotialbumikuva vs kaveripiistä otetut bailu, baari, festari yms. (siiten kun on ikää). Jos automaatisesti kokee lähipiirin kuvaamisen jotenkin epä valokuvaamisesksi ja siten julkaisu kelvottomaksi, niin eikö samalla logiikalla pitäisi omakuvat kieltää bannin uhalla? Looginen ajattelu on vain niin helvetin vaikeeta kun samaan aikaan hakee omaa identiteetiään? Siis pimua x on ok kuvata kunnes perustat perheen hänen kansaan ja sammalla kuvat pimusta x muutuu perhealbumi kuviksi? Minusta lapset aitoidessaan on todella antoisia kuvata ja katsonkin mielelläni hyviä henkilökuvia lapsista muidenkin kuvaamana! Näin niinkuin avuksi pohdinallesi
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Jos nyt jätetään vaikeuksien päivittely sivummalle - siitä on jo useita ketjuja. Aloitusviestin asiaan liittyen: henkilökuvausta on useita eri lajeja. Kukin harrastaa oman mieltymyksensä mukaan sitä mikä kulloinkin kiinnostaa. Olisko nyt kumminkin 'hiukka enempi ninku' lapsellista sanoa, että laji a, jota minä harrastan, on olennaisesti arvokkaampi kuin laji b, jota sinä harrastat? Kyse kun on 'vain' siitä harrastamisesta. Näkemyserot tietysti aina joskus kasvavat uskontojen välisten konfliktien mittasuhteisiin... katoliset-protestantit, kristityt - islamistit, canonistit-nikonistit, kuvituskuvaajat - muotokuvaajat,.... jatka luetteloa.... Dokumentaarisuutta painottava katukuvaaja ei arvosta pönötyskuvia, studiossa valoja hiova muotokuvauksen harrastaja taas ei näe mitään pointtia kaupungilla räpsityissä satunnaisen näköisissä otoksissa jne. Minun mielipiteeni ovat oikeita, sinun vääriä. Minun harrastukseni on se oikea tapa, sinun väärä. Sinun kuvaamasi kuvien kaltaisia kuvataan ihan liikaa, minun kuvillani on arvoa ajasta aikaan..... jatka luetteloa. - muuten, jos saitin arkistosta poistettaisiin kaikki viestit, joiden perussanoma on edellä olevan tyyppinen, vähenisi levytilan tarve ehkä kolmanneksella... Jatkakaa...
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Takaisin aiheeseen. Ok tämän käsittely on varmasti vaikeaa niile jotka vasta opettelevat kameran käyttöä, harrastuksemmikin ero on kuin sauvakävelyllä ja pujottelulla vaikka molemissa on sauvat. Nykyisellä pro/semi-pro kalustolla on vaikeaa tarkentaa/valottaa ns.väärin normaaliolosuhteissa joten minulta ei tipi pistetätään oikeasta tarkenuksesta. Syväterävyys on taas jo valinta ja sillä on ilmaisulinen merkitys (jos sitä ymmärtää) ja sen oikeasta valinasta tulee täältä pisteitä. Vastavalo ja hämäräkuvaus tuntuu olevan sauvakävelijöille täyttä hepreaa ja noiden ilmaisullisia juttuja alottelija saataa tulkita virheiksi. Apinakin oppii käyttämään perusvalokuvaus skaallassa kameraa viikossa tekniikan puolesta. Se tekniikasta. Valitettavaa on mielestäni se että numeraalisesti kokeneet kuvaajatkin sortuu tekniikan edessä, liekö kyse siitä että ei osata katsoa sisältöä kuvassa tai sitten ei vain ymmärretä. Minusta valokuvauksellisesti sisällötön kuva on täysin arvoton ja aidosti pyrin kanustamaan ihmisiä etsimään sisältöä tekniikan siasta. Mainitsen lopuun vielä kerran ajatukseni ns. perhealbumiräpsyksi luokitelusta, siten että johtopäätösä on tehty kuvaajan ja mallin perhe/ystävyys suhteen perusteella tai kuvauspaikan perusteella, todella toivon että nuo henkilöt kättävät sitä lyömäaseena, sillä jos ovat tosisaan niin ei ole toivoa heidän kehitymisestä valokuvaajana.
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Itse puhun omista mieltymyksistäni ja ainakin pyrin vältämään muiden tavan tuomitsemista, emme vain eriharrastusten kesken pysty puhumaan samasta asiasta samaan aikaan. Jos toinen ottaa aikaa ja toinen arvostelee tyyliä. Olisikin kätevää että jokaiselle harrastus alueele osalistuisivat asian harrastajat, mutta näinkun ei siis ole niin meitä on täällä sekaisin. Vanhaviisaus: suurin osa riidoista johtuu siitä että ihmiset ei ymmärrä mitä toinen sanoo.
