Vs: Heikura on fiksu mies! jpeggiin voi yhtä helposti laittaa photoshop-vinjettiä kuin rawwiinkin ;D Mitäänhän en asioista tiedä, joskus noita brittilehtien raw vs. jpg-vertailujen perusteella jos itse omistaisin digin niin luultavasti suurin osa olisi jpg:tä... Ehkä joskus jpg:tä HDR:nä että pääsis edes vähän filmin suuntaan.
Vs: Heikura on fiksu mies! Ottamatta kantaa lehtikuvapuoleen, kun en siitä tiedä. Mulle lehtikuva on nykyään melkein "lukijan ottama kuva, palkinto leffaliput". Mutta studiopuolella joo. Hämmästys oli suuri kun jopa ajattelin itseopiskelun lisäksi käydä oikein kurssin jolloin saa lisenssin studion käyttöön - ja opettajahan sitten opetti kuinka tarpeettomia kaikki mittarit ovat. Siitä vain otetaan muutama testiruutu, katsotaan histogrammia ja sitä jos ruudulla vilkkuu jotain ylipalokohtia. Minä filmimiehenä olin siinä sitten vähän... Että notta mitähän mä kattoisin. Onneksi salamamittari löytyi lopulta ja sain ihan itse valotettua myös kurssilla. Ei tarvinnut kysellä histogrammiherralta eikä muilta kurssilaisilta - histogrammittajia hekin, että mikähän olisi sopiva valotus. Tai paljonko on valon ja varjopuolen ero.. Uskon aika vakaasti, että ei menee enään kauaa kun tulee jälleen uusi kuvaajapolvi, jolle ei enään kuvaan vaikuttamisen keinot aukolla, ajalla ja valaistuksella aukene sitten millään. Ihmetellään vain photoshopissa että miten tää on näin vaikeeta ku kamerassa oli kalleimmat automaattisalamat ja nyt joutuu totakin kohtaa tummentamaan.
Vs: Heikura on fiksu mies! heh, heh. Ittelleni on käynyt aivan päinvastoin, nyt kantelen laukussa harmaakorttia ja värilämpötilamittaria ! Kävelen ympäri kämppää ja vertailen lamppujen valoja ja vaihtelen bulbeja. Sitten yksi Pron globe bouncer nurkkaan ja niin vähän flässiä kehiin ettei huomaa, mutta nostaa valotason siedettäväksi. Päämääränä on "leffavalaistus": vallitseva, hieman parannettuna ja tasapainotettuna. Aina pitää räplätä...