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Ammatimaisudesta/ammatilaisuudesta. Olen tulkitsevinani että tälläkin on kuvaajan alkuja joiden haaveissa on ammatikuvaajan ura ja siten määrätyt ylioppilas/koulukuvat ja niiden harjoitelu kiinostaa? Ammatimaisen kuvan hyvyyden kriteerit on sen käytettävyydessä tilaukseen tai tarpeeseen, sellaisen harrastaminen huvikseen vaan tuntuu minusta hasulta, vaikkakin hyväksyn sen, kuten senkin että pukeudutaan peikoiksi ja aikuiset ihmiset leikii puistossa roolipelejä. Toki jos ammattilaisuus kameratyöläisenä on tavoiteessa niin ok. Painottaen että puolestani ihmiset saa harrastaa mitä haluaa. Siis koska kuvaajan julkaisun tarkoitus on hämärä elleihän sitä mainitse, niin minusta olisi hyvä että olisi omat osastot ilmaisevalle ja omat tekniikka/käyttökuvalle, tietäen että se ei kuitenkaan toimisi sillä on monia jotka ei noita eroja tunnu ymmärtävän.
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Henkilökuvia on monenlaisia. Hyvä henkilökuva voi olla monenlainen. Se on silloin hyvä, kun kuvattava siitä pitää ja se vastaa tarkoitusta, jota varten se on otettu. Valo voi olla monenlaista, ei ole yhtä normia, joka sopii kaikkeen. Ensin kannattaa opetella yksi hyvin, ennen kuin lähtee kikkailemaan eri versioilla. Siinäpä meneekin aikaa. Oikotietä onneen ei ole. On hallittava perusvalaistus. Sitä opetellessa oppii, miten valo käyttäytyy, miten kaukaa se kannattaa milläkin välineellä laittaa (studiokuvaus), miltä eri taustat näyttävät valmiissa valokuvassa jne. Myös kuvakulma, polttoväli, syväterävyys ovat ratkaisevia. Mutta kenties kaikkein tärkeintä on tulla toimeen kuvattavan kanssa. Jotkut kuvattavat tarvitsevat täsmälliset ja terävät ohjeet siitä, minne katsoa ja mitä tehdä. Toiset kertovat mielellään ja tietävät valmiiksi, mitä haluavat. Tavoitteena on kaikkia osapuolia tyydyttävä kuva, olipa se saavutettu millä keinoin tahansa - diktatuurisella käskemisellä tai mukavalla jutustelulla. Tässä tekniikka ja perusvalaistus astuu kuvaan. Valon on oltava valmiina kohdallaan, että voi keskittyä mallin ohjaamiseen. Lisäksi perusvalokin muuttuu paljon, kun hieman käännetään kuvattavan päätä tai pieni kallistus, katseen kohdistus jne. Tällaiset asiat ovat ratkaisevia hyvän henkilökuvan kannalta, eikä niitä voi toteuttaa, elleivät valon käytön perusteet ole hallinnassa. Kuvakerrontaa voi olla monella tavalla. Kaikki kuvattavat eivät ole ns. persoonallisuuksia. Itse en arvosta sellaista ihmistä, josta sanotaa, että hän on niin persoonallinen. Yleensä se tarkoittaa itsekästä ja narsistista persoonaa, jonka pillin mukaan kaikkien tulee hyppiä. Mai vei or haivei on yleensä tällaisen ihmisen elämänasenne. Omalla alallani (musiikki) olen tällaista ihmistyyppiä nähnyt ihan tarpeeksi. T Jukka
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Niin henkilökuvaa kuten luontokuvaakin on monenlaista, sinun edustamaan passikuva tyyppiä ja sitten on ohjattua näkemykselistä kuvaa joka ontaa viiteitä kuvattavan persoonasta, tai luo kuvitellun (ihmisille jotka ei tunne mallia). Valokuvaamisessa ei ole tärkee muistaa lukemansa ulko vaan soveltaa opimaansa ja nähdä se kuva, on henkilöitä jotka ilmiselvästi ei nää kuvaa ja heidän opiskelunsa/lukemisensa on turhaa sillä ilman näkemistä sitä ei voi oppia.
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Ja sitten on niitä, jotka kommentoivat studiokuvia siihen päähän tankattuun tietoon perustuen, miten asioiden pitäisi olla. Osaamatta itse sitä toteuttaa, koska eivät ole sitä harjoitelleet. Siten he eivät tiedä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Eivätkä sitä, miten vaikeaa on ottaa hyvä peruskuva. Itse en kehtaisi laittaa sellaista kuvaa omissa nimissäni, johon joku toinen on säätänyt valaistuksen. Mielestäni se ei silloin ole oma kuva. T Jukka
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Jotain olet oppinut JP:n yksityisopetuksessa; muiden dissaamisen ja itsensä "jumaloittamisen".
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Mitä tulee JP:n oppien aikaan niin se oli muistaaksini 2004 tai 2005, suhteelises lyhyt aika.
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Meneekös tämäkin eräiden henkilöiden ja Jarin väliseksi nokitteluksi? TAAS? Pysykääs nyt perkele jo asiassa kerrankin, vai onko se liian vaikeaa? Onko? Hä? Henkilökuvauksessa tekniikka pitää tietenkin olla hallinnassa. Mutta myös olosuhteiden, tilanteen ja paikan valinta/hallinta on erittäin tärkeää. Kuten edellä on mainittu, on erilaisia henkilökuvia. Tilannekuvat tai dokumentaariset kuvat ovat ehkä vaikeimpia, koska niiden olosuhteita ja paikkaa ei pysty valitsemaan. Toisaalta niissä omaan paikkaansa pystyy yleensä edes jonkin verran vaikuttamaan. Suuri ero on, pyritäänkö saamaan kuva henkilöstä, vaiko pyritäänkö kuvaamaan henkilöä itseään. Hyvä henkilökuva on muutakin kun ulkoisesti ihmisestä tunnistettava kuva. Sen pitäisi myös kertoa jotain kuvattavan luonteesta. Perus studiopotrettikin voi olla joko hyvä tai huono. Hyvässä potretissa pitää saada kuvattava antamaan itsestään jotakin mitä ei välttämättä halua. Perussuomalainen mies on saatanallinen jäärä, joka pyrkii pitämään päänsä erityisesti kun häntä kuvataan. Siksi pitää ensin pyrkiä murtamaan suojausmekanismit jollain tavalla, ja saada kuvattava vapautumaan. Siinä ei auta vaikka kuinka hienosti on valinnut valaistuksen, kuvakulman, mallin asennon yms. Tietenkin nämä on oltava kunnossa, mutta se ei riitä. Jukkiksen mielestä kuva on hyvä, jos malli pitää siitä. Ikävä kyllä se ei aina riitä. Tietenkin mallin on syytä pitää kuvasta, mutta siltikään ne eivät aina ole hyviä. Mallin omat kriteerit ja kuvaajan kriteerit hyvälle potretille ovat yleensä hieman erilaiset. Sen lisäksi jos joku ulkopuolinen arvioi kuvaa, hänellä on mahdollisesti vielä edellisistä poikkeavat kriteerit. Teknisesti onnistunut kuva, jossa esitetään malli edustavalla tavalla ovat peruslähtökohdat hyvälle henkilökuvalle. Lisäksi pitää olla sitä jotain mallista itsestään kuvattuna, jotta se iskee minuun. Olen väitellyt asiasta vaimoni kanssa useinkin. Hänen mielestään kuva lapsistamme on hyvä, jos ipanalla on hyvä ilme kuvassa. Vaikka kuva olisi muuten täyttä kuraa, niin hänen mielestään se on erinomainen. No väitä siinä sitten vastaan... Olen Jarin kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että lapset ovat erittäin antoisia kuvauskohteita. Heillä ei aina ole suojamekanismeja, vaan ovat yleensä avoimia ja näyttävät tunteensa juuri sellaisena kun ne ovat. Siksi lapsista saa usein hyviä kuvia.
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Jukkis ei näin sanonut, vaan että kaikkia osapuolia tyydyttävä kuva. T Jukkis
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Jep niinhän se oli. Muistelin ilmeisesti jossain muussa threadissa käytyä keskustelua...
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Itse muille kuin mallille tarkotetuissa kuvissa kannataa usein pitää malli valinta prosessin ulkopuolella. Toki malista ei julkaista epäedullisia kuvia jolloin sitä juuri haettu mallin tietäen. Jos taas kuvattava maksaa niin hän valitkoon.
Vs: Henkilökuvauksesta ja sen sisällöstä Henkilökuvaajalla on oltava monenlaisia taitoja, joista kuvaustaito on vain yksi. 1) tekninen osaaminen; kamera, valot jne. 2) sosiaaliset taidot; mallin ohjaus, luontevien kuvien saaminen, mahdollisen muun asiakkaan ja mallin anopin kanssa toimeen tuleminen 3) ilmaisulliset taidot; sen tarinan tai persoonallisuuden esiin saaminen Kaikki nuo ovat yhtä tärkeitä, siis välttämättömiä tulosten kannalta. Teknisellä osaamisella ei ole virkaa ilman sisältöä, mikään osaaminen ei auta, jollei mallia saa yhteistyöhön jne.